Hekan Blogi 19.2.12

Jeesus elää!

Kiitos Jeesus, että sinulla on hyvä suunnitelma elämääni varten. Tunnet minut. Tiedät heikkouteni, himoni, syntini ja pelkoni. Tiedät ja tunnet kaiken. Silti ja juuri siksi rakastat minua täysillä. Kuolit puolestani, että voisin tänään elää vapaana Jumalan lapsena. Puhtaana, synnittömänä, uutena ihmisenä. Herra. Kiitos, kun jaksat ja kannat. Tässä olen ja pääsen satavarmasti perille. Kiitos Sinun.

Rakas ystäväni. Sisareni ja veljeni Kristuksessa. Tässä on kaikki, mitä tarvitset työssä ja opiskelussa jaksamistasi varten. Tässä on kaikki, mitä tarvitset ihmisten kohtaamista varten. Tässä on kaikki, mitä tarvitset täyttä elämää varten kodissasi, avioliitossasi, seurustelusuhteessasi ja vapaalla harppoessasi.

Tässä on kaikki mitä tarvitset: Jeesus on löytänyt sinut. Hän rakastaa ja välittää. Hänellä on voima tehdä sinusta uusi luomus Kristuksessa. Anna mennä täysillä. Olet Jumalan ohjauksessa. Flow baby, flow!

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovastin poikanen

Hekan blogi 15.2.12

Kiroileminen kuljettajan kanssa kielletty

Siunaaminen on hyvän puhumista Jumalalle jostakin ihmisestä. Siunaaminen on esirukousta toisten puolesta. Tietysti sitä voi pyytää lujasti siunausta itselleenkin. Mutta muutama katse niihin toisiin. Katson televisiota ja ruutuun ilmestyy Jone Nikula. Mikä on ensireaktioni? Arvasit oikein. Kiroan mielessäni mokomankin itserakkaan pitkätukkaisen hölmön. WWJD? Mitä Jeesus tekee nähdessään tämän Idols -tuomarin? Aivan varmasti siunaa, rukoilee Isän oikealla puolella ja rakastaa Jonea. Lujasti.

Ajelen liikenteessä kaikessa rauhassa. Joku ajaa alinopeutta ja hidastaa matkantekoani. Mitäpä tuumin? Sadattelen tunaria ja oletan hänen olevan naiskuski. WWJD? Aivan varmasti Jeesus siunaa tuota kuljettajaa, jota en näe, enkä tunne. Jeesus rakastaa tuota ihmistä täysillä. Miestä tai naista.

Olen kova kiroilemaan. En laskettele ärräpäitä, vaan noita edellä mainittuja ajatuksia lauon ilmoille reippaasti ja usein. Kiitos yhden Sid Rothin ohjelman sain ajattelemisen aihetta. Kun kerran olen Jumalan lapsi ja armosta pelastettu, niin voin myös antaa Jumalan kasvattaa ja uudistaa ajattelutottumuksiani.

Jospa opin siunaamaan enemmän ja lopettamaan tuon ihmisten kiroamisen ja syyttelyn. Vaikka nuo ihmiset eivät tiedä jupinoitani, niin Jumalan lisäksi minä tiedän. Ehkäpä tuo saatanakin tuntee minut tällaisten ajatusten lennellessä. Koetan tehdä kaksi onnellisemmaksi. Itseni ja Jumalan. Lopetan tuon kirousten langettamisen ihmisten niskaan ja siunaan heitä. Pyydän Jumalan rakkautta, varjelusta ja läsnäoloa.

Tänään lueskelin nimilistaa muutamista uusista kirkolliskokousedustajista. Yksi nimi hyppäsi silmilleni: Johanna Korhonen. Se Johanna Korhonen. Jumalalle rakas Johanna. Herra, kiitos, kun pidät hänestä huolta ja rakastat.

Rakas ystävä. Jos luulet, että en enää koskaan kiroa ketään. En edes pikaistuksissani, niin olet mahtava uskossasi. Siunausta ja tsemppiä!

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti, vaari

Hekan blogi 11.2.12

“Play it again, Sam”

Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan loppu häämöttää. Näin tapahtuu vuoden 2013 alussa, jos Espoon Tuomiokapituli saa päättää. Vuonna 2014 seurakuntamme olisi täyttänyt 400 vuotta. Lähelle pääsimme. Nyt alkaa toimivan yhteisön alasajo. Vuonna 2008 samainen Espoon kapituli teki päätöksen Karjalohjan seurakunnan säilymisen puolesta. Tempoilevaa on herrojen toiminta.

Olemme todistaneet ja todenneet Espoon kapitulille Lohjan ja pienten seurakuntien - Siuntion ruotsinkielinen ja suomenkielinen seurakunta, Nummen, Pusulan, Sammatin ja Karjalohjan seurakunnat - suunnasta, että taloudelliset säästöt on jo saavutettu yhtymäratkaisussa. Olemme  hyvin vahvasti yhtymän puolesta koko seurakuntien kirjo Länsi-Uudellamaalla. Meillä on toimivat rakenteet ja tekijät yhtymän aloittamiselle, mutta jotakin emme näe. Toiminnasta ja aktiivisuudesta ei ole kyse. Sitä meillä on vaikka muille jakaa. Taloudesta ei ole kyse…mistä sitten?

Kyse on sananvapauden riistosta, moniäänisen kirkon pelkäämisestä ja vallan keskittämisestä harvojen käsiin. Kymmenen hovikelpoista piispaa, jotka kumartavat yhteiskunnan suuntaan. Sata seurakuntaa, joissa on sata soveliasta, kuuliaista ja ah’ niin samanlaista kirkonpoikaa ja –tyttöä, jotka puhuvat kuin yhdestä suusta. Tästä muodostuu se puna-armeijan kuoro, joka laulaa johtajien lauluja.

Kirkon johtajat pelkäävät lukuisia toimivia kansankirkon seurakuntia. He pelkäävät kirkkoherroja, jotka eivät kuvia kumarra, vaan julistavat Raamatun sanaa ja noudattavat kirkkolakia. Piispat lakeijoineen pelkäävät moniarvoisuutta, vapautta ja pyhän Hengen johdatusta. Kansankirkon paniikkinappia painaneet  kellokkaat haluavat kirkon, joka on ihmisten palvelulaitos, seremonioiden tuottaja ja viihdekeskus. Nämä onnettomat ovat unohtaneet kirkon tehtävän.

Tässä se on muistin virkistykseksi. Meidät on lähetetty ihmisten luo kertomaan hyvää uutista Jeesuksesta. Meidät on lähetetty välittämään pelastussanomaa: Usko Jeesukseen Kristuksen, niin sinulla on iankaikkinen elämä, etkä joudu kadotukseen. Kulje Jeesuksen askelissa ja elä vapaana Jumalan lapsena. Taivaaseen asti.

Heikki Linnavirta, Karjalohjan seurakunnan kirkkoherra, rovasti, kirjailija

Hekan Blogi 9.2.12

Herkät liikavarpaat – rakoilkaamme!

Pidin saarnan rasismista ja synnin turmiollisuudesta ihmisten arjessa. Niinku. Muistutin kuulijoita erityisesti ikärasismista. Eläkkeellä olevien ja vanhusten ihmisarvon halveksimisesta. Tähän sortuvat lähes kaikki työikäiset. Ihan johtuen kovista kapitalismin arvoista ja perisynnistä.

Kerroin seurakunnalla viinan vaaroista ja petollisesta oluesta. Paha pappi saarnaa myös itsestään ja sanoin tämän olevan minun ongelmani. Saan tehdä usein parannusta, kun tumma olut maistuu liian hyvältä. Taistelen ja odotan Jumalan apuja. Sekä esirukousta.

Muistutin myös siitä, että avoliitto ja homosuhteessa eläminen ovat niin ikään syntiä. Jumalan Sanan mukaan. Kerroin seurakunnalle, jossa oli paljon vierasta väkeä sekä kirkkokuorolaisia, että minä en ole kirjoittanut Raamattua. Puheet elämää rikkovista asioista: rasismista, juoppoudesta seksuaalisesta rikkinäisyydestä jne. löytyvät rakastavan Jumalan varottavien ja parannusta edellyttävien asioiden luetteloista.

Lopetin saarnan Jeesuksen ja syntisen naisen kohtaamiseen ja Vapahtajamme sanoihin aviorikkojalle:” En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee.” Muistutin vielä Sanan lupauksen Jumalan antamasta voimasta, jolla synti voitetaan. Pyhä Henki tekee ihmeitä tänäänkin.

No älähän huoli…jo joku huterohetero haukkui minut paikallislehdessä homojen ja avoparien tuomitsijaksi! Herkät varpaat ja vaikkua korvissa jollakin kirkkovieraalla. Taitaa tulla kohta aika, jolloin meidät kristityt ajetaan kaappiin. Minä en kuitenkaan mene, koska pelkään pimeää ja haluan julistaa Jumalan rakkautta ja armoa kaikkia katuvia syntisiä kohtaan. Myös niitä kohtaan, joihin sana sattuu.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra rovasti

Ps. Seuraavassa blogissa puhun naisista.  Ja Jeesuksesta.

Hekan Blogi 6.2.12

Suvaitsevaisuus

Jännitin aika tavalla vaaleja. Äänestin Niinistöä ja toivoin ehdottomasti hänen valintaansa. Ihan perusarvojen takia. Sosiaalinen media vyörytti haavistolaista mallia. Onneksi se oli lumeilmiö. Paljon puhuttiin suvaitsevaisuudesta. Tuli sellainen olo, että on suvaitsematon, kun äänestää Niinistöä.

Alexander Stubb ei kuulu suosikkeihini. Nyt hän puhui yhdessä kommentissa asiaa tunnustaessaan olleensa suvaitsematon perussuomalaisia kohtaan eduskuntavaalien jälkeen. Jotenkin koin, että tuo lausunto on harvinaista herkkua. Samaa pahoittelua omasta suvaitsemattomuudesta toivoisi kuulevan myös haavistolaisten suusta. Tuossa joukossa on paljon niitä, jotka kiroavat meitä kristittyjä toisinajattelijoita. Meitä Raamatulle uskollisia. Vaikka toisaalta. Elävässä uskossa oleva kristitty ei ole maailman ystävä. Haavistolaisten jos muittenkin joukossa on myös niitä, jotka demonisoivat perussuomalaisia, voidakseen itse jatkaa rasistista käytöstään.

Saimme nyt kuuden vuoden aikalisän. Suvaitsevaisuus ja kristillinen arvopohja ei ole vielä hävinnyt tästä maasta. Tästä on hyvä jatkaa. Uusi presidentti tarvitsee rukouksiamme, jotta ei antaisi kompromissihengelle valtaa. Haavisto ja monet muut tarvitsevat rukouksiamme. Jumalan kosketus, elävä usko Jeesukseen antaa muutokselle mahdollisuuden. Kuolleet heräävät eloon, sairaat paranevat ja rikkinäisistä tulee ehyitä.

Tänään jaksan iloita. Se ei johdu uudesta presidentistä! Iloitsen, koska Jeesuksen ja minun välejä ei voi sotkea eikä katkaista kukaan. Ei edes kirkon metsässä oleva kerma. Olen elämässä kiinni. Sitä toivon sinullekin.

Jeesus kanssasi, ystävä!

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kappalainen, kirkkoherra, rovasti, kirjailija, filatelisti ilman postimerkkejä, jatkuvaa parannusta tekevä barbaari  Lohjalta

Hekan blogi. 4.2.12.

 Johtajaa, kun tarvitaan

Olin kahden päivän johtajakoulutuksessa. Kirkon.  Mahtava kokemus. Monia luentoja. Pläjäyksiä johtamisesta. Helsingin Paasitornissa. Opin uusia sanoja. Kommentoin. Nautin. Parasta oli yhden mainostoimiston  pariskunnan sessio hyvästä johtamisesta ja median voimasta. Rouva oli hyvännäköinen  ja mies kunnon nörtti. Tyttäreni miehen oloinen.  Homma toimi. Oivalsin oleellisen  hyvännäköisestä naisesta huilimatta. Seurakunta ja kirkko ovat nosteessa, jos vain haavistolaisuus ja hölmöt trendit  jätetään omaan arvoonsa. Johtajuus on Jeesuksen mallista johtajuutta. Päämäärä on kaiken a ja o. Alfa et Omega.

Sitra oli hauska juttu. Hyvä luennoitsija puhui päämäärästä ilman hallinnollista rytmiä. Hän puhui projekteista ”flow”. 

Periaatteessa hyvä. Käytännössä: Paskaa. Edessä oleva kollega oli ihastunut esitykseen: ”Miten mahtava visio ja taito”. Takana kommentti: ”Paskaa! Dorgaa.” Näin se menee. Kirkon  ja seurakunnan perusta on jossain muualla. Kuulemme eri tavalla. Oikein ja oikein. Silti: Ihan  eri tavoin.

Itse mietin tätä. Olemme vedenjakajalla. Raamattu-uskollisuus vai trendiuskonnollisuus? Kumpi on kirkkoa ja seurakuntaa? Olemmeko avoimia kaikelle trendikkäälle? Vai uskallammeko uskoa uudistumiseen, jonka takana on Raamattu ja Jumalan, Jeesuksen,  näky: ”Minä luon uutta!”

Tänään olen avoin Jumalan pappi, Jumala  hoitakoon homman. Seuraan uudistajaa. Uusi liitto. Uusi näky on jotakin uutta. Paskat perinteistä ja homokulttuurista. Jumala on uusien alkujen ja parantumisen Jumala. Tänään. Tässä. Nyt.

Heikki Linnavirta. Karjalohjan kirkkoherra, rovasti, kirjailija

Hekan Blogi 30.1.12

Sid Roth – Yliluonnollista!

Olen saanut viime aikoina rohkaisua TV7:n ihmeohjelmasta, jossa kerrotaan elävästä uskosta Jeesukseen ja miten se tuo mukanaan  Jumalan voiman. Sairaudet paranevat, riivaajat pakenevat, ihmissuhteet eheytyvät ja anteeksianto Kristuksen avulla luo uuden ihmisen.

Tuo viimeisin kohta on tutuin minulle. Kun olen suuttunut jollekin, pahoittanut mieleni ja katkeroitunut epäoikeudenmukaisista sanoista tai teoista, niin kannan taakkaa sydämessäni. Minua satuttaneet ihmiset ovat vanginneet ajatukseni. En pääse heistä irti. Pian tuo paha olo aiheuttaa vatsakipuja, selkävaivoja ja päänsärkyä. Miedoimmassa tapauksessa.
Yliluonnollista ohjelmassa minulle on kirkastunut entistä selvemmin: Jumala tietää kaiken. Hän tuntee tuskani ja kärsimäni vääryydet. Hän välittää minusta. Tällä hetkellä Hän rohkaisee minua parantumaan ja kokemaan ihmeen. Tämä alkaa anteeksiannosta ja irti päästämisestä.

Annan anteeksi ja ääneen julistaen ihmiselle jos toisellekin, jolta olen saanut takkiini. Annan anteeksi itsekkäistä syistä. Haluan olla vapaa. Annan anteeksi Jumalan avulla ja ihmeen kautta loukkaukset, laiminlyönnit, pahat sanat ja ajatukset. Menen lapsuuteeni asti ja annan anteeksi äidilleni, jolla ei ollut minulle aikaa, ei syliä. Isälleni, jolta en saanut rakkautta. Vain preussilaista kasvatusta. Isovanhemmilleni, jotka olivat hekin sylittömiä. Opettajilleni, jotka haukkuivat minua katujätkäksi ja hulttioksi. Tänään on hyvä päivä. Kasvan ja odotan suuria tulevalta. ”Älä pelkää huomista, Jumala on jo siellä”. Annan ohjat Jeesukselle. Opettelen luottamaan. Opin. Se on yliluonnollista. Kiitos Herra.

Rakas ystävä. Mieti vaivojasi, masennustasi ja pelkojasi. Ajattele fyysisten sairauksiesi juuria. Onko sinulla joku ihminen tässä päivässä tai menneisyydessä jota ajattelet tähän tapaan:
-    En ikinä voi antaa sellaista pahuutta anteeksi. Se on anteeksiantamatonta.
-    En anna anteeksi, ellei tuo toinen nöyrry ja pyydä ensin anteeksi. Hän on suurempi syyllinen kuin minä.

Rohkaisen  sinua ajattelemaan itseäsi ja omaa parastasi. Ajattele Jeesusta ristillä, kun Hän rukoili tappajiensa ja vihamiestensä puolesta: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”.  Jumalan avulla sinä voit ja pystyt antamaan anteeksi. Siitä alkaa paraneminen ja uusi elämä sinulle. Tällä hetkellä Jeesus rohkaisee sinua parantumaan ja kokemaan ihmeen. Tämä alkaa anteeksiannosta ja irti päästämisestä. Anna anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet sinua vastaan. Jumalan avulla voit sen tehdä. Se on yliluonnollista!

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

Hekan Blogi 28.1.12

Ultra Bra ja katumaton pahantekijöiden joukko

Stalinin ja Maon aikana kommunistit tappoivat monia miljoonia ihmisiä. Murhasivat omia kansalaisiaan. Sama jatkui koko Neuvostoliiton olemassaolon ajan.  Puhutaan n. 100 miljoonasta murhatusta kommunismin uhrista.

1960 –luvulta Neuvostoliiton romahtamiseen asti Suomen poliittinen kerma ja ns. kulttuuriväki palvoi tuota murhaajien aatetta. Itä-Saksa, Neuvostoliitto ja Kiina olivat parasta, mitä Suomen pilaantuneet päättäjät ja kellokkaat tiesivät. Näitä lauluja lauloivat erityisesti taistolaiset, kuin myös ministeri Tuomiojan malliset sosialistit ja monet muut onnettomat harhaanjohdetut.

Ultra Bra haluaa tuoda tämän ajan ihmisille tuon sama murhaajien ja tappajien palvonnan kultin. Ja tyhmä kansa taputtaa. Tyhmät kulttuurihenkilöt ihastelevat. Odotan yhä niitä rohkeita vasemmistolaisia, keskustalaisia tai oikeistolaisia johtajia ja heidän seuraajiaan, jotka tunnustaisivat olleensa väärässä. Tunnustaisivat olleensa pahojen puolella. Pyytäisivät julkisesti anteeksi erehdyksiään.

Milloin tulee aika, jolloin kommunismin kannattaminen ja ihannointi tuomitaan samalla tavoin, kuin kansallissosialismi? Samaa saatanallista pahuutta molemmat aatteet.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

Hekan Blogi 24.1.12

Niinistö ja Haavisto

Suomi käy linjavaalit maltillisen uudistumisen ja ”ultrabra” liberalismin välillä. Minulle tuo valinta on ennen kaikkea valinta kristillisen arvomaailman ja new-age sekulaariuskonnon välillä. Vaikka kumpikaan ehdokkaista ei ole korostetun kristitty eikä tunnustava ateisti, niin kyllä viiteryhmä erottuu. Niinistölle tärkeitä arvoja ovat koti, uskonto ja isänmaa globalisoituneessa  maailmassa. Haaviston arvopohja on toisaalla, kaukana Jumalan Sanasta, kaukana kansankirkon ja kristillisen kulttuurin juurista.

Suomen tasavallan presidentti on kansan presidentti, jonka tulee kunnioittaa vähemmistöjä ja heidän oikeuksiaan. Tämän lisäksi presidentin on uskallettava myös edustaa enemmistöä: tavallisia, perusluterilaisia, työtätekeviä ja yksinkertaisia suomalaisia. Meitä, joiden kulttuuriharrastuksiin kuuluvat ralli, formulakisat, jääkiekko, sohvalla makailu ja tikanheitto kesämökillä. Joskus koppa kaljaa.

Olen miettinyt presidentin taitoa ja valmiutta toimia mahdollisissa kriisioloissa. Niinistön elämänkohtaloissa on vieraammallekin paljastanut kuva rauhallisesta ja panikoimattomasta ihmisestä. Esimerkkinä vaikka tsunaminaikainen esimerkillinen käyttäytyminen Thaimaassa.

Raamatun sana kertoo meille mikä on oikein ja mikä väärin. Jokainen meistä on Jumalan Sanan mukaan syntinen ja kadotustuomion alainen. Siksi on risti, Jeesuksen sovitustyö ja suuri armo jokaista syntistä kohtaan. Jokaista: varasta, murhaajaa, valehtelijaa, avokasta, homoa, juoruajaa ja pahan puhujaa. Tuo armo kuuluu syntisille, jotka katuvat ja tekevät parannusta synnistään. Jotka tunnustavat ja tunnistavat väärät tekonsa. ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee”, sanoi Jeesus aviorikoksesta kivitystuomion saaneelle naiselle. Armahdus synnistä ja kehotus elää Jumalan tahdon mukaan. Tätä Jumala odottaa ihmisiltä, kansoilta ja kansanjohtajilta.

En tunne Niinistöä, enkä Haavistoa. En kuulu mihinkään puolueeseen, mutta se sotii arvojani vastaan, kun joku elää julkisesti synnissä – homosuhteessa - ja on siitä ylpeä. Ateisti voi näin tehdä. Uskonsa mukaan. Kristityn, Jumalan lapsen, tulee toimia Raamatun mukaan. Se tarkoittaa  halua eheytymiseen, uudistumiseen, parantumiseen ja muuttumiseen. Jumalan armosta ja Jumalan avulla.

Tarvitsemme kaikki  yhteistä rukousta kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Rukousta tarvitsevat vaalien molemmat  ehdokkaat: Niinistö ja Haavisto.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

Hekan Blogi 21.1.12

Arkkipiispa Mäkinen toivoo kristittyjen eroavan kirkosta

Yksi suunta on kuitenkin kielletty. Raamatun Sanaa ei saa ottaa todesta. Jumalan puhetta oikeasta ja väärästä ei saa välittää ihmisille. Jeesuksen ristin tuomaa sovitustyötä ja synnin, kuoleman ja pimeyden valtojen voittoa ei saa julistaa. Vapautta saatanan orjuudesta ei saa kuuluttaa. Arkkipiispan mukaan.

Kun mietin Suomen kirkon ”ensimmäistä vertaistensa joukossa”, niin kyllä meidän kapteeni on syyllisempi, kuin Italian haaksirikkoutuneen huvipurren parjattu merikapteeni Schettino.

Kaikesta huolimatta ja siksipä juuri. Kristillinen kansankirkko kestää ja voittaa. Katolinen kirkkokin kesti keskiajan surkeat, vallan huumaamat heittiöpaavit. Jumala on heikkojen ja uskollisten lastensa puolella. Jep. En kehota edes arkkipiispaa eroamaan kirkosta, koska kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

Hekan Blogi 19.1.12

Tänään on nimipäiväni. Olen juhlinut sitä käymällä aamupäivällä salilla. Juoksin matolla vajaa puoli tuntia. Kävin puuteroimassa nenääni. Iso puuterointi. Juoksin vielä runsaan tunnin. Ulkona pyrytti lunta joten iloitsin salikortista. Iltapäivällä mietin saarnan juuria aiheesta anopin paraneminen. Ensi sunnuntain tekstiä. Aika vähän on muuten appiukkovitsejä. Tässä yksi: ”Appiukko meni Lappiin ja siitä tuli lappiukko. No, meni kymmenen vuotta kunnes ukko tuli Lapista ja alkoi vapista”. Eihän tää ole vitsi. Tämä on runo! Mulla menee noi tyylisuunnat sekaisin.

Katsoin Gladiator elokuvan. Russell Crowe pääosassa. Mahdottoman kaunis kuvaus elämästä, arvoista ja tuonpuoleisesta. Kuva kuolemanjälkeisestä elämästä on pakanallinen, mutta minä kristillistän kaiken minkä voin. Minulle tuossa elokuvassa näyttäytyy täysi elämä maan päällä, Jumalan Taivas ja rakkaitten jälleennäkeminen. Elämän täyttymys.

Kauniit elokuvakertomukset ovat Jumalan lahjaa, vaikka ne olisivat Hollywoodissa tehtyjä. Kaurismäkeä en edelleenkään ymmärrä. Niissä ei tapahdu mitään ja näyttelijät puhuvat, kuin 60-luvun taistolaiset kirkasotsat.

On mulla asiantynkääkin. Ensi sunnuntaina 22.1. klo 10 on Messu Karjalohjan kirkossa. Kirkon jälkeen saatte yhdistetyt Hekan nimipäivä- ja syntymäpäiväkahvit. Ne tarjoaa seurakunta, mutta Marie-keksit tarjoan minä. Jos on yli viisikymmentä kahvivierasta (kirkkovierasta), niin opetan miten aamuisin nautitaan oikeaoppinen Marie-aamupala. Siihen ei yksi keksi riitä…’

Mulla menee muuten ihan hyvin. Jeesus siunaa ja ihmiset on muistanut rukouksin ja kirjoituksin. Kiitos kaikille rakkaille ystäville. Elämä on kummallista, mutta ajoittain ihanaa. Kun katson Jeesukseen olen pinnalla. Kun katson aaltoihin, vajoan. On se kumma, kun opin niin huonosti suuntaamaan katsettani kohti Jumalaa. Mutta opin silti. Minäkin.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

Hekan Blogi 16.1.12

Seurakuntien ”uudistaminen” Länsi-Uudellamaalla

Olen selannut ja plärännyt uusinta raporttia seurakuntien kohtalosta. Jos tuo ehdotus toteutuisi, jos kaikki paikalliset ihmiset olisivat kivan muutoksen kannalla, jos raportista löytyisi edes yksi kristillisiä paikallisseurakuntia ja vuosisatojen perinteitä kunnioittava ajatus…niin raportin ehdotus vaatisi toteutuakseen neljä viisi vuotta. Nyt kaikki halutaan tehtäväksi vuoden 2012 aikana. Kuka tuon työn tekee? Uusi Espoon piispa? Uusi Lohjan kirkkoherra? Uusi hallintojohtaja? Niskavuoren Heta? Konsulttitoimisto Donnerwetter? Kaikki lapset yhdessä ja käsikädessä?

No, katsotaan ja luotetaan seurakunnan Herraan. Evankeliumia on julistettava joko kirkon sisällä tai pihalla. Vaan kyllä minä niin mieleni pahoitan, kun pieniä kiusataan ja se on luterilaisen kirkon tapa. Mutta tämä vuosi on armon aikaa seurakunnissa. Jospa Jeesus tulee takaisin tai tempaus tapahtuu näinä aikoina? Herra, valmista meitä Taivasta varten. Nyt on ihan hyvä päivä. Sittenkin. ”Viel Herran Henki liikkuu vetten päällä”.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, lakkautettavien seurakuntien kirkkoherra Karjalohjalta

Hekan Blogi 10.1.12

Tänään on outo päivä

Tänään on outo päivä. Näitä outoja päiviä on ollut paljon viime aikoina. Kaikki on periaatteessa hyvin. Mutta kun elän käytännössä, livenä. Jokin tökkii. Angsti, hormonimyrsky (onko niitä miehillä?), uusi vuosi ilman näkyä, tulevaisuudenpelko, presidentinvaalit. No toi viimeinen oli vitsi. Mikäpä vika jep-jep miehessä. Jotain hyvää Salostakin.

Mutta elämänpelko on minulle uusin pelon ja ahdistuksen aihe. Sen keskellä tallustelen. Onneksi on automatkat Karjalohja –Lohja välillä. Siinä on aikaa rukoukselle, huokailulle ylöspäin ja äänekkäälle kailotukselle Jumalan puoleen. Vastaantulijat luulevat, että puhun kännykkään ja minulla on hands free laite.  Juokseminenkin avittaa vähäsen. Se ei ole viisasten hommaa. Sopii minulle.

Ihan oikeasti toivon sinulta – kuka ystävistäni oletkin - sellaista esirukousta työnäyn, pelottomuuden ja Karjalohjan seurakunnan säilymisen puolesta. Kuinka pitkäksi aikaa rukoustukea pyydän? Ilmoitan Hesarin etusivulla, kun rukouksen voi lopettaa.

Ystäväni Herran viinamäessä ja Unkan Baarissa. Sittenkin Jumala on. Hän ei hylkää. Se seisoo Jumalan Sanassa. Siihen luotan ja toivon sinun luottavan. Aina Jumala ei tunnu olevan turvallisen lähellä. Niin kuin nyt minun oudossa elämänvaiheessani. Mutta Jumala on aina ollut. Lähelleni kerran tullut. Jäädäkseen. Vaikka uskoni on kituvaisen pientä räpellystä.

Herran haltuun, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

Hekan Blogi 3.1.12

Uusi vuosi kaksitoista

Vuoden vaihde on passeli aika muutoksille. Selkeä hetki muistaa, mitä uutta kaipaa ja minkä haluaa jättää lopullisesti taakseen. Taakse haluan jättää haaveeni piispan hiipasta. Kaipaan alkaneelle vuodelle enemmän rohkeutta olla Raamatulle uskollinen pappi. Vaikka se vaikuttaisi suureen suosiooni haitallisesti. Olen suosittu kuussa ja Plutossa. Mutta sen uhallakin haluan taistella sitä kompromissihenkeä vastaan, mikä vaikuttaa kirkon kentässä. Erityisesti herra- ja rouvapiireissä. Tarkoitan piispoja hoveineen.

Ekokristillisyys. Kuulin tällaisen sanan erään piispan suusta. Tärkeä suunta kirkolle? Kuka – ihan oikeasti – vastustaisi luonnon suojelemista ja varjelemista? Ei varmasti kukaan. Miten olisi kirkon teemoina alkaneella vuodella:

- Parannus ja taistelu syntiä ja harhaoppeja vastaan.

- Ristin salaisuuden julistaminen

- Jeesuksen nimen kuuluttamien ja evankeliumin vieminen maailman ääriin, Helsinkiin ja Espooseen asti?

Näitä teemoja kuulutan – jos Luoja suo – Karjalohjan seurakunnassa ja laajemminkin, kunnes herätys puhkeaa ja kristillinen liberalismi muuttuu marginaali-ilmiöksi. Jonkun sortin korhoslaiseksi pridemämmiksi.

Näillä mennään, sano mummo, monot ojossa.

Jeesus kanssasi, ystävä

Siunausta vuodelle 2012

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

Hekan Blogi 23.12.11

Joulunaika On!

Tänäkin vuonna Joulu tulee. Ihan kynnyksellä oli Karjalohjan kirkossa Jippun konsertti. Jotenkin kolahti. Pidän laulajan äänestä ja olemuksesta. Ihan oikeasti herkkä vuoristorataihminen. Näin koin. Joulun sanomaa mietin kotiseurakunnalle 23 vuoden joulusaarnakokemuksella näissä maisemissa. Kyllä se on sama hyvä uutinen kaikkialla maailmassa: Meillä on toivoa. Meille kuuluu hyvä huominen ja uusi vuosi, vaikka saatana pistää kuinka kampoihin.

Jumalan käden kosketus. Jeesuksen rakastava katse. Näin tapahtuu aina uudestaan ja uudestaan. Juuri silloin, kun tuntuu, että Jumala on muuttanut lopullisesti parempien ihmisten luo. Joulunaika on minulle tänä vuonna olemisen ja flown aikaa. Jumala kuljettaa, kantaa ja antaa uudistuneen uskon. Minulla on Vapahtaja, joka jää vierelleni. Hän on tässä  ja rakastaa ihan minua. Hän ei ole minulle outo. Enkä minä Hänelle. Jumala on rakkaus. Se riittää.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

Ps. Riparilaisetkin ilmoittautuivat Jippun konsertin yhteydessä. Nuorten käytöksessä on hiomista. Olen preussilaisen kurin asiantuntija, joten ei huolta kellään, kun joulu on.

Hekan Blogi 20.12.11

”Hän oli täynnä armoa ja totuutta”

Miksei Jumala tee mitään, kun pahoja asioita sattuu hyville ihmisille? Kyllä Jumala tekee, kun on sen aika. Nyt on vielä armon aika menossa myös pahoille ja ilkeille ihmisille. Niin kuin jokaiselle meistä. Tämä sopii minulle. Saan heittäytyä Jumalan armon varaan ja uudistua. Saan tehdä parannusta huonosta elämästä. Saan tehdä parannusta myös siitä hyvältä näyttävästä elämästä, mikä näyttää mallikkaalta, mutta on huonoakin elämää vaarallisempaa.

Armo ja totuus kulkevat yhdessä. Jos on saanut sen maailman parhaan joululahjan, uskon Jeesukseen, syntisen Vapahtajaan, niin armo on hyvä. Totuuskin on paikallaan. Joku maksaa kaikesta. Minun syntini, ylpeyteni, haureuteni ja heikkouteni maksaa Jeesus. Samoin on sinun kohdalla, jos sinulla on uskon lahja.

Ilman uskoa totuus on kurja juttu. Pelkän totuuden valossa sitä on yksin. Jos on tottunut luottamaan itseensä, terveyteensä, asemaansa ja rahaan, niin kylmä kyyti (tai kuuma?) alkaa viimeisellä portilla. Kun Jumala kysyy: Missä olit ihmislapsi? Mitä teit maailmassa?

-          Tein rahaa, rakensin yhteiskuntaa, huolehdin perheestä ja annoin köyhille avustuksia.

Tällä rypistyksellä sitä on ansainnut kadotuksen, koska tärkein puuttuu: Maksaja, jolla on katetta. Ihmisestä ei ole itsensä pelastajaksi. Vain Jumala voi pelastaa ihmisen. Yksin Jeesus voi antaa elämän maan päällä ja Taivaassa.

Rakas ystävä. Ota armo vastaan. Usko Jeesukseen ihan henkilökohtaisesti, koska Jumalakin rakastaa sinua mahdottoman henkilökohtaisesti. Jeesus on täynnä armoa ja totuutta, ettei yksikään meistä joutuisi kadotukseen. Jeesus on täynnä armoa ja totuutta, koska ovi elämään on avoinna ja meidät on kutsuttu Jumalan valtakuntaan. ”Ineen vaan!”

Jeesus kanssasi ystävä.

Hekan Blogi 15.12.11

Ei niin hyviä päiviä. Ulkona sataa ja sisällä on synkkää. Pään sisällä. Toivo kuitenkin elää. Olen pelastettu. Jeesus on Herrani. Jumala ei hylkää lastaan, vaikka tuntuu olevan vaiti. Tällaisina aikoina sitä kasvaa eniten uskossa ja nöyryydessä. Heikkona olen väkevä. Kuitenkin toivoisin, että vähempikin väkevyys riittäisi. Yhden päivän olen leikkinyt erakkoa kotona. Katsellut kattoon. Nyt vähän helpottaa. Juoksin kymmenen kilometrin vakiolenkin. On tässä hyvääkin. En provosoidu mistään. Jeesus kanssasi, ystävä. Ja minun kanssani!

Hekan Blogi 8.12.11    Provosoituminen kielletty edesvastuun uhalla!

Olen aloittanut uuden suunnan elämässäni. Hakiessani joku aika sitten Lohjan kirkkoherraksi huomasin, että ”kristillis-humanistinen cool” on ajan kestotrendi. Tämän mukaisesti olen käyttäytynyt nyt muutaman kuukauden. On ihan mukava lobotominen fiilis. Lenkkeilen paljon ja valmistelen (jolkotellessani poron lailla) saarnoja, puheita ja kirjoituksia. Rukoilen jatkuvaa rukousta raukeasti ja ajattelen vaaleansinisiä ja huikaisevankeltaisia ajatuksia.

Mistä en ole provosoitunut viime aikoina?

-          En ole provosoitunut muutamien Kuopion piispanvaalien ehdokkaiden lausunnoista, joissa  nämä rakkaat pappishenkilöt kieltävät kristillisen uskonsa ja Raamatun Kolmiyhteisen Jumalan. He kaipaavat päivitettyä jumalaa, jossa yhdistyy äiti Amma, naapurin mamma, och skit det samma. Ihan kivoja ajatuksia noilla kuopiolaisilla. Hyvää kalakukkoa vain heille. En provosoitunut.

-          Kirkkovaltuutettu Johanna Korhonen (ihanan lempeä nainen) masinoi lähetysavustukset pois muutamilta lähetysjärjestöiltä. Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät tekivät kivan säästöpäätöksen. Mitä siitä, jos kehitysmaiden naiset jäävät ilman opetusta ihmisarvosta, ilman lukutaitoa, ilman mahdollisuutta vapautua miesten sorron alta. Pääasia on, että omat hyvät freedom fiilikset voi kokea niinku flow. En provosoitunut.

-          Linnan juhlat ja naisten pukeutuminen. Naiset ikään, kokoon tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta valitsevat joka vuosi iltapuvun, joka on tarkoitettu ja suunniteltu oikeasti 24-vuotiaalle mannekiinivartaloiselle  naisnukelle. Siinä unohtuu suffragettiliike, feminismi, tasa-arvo ja naisen arvokkuus ihmisenä, Luojan luomana. Angry birds aate toteutui Linnassa kana- ja kanarialintu aatteena. Todellisena naisten arvojen puolustajana ja feministinä meinasin provosoitua, mutta otin toisen lasin glögiä Itsenäisyyspäivän kunniaksi. En provosoitunut.

Olen siis ollut – kiitos Herralle kaiken aikaa – uusi ihminen. En provosoidu. Kestän paremmin. En silti mene vannomaan, ettenkö joskus  pikkuriikkisen pimahtaisi, ottaisi pultteja, haistattaisi pitkiä paskoja koko maailmalle. Nyt en kuitenkaan aio provosoitua. Marikki! Katso, lunta sataa. Hei! Perhosia komerossa. Koiperhosia.

Jeesus kanssasi, ystävä!

Hekan Blogi 5.12.11

Itsenäisyyspäivää 6.12.2011 ja Nobelin rauhanpalkinnon arvoinen Idea

Siunausta, iloa ja ryhdikkyyttä Itsenäisyyspäivään, ystävät. Linnan juhlia on hienoa katsella. Kauniita naisia, naisia ja turhan näköisiä, hikisiä, miehiä. Kyllä siinä silmäni lepää. Kauniissa naisissa. On sellainen rajoite mulla. Joissakin kohden katsomista ahdistun ja koen myötähäpeää, mutta kaikki unohtuu nopeasti ja kukapa näitä Linnan kömmähdyksiä tai mauttomia naisten asuvalintoja ainakaan You Tube sivuille laittaisi.

Tiesitkö siitä Linnan boolista? Sitä laimennetaan illan mittaan. Siltä se ainakin on tuntunut. Ei mitään vaikutusta koko mehulla. Olut on varma valinta. Ja isänmaallinen. Olen aikanaan kolmesti ollut Mallen kaa Linnassa. Syy sinne kutsuun on tietysti mun työpaikka. Karjalohjan kirkkoherraa eivät ole ilenneet olla kutsumatta pressakesäasukkaat: Ahtisaaret/ Haloset. Luontaisetu Karjalohjan papinvirassa.

Meillä on perinteisen hieno juhlakäytäntö ollut Karjalohjalla yli kaksikymmentä vuotta. Messu kirkossa, seppeleenlasku sankarihaudoille, Suomen lipun kera. Myös punaisten hautamuistomerkille. Se on voitokas taisteluni, kun osan porukasta olen ohjannut vuoden 1918 muistomerkille.  Vastustusta oli aikanaan ja on vieläkin. Katkeruus ja viha ovat syvässä. Kun niitä ruokkii vuodesta toiseen, niin mihinpä muutamien hölmöjen kaunat katoaisivat. Itse juhla Lasikirkossa on perinteisesti sisältänyt kuoron laulua, juhlapuhetta, veteraanin tervehdystä. Maamme laulua unohtamatta. Toisen säkeistön sanoja ei meillä osaa muu, kuin kanttori. ”Sun kukoistukses kuorestaan…” Vaikea oppia.

Mun Nobel Idea. Miinat otetaan pois Suomen itärajalta eduskuntamme päätöksellä. Tuhat jos toinenkin kilometri tulee vartioida muulla keinolla. Miten? No asfaltoidaan koko rajalinja etelästä pohjoiseen. Tehdään noin 50 metriä leveä tie. Ja mahdottoman pitkä. Siitä saa Destia Oy tuloa muutamiksi vuosiksi.

Pidetään muutama vartiopiste ja rajanylityspaikka itärajalla. Muutama riittää. Valmis asfalttitie maalataan koko matkalta suojatieksi. Tajuatko? Kukaan suomalainen tai veli venäläinen ei käytä mielellään suojateitä, vaan ylittää kadut ihan muualta. Turvallinen raja. Ei miinoja, ei sotilaita, ei marjastajia. Takkuinen  karhu ja kapinen kettu kulkee passitta kuten ennenkin. Kulkekoot. Haluan Nobelin rauhanpalkinnon rahat dollareina tai kultana. Ei mielellään euroja, eikä liiroja. Kreikan rahasta puhumattakaan.

Kohta on joulu. Käy kotiseurakuntamme, Karjalohjan, tai oman seurakuntasi tilaisuuksissa. Jeesus on tavattavissa erityisesti Sanassa ja armovälineissä. Vahvistu uskossasi ja elä ihmisiksi.

Jeesus kanssasi, ystävä

terv. Heka

Hekan Blogi 1.12.11

Karjalohjan seurakunnassa kaikki hyvin. Itsenäisyyttä ja Joulun odotusta. Maalaiset ovat mukavaa väkeä. Jospa oppisin seuraamaan TV:stä ”Maajussille morsian” ohjelmaa, sekä ”Salatut elämät” sarjaa, niin kävisin itsekin maalaisesta. No, kaikkea ei voi saada.  Ilmoittauduin alkukesän Tukholman maratonille. Aiemmin olen jo ilmoittautunut Mallen kaa Tukholman ensi syksyn puolimaratonille. Juokseminen on kivaa, sano mummo, kun naapurin sonnia pakeni.

Salla tyttäreni valmistuu teologian maisteriksi. Publiikkiin olen menossa puolenkuun paikkeilla Mallen kaa. Mitähän ne nykyään opettavat teologisessa? Minun aikanani riitti pelkkä istuminen ja tupakointi. Kyllä minä vähän luinkin. Gradua tein Valtion Arkistossa ja se oli leuhkan oloista. Ihan kuin oikeat tutkijat siellä raapustelin.

Kirkkohistorian professorini oli kerran samaan aikaan tekemässä omia tutkimuksiaan. Hän katseli lähdeaineistoa työpisteessään. Sitten hän sai ”Ahaa!”- elämyksen. Nousi kiireesti ylös ja suuntasi kulkunsa kohti eteisaulaa. Salin ja aulan erottivat pitkä lasinen seinä ja lasiovet. Tohkeissaan oleva professori onnistui melkein osumaan oven kohdelle. Melkein. Vahva lasiseinä kesti törmäyksen. Samoin lukeneen proffan pää. Eikä ruvennut mies väittelemään. Korjasi vain kurssiaan ja löysi oviaukon.

Teen aika paljon asioita Mallen kaa. Huomaan. Sitä se teettää. Tottumus on toinen luonto. On siinä rakkauttakin, sano mummo, kun vanhoja muisteli.

Siunausta ja valoisaa Adventtia, vaikka led-valot ovat, mitä ovat. EU-kamaa.

Heikki Linnavirta

Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

Hekan Blogi 27.11.11 klo 8.12

Adventtisunnuntai. Saarnanaiheena  tänään Jeesuksen johtajuus ja meidän tapamme johtaa. Tietysti pitää puhua myös naispapeista, koska julistavista kivistäkin puhutaan. Tasa-arvon nimissä. Aika puhuttelevaa on myös Jumalan lasten Hoosianna huudot ja pikkujoulutunnelma. Meillä yhtä juhlaa tillin tallin taivasalla ja rafloissa. Jeesus kärsimystiellä. Näin se menee, ystävät. Ja kaikessa Jumalan tahto ja päätös takana. Pikkuisen on mustia sävyjä juhlissamme ennen Jeesuksen paluuta ja uutta luomista.

Braveheartista ja sotapäälliköistä aloitan johtajuustuumimisen. Olethan katsonut elokuvan? Wallace, skotlantilainen vapaustaistelija, johtaa joukkojaan edestä. Hän taistelee voitosta voittoon, kunnes on maksun aika. Wallace petetään ja murhataan, mutta vapaus aatteena voittaa. Englantilaiset sotapäälliköt johtavat omia joukkojaan kauempaa käskyttämällä. Turvallisesti taka-alalla odotellen, kuinka sotilaat pärjäävät.

Tiedätkö, mikä on ”The Baptism site of Jesus Christ”?  No, se on Jordaniassa toimiva järjestö, joka mahdollistaa vierailut kristittyjen pyhille paikoille. Monia kirkkojen johtajia ja valtion päämiehiä on tutustunut kohteisiin. Tasavallan presidentti Tarja Halonen oli virallisella vierailulla Jordaniassa v. 2010. Tuolla käynnillä hän sai arvokkaan muistolaatan The Babtism Site Comission puheenjohtajalta Mr. Dia Al Madanilta. Presidentti Halonen lahjoitti tuon muistolaatan  aivan äskettäin  Karjalohjan hyvämaineiselle seurakunnalle. Laitamme lahjoituskirjeen ja lahjan näkyvästi esiin Kivikirkkoomme. Kiitokset Tarjalle ja Pentille, kesäseurakuntalaisillemme.

Sain myös henkilökohtaisen joululahjan. Oli sen kokoinen paketti, jotta avasin heti. Oletin, että siinä on konjakkia. Oli Tapio Wirkkalan ”Ovalis” maljakko Tarja Halosen ja Pentti Arajärven nimikirjoitussigneerauksin. Hieno ja ehdottomasti kestävämpi lahja kuin V.S.O.P. konjakkipullo.  Erityisesti Malle iloitsi lahjasta, koska tietää kuinka perso olen terveysjuomille.

Isoin rohkaisun ja ilonaihe on siinä, että meitä muistetaan maan huipulta hyvämaineisena, kristillisenä, seurakuntana , joka taistelee kristillisten arvojen puolesta muuttuvassa ja hämmentävässä maailmantilanteessa. Siitä kannattaa olla iloinen ja ylpeä. Jatkamme taistelua kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta mörköjä, peikkoja ja tosi tv- ohjelmia vastaan.

Olen henkilökohtaisesti rohkealla mielellä.  Jeesus ei kyllästy minuun.  Olen  siunattu ystävillä,  perheellä, kotiseurakunnalla, joka alkaa olla aika laajalle levittäytynyt ja tietysti hyvillä juoksukengillä. Kuluneet, mutta vielä toimivat.

Siunausta ja valoa Adventtiaikaan. Jeesus tulee. Wau ja etukäteen kiitos Herralle! Jaaha. Päivä valkenee. Messun pitoon ja Hoosiannaa laulamaan.

Heikki Linnavirta, kirkkoherra, rovasti

Hekan Blogi 22.11.11

Hillsong-pastorilla oli hyvä aihe TV:ssä: ”Kapea tie ja avara, rikas elämä”. Näin sen tulisi kokea. Jeesus-tiellä voi asettua veemäisten juttujen yläpuolelle. Ei tarvitse ottaa pultteja kaikesta kurjasta ja kettumaisesta, jota lähes päivittäin tulee vastaan. Elämään kuuluvat pienet ja isommat vastoinkäymiset. Niitä tulee tilaamatta ja pyytämättä kiitos meidän itsekkäitten ihmisten ja vanhan kehnon, joka tunnetaan myös nimellä Saatana. Harmittaviin ja vielä kurjempiin juttuihin voi oppia asennoitumaan joko aidon  kristityn, tai kärttyisen fariseuksen tavoin. Huomaan olevani usein jälkimmäinen. Kiitos Herralle muistutuksesta ja rohkaisusta. Sitä saa usein TV7:n kautta. En siis provosoidu joka kerta, kunhan Pyhä Henki muistuttaa: ”Heka. Sä - oot -Jeesuksen - ystävä. Tar det lugnt.”

Olemme aloittamassa muutaman vuoden tauon jälkeen sururyhmän Karjalohjan seurakunnassa vuoden 2012 alussa. Jos olet menettänyt lähimmäisesi äskettäin, esim. kuluvan tai viime vuoden aikana ja haluat kokoontua ensi kevään aikana muutamia kertoja yhteen muiden,  samassa tilanteessa olevien, kanssa niin ota minuun yhteyttä soittamalla tai sähköpostilla. Voit olla Karjalohjan, Sammatin, Lohjan alueelta. Tai omistat hyvän auton ja olet kauempaa. Katsotaan, miten saamme voimia eteenpäin menemiseen. Yhdessä sitä jaksaa paremmin.

Adventtiaika on ihan tossa noin ja Joulu tulee kohisten. Joulumieltä ja –rauhaa saa asettumalla Jeesuksen lähelle. Kapea tie, ristin tie. Jeesukselle se oli kärsimystä ja uhraus maailman puolesta. Meille ristin tie on turvallinen ja valmis valtatie, jolla eivät eksy Raamatun mukaan hullutkaan. Sopii sulle? Mulle ainakin passaa, kuin nyrkki silmään ja joulutorttu suuhun.

Taistellaan vaikka paljain käsin, sano mummo, kun alennusmyynti alkoi.

Jeesus kanssasi, ystävä

Hekan Blogi 21.11.11

Kokouksessa Espoossa. Seurakuntarakenteen muutosasioita kuntakentän määrätessä tahdin. Karavaani kulkee ja seurakuntayhtymäratkaisu etenee. Ei välttämättä toivottuun suuntaan, mutta kuitenkin. Joka tapauksessa Karjalohjan kivikirkkoa ei tulla siirtämään vuonna 2013 Sammattiin, ei Lohjalle, eikä Ahvenanmaalle (mitä olen eniten pelännyt). Yksi visio minua viehätti: Tulevaisuudessa seurakunnat olisivat rovastikuntien kokoisia. Siinä olisi jo oikeasti jotakin tavoiteltavaa. Jos jollakin tavalla herrat malttaisivat tehdä hyvin pieniä päätöksiä muutamien tulevien vuosien aikana ja sitten tehtäisiin oikean kokoisten –rovastikuntakoko XXL - seurakuntien uudistushanke koko Suomen kirkossa. Se voisi toimia. Jos Luoja suo.

Unkan Baarin pihalla oli viime sunnuntaina Belgian television kuvausryhmä tekemässä ohjelmaa tavallisista suomalaisista. Karjalohja ei tainnut olla paras paikka tavallisten kohtaamiselle, mutta kaiketi siellä muutama tavaton suomalainen kävi. Ainakin kävi yksi ihana aikuisempi nuoripari Fiskarsista kertomassa Karjalohjan kirkon erinomaisuudesta.  Koitin saada Unkalta muutamia nuoria aikuisia kertomaan jotakin kotiseudustaan belgialaisille. Kommentit olivat: ”Ei varmasti mennä. Mitä se niille kuuluu!” Tällä asenteella tulemme selviämään tulevaisuuden haasteista. Kyllä me karjalohjalaiset olemme sosiaalista porukkaa. Myös Lohjalla asuvat.

Seurakunnassa kaikki menee hyvin. Väkeä käy kirkossa, Seurakuntalaisilta  ja kesäasukkailta tulee kannustavaa palautetta työntekijöille. Kyllä taas jaksaa. Kärpäsetkin alkavat olla puolikuolleita kivikirkossa. Niistä ei ole enää vaivaa.

Kävin tänään salilla. Hikoilin kuin sika. En kyllä tiedä, miten siat hikoilevat, mutta oletan, että minun lailla. Täysillä ja suolaisesti. Suolattu sika? Taitaa olla Joulu jo mielessä…

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

Hekan blogi 17.11.11

Armon vihreät ja Linnan parkettien partaveitset

Jyrkkää haistattelua paraatilehdessä. Hesarissa oli asiasta  jutuntynkää. (HS 17.11.11).Persujen kansanedustaja boikotoi Itsenäisyyspäivän vastaanottoa Linnassa, koska siellä homoparit tanssivat. Kuulemma yksi tuttu veteraani oli pahoittanut aikoinaan mielensä moisesta. Tähän joku Seta-hedelmä -tyyppi vastasi, että ”Tom of Finland” oli myös sotiemme veteraani ja  homotkin puolustivat Suomea. Niissä sodissa, jotka muistaakseni hävisimme. Häviö oli venäläisten vika. Niitä oli aivan liikaa.

On tämä kumma, kun poterot syvenevät puolin ja toisin. Jos homoparit tanssivat presidentin vastaanotolla, niin mitä sitten? Tanssiihan siellä tanssitaidottomatkin. Esim. Paavo Lipponen tanssi viime vuonna jotakin nopeaa Päivinsä kanssa. Paitsi, että Paavon liikehdintä toi mieleen hidastetut kohtaukset sotaelokuvissa. No, Lipponen pysyi pystyssä, mutta tanssi ole ennemmin komiikkaa, kuin tanssia. En pahoittanut mieltäni. Ilolla seurasin kauempaa ja katseella. Eikä ne homoparit ainakaan minua häirinneet. Sopi sinne lattialla satamäärin hikoilijoita. Pyysin Mallea tanssiin, mutta hän kieltäytyi. Johtui varmaan siitä, että minä en osaa tanssia. Pikkumaista.

Jos itse kannattaa hersyviä heterosuhteita ja avioliittoinstituutiota, niin eihän se tarkoita sitä, että kaikkien muittenkin pitää kannattaa samoja asioita. Meillä on senverta vapaaksi synnytetty yhteiskunta, jotta olisi suotavaa, että ääripäiden kannattajat saisivat jo kaivuutyönsä päätökseen ja unohtuisivat sinne kuoppiinsa. Rehellisesti oma itsensä on syytä olla aina. Jos kerran Jumalaa ei tarvitse eikä voi huijata, niin miksi sitä näytellä ihmisten edessä. Matojen ruokaa olemme kaikki.

Olen joskus miettinyt. Ihan oikeasti. Jos kaikki uskoisivat ja ajattelisivat minun laillani, niin kyllä tämä maailma olisi helvetillinen paikka. Kuka sellaista jurputusta ja äksyilyä kestäisi? Lipposta ei lasketa.

Kotimaassa (17.11.11) oli Jukka Relanderin haastattelu. Tämä älykkö on perustamassa ”Armon vihreät” yhdistystä. Tämä uusi kokoelma vihreitä körttejä toisi heinähattupuolueeseen vähän kristillistä maustetta. Ei siitä ainakaan haittaa ole Vihreille. Toisaalta tämä Relander vaikuttaa niin liberaaliraamatulliselta, jotta yhtä hyvin he voisivat opiskella vanhoja puhelinluetteloita ja tehdä niistä luomualusvaatteita pingviineille.

Mulla on sympatiat poliittisesti persujen suuntaan, vaikka siellä onkin muutama natsi ja hovinarri kansaedustajana. Jospa kuulostelen Lohjalla, jos tänne voitaisiin perustaa uusi yhdistys, jossa raamatullinen kristillisyys, huumori, isänmaallisuus ja vähäväkisten puolustaminen olisivat keskeisiä arvoja ja aatteita. Nimen voisin lainata tulkiten  Relanderilta: ”Armon Persut”. Miltä kuulostaa?

Jeesus kanssasi ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra

Hekan blogi 14.11.11

”Vainottujen kristittyjen puolesta” rukoustilaisuus Helsingin Kristus-kirkossa. Meitä oli toistasataa osanottajaa kuulemassa ajankohtaisia asioita ja rukoilemassa Kristuksen tähden vainottujen puolesta: Pakistanissa, Iranissa, entisen Neuvostoliiton tasavalloissa, Sudanissa, Nigeriassa ja ”Arabian kevään” valtioissa. On vaikea tajuta, että Jeesuksesta puhumisesta saa isosti turpaan, happoa kasvoille, linna- tai kuolemantuomion. Kyllä ihmiset ovat julmia ja pahoja taistellessaan kristillistä kirkkoa vastaan. Olemme lintukodossa täällä Suomessa ja Euroopassa.

Yhtenä puhujana oli iranilainen toimittaja, joka vuonna 2002 pakeni kotimaastaan. Matkalla hän pamahti uskoon ja tekee nyt Hollannista käsin kristillistä palvelutyötä. Hän kehotti meitä suomalaisia rukoilemaan ja muistamaan nimeltä mainiten vainottuja ja kuolemaantuomittuja kristittyjä Iranissa ja muissa maissa. Tämä iranilaistoimittaja toivoi myös, että informoisimme oman maamme päättäjiä kristittyjen vainoista. Hän myös ihmetteli moskeijoiden rakentamista Euroopassa ja Suomessa. Ilman tasapuolista, demokraattista sopimista. ”Moskeija kirkosta” oli hänen ehdotuksensa. Rakennetaan uusi  moskeija Helsinkiin tai Turkuun. Samalla saatava lupa rakentaa kaksi moskeijaa Iraniin. Toimittajan mukaan päättäjien  innokkuus antaa rakennuslupia moskeijoille johtuu terroristien pelosta. Näin taitaa olla. Kukapa ei pelkäisi terrorismia, kun se sattuu tarpeeksi lähelle.

”Persut ovat syyllisiä Suomen rasismiin”. Tämä viesti välittyi Hesarin Suomen Gallup rasismijutusta. Presidentti Halosen kommenttiin kyllä petyin. Soini on oikeassa sanoessaan, että yhden puolueen demonisointi on helpoin tapa kääntää katse omasta pahuudesta.  Romaneja on tässä maassa kiusattu ja alistettu vuosisatoja. Ryssiä on sanottu ryssiksi ennen Suomen itsenäistymistä ja kaiken aikaa sen jälkeen. Mustia on hämmästelty ja tattareita katsottu kieroon. Juutalaiset ovat aina olleet vainottuja ja pilkattuja kotoisessa Suomessa. Nyt uuden islamilaisen aallon mukana tuoma terrorin pelko, on saanut suomettujat puhumaan rasismista uutena ilmiönä. Voi näitä entisiä DDR:n ihailijoita ja vakoojia.

Rasisteja on jokaisessa puolueessa. Hallanaho julistaa arjalaisuutta ja  käy ihan natsista. Antikirillisyyttä myöten.  Tuomiojan juutalaisvastaisuus ja herraskaisuus on kaikkien tiedossa. Nuo kaksi kansanedustajaa ovat hyvin lähellä toisiaan. Toinen on persu. Valitettavasti. Toinen on demari. Valitettavasti. Mutta demokratia on tätä. Myös ääriainekset kuuluvat kuvaan. Onneksi näitä propellipäitä on sittenkin vähän kaikissa puolueissa.

Hekan blogi 12.11.11

Jumalan rakkaus yllättää. Tämä aamu on ollut sellainen. Harmaata ja kolottavaa, kuten usein ennekin, mutta mieli on toinen. Jeesus on hyvä korjailemaan murtunutta mieltä ja rikkinäistä sydäntä. Alimpana on tukeva kalliopohja. Siinä on Jumalan lapsen apu. Ei kurkotuksia taivaalle. Ei joogahyppelyitä ja lentoharjoituksia. Vain vajoaminen yhä alemmas ja alemmas. Siinä on perusta ja turvakallio. Tältä pohjalta alkaa kasvu ja uudistuminen. Minulle ja sinulle.

Huomasitko, että sanoin ensin minulle, sitten vasta sinulle? Tämä on minun järjestys. Tahdon ensin parasta ja Jumalan apua itselleni, sitten sinulle ja kaikille muille. Tämä on myös ihmisen tapa toimia, perisynnin marssijärjestys. Ensin minä, sitten muut. Se on aika rehellinen asenne. Mieti  omalle kohdallesi, kun toivot rauhaa maailmaan ja kaukaisiin maihin. Jospa ensin kuitenkin toivot kotiasioita ja oman särkynyttä sydäntäsi korjatuksi by God? Sitten vaikka koko galaksi kuntoon!

Isänpäivän ja Valvomisen sunnuntain aatto. Meiltä odotetaan hereillä oloa ja valvomista, jotta osaamme olla sellaisia, kuin Jumala tahtoo. Meiltä odotetaan kristityn asennetta elää rauhassa ja sovussa toisten kanssa. Tarvittaessa -  siis usein - anteeksipyytäen ja –antaen. Samoin suhde Jumalaan on elämistä syntien anteeksisaamisen virrassa. ”Jeesuksen veri puhdistaa meitä jatkuvasti kaikesta synnistä”. Siis valvomista ja hereillä oloa, rakkaat ystävät. Kuinka pysyä hereillä ja uskossa kiinni ja Taivastiellä? Kuinka valvoa?

Ystäväni. Anna Jumalan huolehtia asiasta. Hän pitää sinut hereillä. Hän herättää sinut tarvittaessa. Hän antaa sinulle voimaa valvoa ja rukoilla, kun on sen aika. Silloin pysyy kuin itsestään hereillä ja tolkussa kunnossa, kun on mielekästä tekemistä ja parasta mahdollista seuraa. Sinä olet hyvässä seurassa. Jumala on kanssasi nyt tällä hetkellä. Nauti elämästä ja katso Jeesukseen. Valvominen on kivaa, kun rakkaus on kohdallaan ja mieli korjattu ja parannettu.

Jeesus kanssasi, ystävä

terveisin Heka

Tässä muutama päivän lupaus. Minulle ja sinulle: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa”. (Room. 8:1) ”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli”    .(Psalmi 34:19)

Hekan blogi 11.11.11

Palindromipäivä ja yhdet häät. Hyvät sellaiset. Ruotsinkielisiä enemmistössä. Toimitus suomeksi, mutta vähän oli sellainen hyvä olo, kuin olisin olla toisessa kotimaassani, Ruotsissa.

Isänpäivän aatonaatto. Isyyskin on syy juhlia. Lapsistani olen mahdottoman ylpeä. On Jumalan lahjaa, kun minua on siunattu lapsilla. Seitsemän ihmettä ja enkeliä. Nyt nuo ovat jo aikuisia, mutta lastenlapset on uusi ilon ja riemun aihe. Työssä, kun tulee stressi – krooninen, niin kummasti sitä pieni Otto pikavierailullaan haihduttaa stressit ja työpaineet. Hyviä terapeutteja nuo lastenlapset. Vaarin virka on paras virkani tässä elämänvaiheessa.  Tietty sitä aviomiehenkin virka on mukava, mutta siinä on omat suorituspaineensa. Nyt saa seksistä puhuminen riittää.

Lohjasta tulee suurkaupunki. Tähän kuuluu vuonna 2013 Siuntio, Lohja, Karjalohja, Sammatti ja Nummi-Pusula. Napoleonin henki elää Suomessa. Haetaan suuria valloituksia. Kohta ollaan kulkuset huurussa Moskovan porteilla. Talvi tulee tännekin. Yllättäen ja kylmänä. Tapasin taas yhden Salon asukkaan. Jostakin Perniöstä? Sanoi, että palvelut ovat huonontuneet entisissä kuntakeskuksissa. Samoja kommentteja olen saanut jatkuvasti tuon alueen kirkkovierailta. Aikansa kutakin. Meillä oli hyvinvointivaltio ja perusturva-asiat kunnossa. Nyt elämme uuden Euroopan aikaa. Ihanan avartavaa ja vilpoista.

Tänään on hyvä päivä. Jeesus on lähellä ja rohkaisee. Mikäpä tässä.

Hekan blogi 9.11.11

Olin pitkästä aikaa pitämässä aamunavausta koululla. Lapset tuttuja miltei kaikki ja opettajat myös. Puhuin Isänpäivästä ja siitä, kuinka jokaisessa isässä on jotakin kehumisen aihetta, jotakin, josta saa olla ylpeä. Tietty puhuin myös Taivaan Isästä, kuin varmuuden vuoksi, koska maalliset isät ovat meikäläisen tasoa ja huonompiakin. Samoin on aina joku hirviö ja väkivaltainen isä, josta kiittäminen ja iloitseminen vaatisi fakiirin taitoja. Mutta sitä tulee puhua myös enemmistölle. Isät ovat yleensä ihan ok. ja äidit vielä enemmän.

Huomasin itsessäni  huolestuttavan piirteen, kun valmistelin sanojani edellisenä päivänä, kun kelasin mieleeni puheeni raameja koulun pihalla: Oli vähän syyllistetty ja arka olo. Minut oli säikytetty kiitos feminismin, liberaalimedian ja militanttiämmien. Haistakaa –keitä olettekin kieroutuneet akat - pitkä paska! Huomasin nimittäin arkailevani mielessäni:

-          Voinko hehkuttaa isistä ja miehistä?

-          Voinko ylistää äitejä ja naisia?

-          Voinko kertoa Jumalasta, joka loi Adamin ja Eevan, isän ja äidin ihan sinne alkuun, perheen malliksi?

-          Jospa loukkaan jotakin sateenkaari-, auringonlasku-, ultraneutraali-, triplarakkaus-, superdorkauusioperhemallia?

Tähän on tultu. Normaalius ja Jumalan luoma järjestys alkaa tuntua oudolta. Ainakin ajatusten tasolla. Minun piti ryhdistäytyä, jotta saatoin kertoa jotakin Jumalan lahjoista: isistä, äideistä ja perheistä, joita Jumala rakastaa. Kyllä Saatana elää ja voi hyvin tällä planeetalla. Paremmin, kuin koskaan. Onneksi se on lyöty vihollinen. Vaan kyllä se kiusaa meitä pieniä pappeja.

Hyvää Isänpäivää isät. Hyvää tulevaa Äitienpäivää, äidit! Hyvää lähes normaalien perheitten päivää. Kaikki lähes normaalit perheet. Jumalan näky ihanneperheistä saa olla meille ykköstavoite. Juko!

Hekan blogi 8.11.11

Illat on pimeitä myös kaupungeissa. Lohja on kaupunki. Kaikkien naisihmisten kannattaa varoa ulkona liikkumista pimeän aikaan ilman dobermannia, miesystävää tai henkivartijaa. Lohjalla on osansa tämän maan hulluista, väkivaltaisista,  miehistä, jotka minä mielelläni lahtaisin, mutta se ei taida olla kristillisen uskoni mukaista.

Tiistaipäivä ja maanantaiolo. Onneksi huomenna on keskiviikko. Eilen oli kiva vihkiharjoitus Karjalohjalla. Oli niin hyvä pullatarjoilu, että mitähän vielä parempaa on perjantaina? Oli mukava tehdä eilen sisustustöitä Lasikirkossa. Siitä olikin aikaa, kun siirsin kaikki kirkonpenkit paikoiltaan. Terapiaa. Huonekaluterapiaa.

Pian äänestävät Lohjan kuntaliitoksista. Itse vastustan  lohjalaisena kaikkia valtion tunkemia pakkomalleja vastaan. Miksei voi tehdä vapaaehtoista yhteistyötä kuntien ja kaupunkien kesken? Miksi pitää väkisin yhdistää oudot siuntiolaiset meihin Lohjan seudun Länsiuusmaalaisiin? Jos kuntaliitos on paras vaihtoehto,  niin miksei Helsinkiä, Vantaata, Kauniaista ja Espoota liitetä välittömästi yhteen?  Isot pojat pääkaupunkiseudulla ja valtion johdossa tykkää sotkea muitten asioita, mutta omat jutut on erikseen.

Huonekaluterapiaa… Ikkunastani näkyy Lohjan keskiaikainen kirkko. Mitenhän lujasti siellä on penkit paikallaan? Alttarinseutu, kirkon etuosa, on aika kevyen näköinen ja levoton. Sinne voisi tuoda Karjalohjalta muutamia ylimääräisiä penkkejä. Kyllä me sydämeltämme maalaiset tarvitsemme omat jykevät nimikkopenkit.

Siunausta tähän päivään ystävä. Jeesus on läsnä. Se riittää. Kun sen vain jaksaisi muistaa ja uskoa!

Halloween  on vietetty. ”On se jännää” sanoisi Pasilan poliisi. Jos Pyhäinpäivän viettoa miettisi. Amerikasta on tuotettu tämä Halloween roska jopa Lohjalle ja  Karjalohjalle asti. Lapset kulkevat karmeissa asuissaan talosta toiseen huutaen: ”Karkki vai kepponen?”

Jotenkin kuulostaa samanlaiselta, kuin keskiajan katolisuus ennen uskonpuhdistusta. Kansa uskoi hurskaita ja pelottavia satuja, joissa pirut ja noidat tanssivat kasvot vääristyneinä ja pelottavina, koska tuollaisia kuvia joku taiteilijanretku oli piirrellyt ja veistellyt kirkkoihin. Maallistuneitten pappien pyynnöstä. Malliksi hölmölle kansalle.

Etelä- Amerikan katolisuus - näihin päiviin asti -  on ollut yhtä sekopäistä ja onnetonta. Jumala  on armossaan lähettänyt  karismaattista herätystä tuohon maanosaan, ettei kaikki usko katoaisi ja tukahtuisi.

”Mutta suotakoon lapsille pelotusleikit ja naamiaiset. Kaikkihan on niin viatonta.” Paitsi, että jokaisessa lapsijoukossa on niitä herkkiä ja pelokkaita, jotka saavat elinikäiset traumat mokomista Halloween hölmöilyistä. Lapset osaavat olla julmia ja ilkeitä  toisilleen. Ei sitä uskalla sanoa porukassa, että kummitusjutut pelottavat. Toisten pilkan takia sitä on mukana, vaikka luurankopuvut ja naamarit tuovat pahoja unia pitkäksi aikaa. Jos lapsi on yökastelija, niin kyllä nämä Amerikan pirunjuhlat takaavat märät sängyt vuosiksi. Voi vanhempia, joita kristillinen kirkko ei enää opeta. Tervetuloa pimeä keskiaika.

Jos joku vain kuuntelisi, niin Jeesus kyllä opettaa. Hän haluaa, että voitamme pelot. Hän muistuttaa, kuinka Hän on aikanaan voittanut synnin, kuoleman ja Saatanan vallan. Jeesus otti tosissaan ihmisten orjuuttajan, Saatanan. Niin tosissaan, että uhrasi henkensä. Meidän puolestamme. Jotta meillä olisi elämässä rohkeutta, iloa ja Jumalan tuomaa rauhaa.  Jumala  tahtoo, että eläisimme yltäkylläistä ja onnellista elämää matkalla kohti Taivaan kotia.  Miksi annamme Paholaisen huijata meitä? Pikkusormesta se aina lähtee. Kannattaisi muistaa.

Pyhäinpäivänä kaikilla hautausmailla loisti oikea kynttilämeri. Myös Östersundomissa, Lohjalla ja Karjalohjalla. Kertoiko se  meille Jumalan tuomasta valosta ja pelastuksesta? Vai oliko se vain esteettisen kaunis  ja sykähdyttävä kokemus?

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti, kirjailija

Stubbi on mun miehiä. ”Paska”- sanan käyttö on rouhevaa, luvallista ja ihan paikallaan, kun yhdellä sanalla haluaa ilmaista selkeän kantansa. Samalla tavoin, kuin FB:ssa ”Tykkää”. Paitsi ettei varmasti tykkää! Siis: Paskat!

Lipposella ja mulla on seuraajia tiedossa. Kärttyisyys on maan tapa. Vanhemmilla prostata ja kihti miehillä.  Alapään v- sanat ovat sitten hanurista ja kertovat vain puhujan/kirjoittajan varhaisteini-ikätasosta. Silloinhan  kaikki on ihan v:tä ja räitään joka toisen sanan jälkeen. Mistä muuten nuoret saavat ainesta jatkuvaan limaräkimiseen ja katukäytävien sotkemiseen? Räkimisestä pitäisi antaa rikesakko. Täällä Lohjalla olisi hyvät parkkipirkot valmiina.

Espoo saa uuden Luoma-nimisen piispan Lapualta tai jostain Pohjanmaalta. Äänestin sitä, vaikka äänestin aikanaan Heikkaakin, että minun ääneni ei ole tae juuri millekään. Äänestin kuitenkin ja Taivaan Isän Siunausta tulevalle ja väistyvällä piispalle. Loppujen lopuksi niin piispojen kuin paskakuskien kohdalla yksin usko Jeesukseen ratkaisee loppupeleissä.

Pyhäinpäivän viikonloppu. Ajattelin viedä kynttilän Östersundomiin äitini Kirstin  ja veljeni Jussin haudalle. Isän haudalle Lappeenrannassa saa kynttilän viedä joku muu. Illalla Karjalohjalla messu klo 18. Vuorisaarnaa ja onniteltavia Jeesuksen mukaan ovat köyhät, vainotut, puhdassydämiset. Näistä ajattelin puhua. Ja Jeesuksesta.

Tänään ihan hyvä päivä. Työkokous ja Mehiläisen työterveyshuollon suuria suunnitelmia seurakuntamme työntekijöiden parhaaksi. Toivottavasti saamme hyvää uudistusta aikaan. Itse on vielä vähän surutyötä tehtävä Lohjan kirkkoherranvaalin tappion takia. Mutta ”mikä ei tapa ei tapa”. Vai miten se typerä sananlasku menee?

Jeesus kanssasi, ystävä.

Tyttärenpoikani Kasperin sanoin: ”Mennään!”

Hekan blogi 3.11.11

Sain ensi vuoden rippikoulusuunnitelman valmiiksi. Samoin tiimi on kasassa. Iso kiitos etukäteen Johannekselle. Tuomakselle ja Ennille. Tämän porukan kanssa meikäläinen vetää rippikoulun ihan mahtavasti.  Jos Luoja suo. Tuossa kolmikossa on kristillistä syvyyttä, empatian taitoa ja musiikillista lahjakkuutta vaikka kuinka! Itse olen aika flow tyyppinen opettaja, joten hyvä kun jämptiyttä löytyy toisista. Ainakin Ennistä.

Kun itse on vuosikymmeniä vetänyt ripareita Ruotsissa ,Lappeenrannassa ja nyt Karjalohjalla, niin täytyy sanoa, että viime vuodet ovat olleet tasoltaan parhaita juuri tällaisten aikuisten nuorten ansiosta, jotka jollakin tavalla ovat sidoksissa Kunnon Seuraan. Mikä tuo seura sitten lieneekään? Ruukkupäitä?

Itse armoitettuna kitaristina ja laulajana nautin uusista muusikoista. Minullahan on ihan oma rytmitaju. Eräs ammattimuusikko  komppaili mun kaa vuosia sitten ja sanoi: ”Sulla on, Heka, mielenkiintoinen toi rytmi soittaessasi. Sitä varmaan käytetään Taivaassa.” Toisaalta tässä eläkeiän kynnyksellä olisi muutenkin aika koomista, jos rippikoulun iltanuotiolla  rämpyttäisin Kumbayaata. En olisi oikein katu- enkä nuotiouskottava.

Mutta kiitos Herralle riparisuunnitelma on ok. Viikonloppuna Pyhäinpäivän iltamessu ja Ruotsalaisuuden päivän perhemessu. Aika mielenkiintoinen kombinaatio. Siirtolaispappeina Svea mamman maalla lohdutimme aikoinaan suomalaisia, joilta tuo ruotsi ei oikein sujunut: ”Taivaassa kaikki puhuvat suomea”. Vaikka lauantain aihe on ’vainajien  muistopäivä’ ja sunnuntai ’Kustaa Aadolfin päivä’, niin puhun molempina pyhinä Jeesuksesta. Sen verran on minulle Rakas. Aina.