Afganistanin fiasko



Kaksikymmentä vuotta länsimaat – myös Suomi – olivat rakentamassa Afganistanista länsimaista demokratiaa. Tuhansia kuolleita sotilaita, kymmeniätuhansia kuolleita siviilejä.



Naisten asema parani hetkeksi kaupungeissa, joissa turvana oli sadoittain hallituksen sotilaita. Maaseudulla talibanit hallitsivat kuten
ennenkin. Länsi maksoi opettajien palkat, terroristijärjestö vastasi opetuksen sisällöstä. Ja tytöt…he eivät maaseudulla kouluja käyneet.



Uskonnon- ja sananvapaus eivät toimineet edes kaupungeissa. Lähetysjärjestöjen mukaan ne muutama tuhat afgaanikristittyä olivat yhtä vainottuja ja kuoleman uhan alla niin Talibanin, kuin hallituksen/lännen vaikutuspiirissä. Pelkkää terroria ja kidutusta maa täynnä.



Jotkut Suomen kellokkaat puhuvat hurskaasti naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta Afganistanissa. Pelkkää potaskaa kaikki puheet.
Ainoa keino uskonnon- ja sananvapauden kasvulle ja tyttöjen oikeuksien puolustamiselle on pakolaisten ottaminen länsimaihin. Täällä turvallisuutta on
enemmän. Todellinen mahdollisuus auttaa on sanoa tuhansille afgaanipakolaisille: ”Tervetuloa Eurooppaan ja Suomeen. Olemme oikeasti huolissamme teistä”.



Heikki Linnavirta, rovasti




Kertaus on opintojen vaari



Milloin viimeksi kerroin olevani uskossa? No, nyt taas kerron näin syksyn kunniaksi. Kerran nuoruudessa olin rajalla ja hyppäsin
Jeesuksen kelkkaan. Tein aikalailla tietoisen ratkaisun: ”Jeesus, hoida homma, kiitos!”


En muuttunut hyvätapaiseksi, fiksuksi, enkä edustuskelpoiseksi. Korkeintaan vähän komeammaksi. Vaan sydämessä muuttui paljon. Uskoin ja tiesin: Jumala on numero yksi. Siitä asti olen hiihdelly tlipsuvilla suksilla ja nuoskakelissä, mutta eteenpäin silti, kuin Herran kukkarossa.

Aina epäonnistumisten, haavoittumisten ja putoamisten
keskellä olen saanut huomata. En ole pohjalla yksin. Jeesus on samalla matalalla tasolla. Ja Hän on tukenut ja kantanut syyttelemättä ja ilman arvostelua.


Jumala on hyvä. Parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut, on löytymisen ihme. Jeesus löysi minut ja sitoutui minuun. Täysillä. Tästä jaksan ja haluan kiitellä Jumalaa tänään. Olen huippuohjaajan käsissä.

Rakas ystävä. En tiedä missä vaiheessa elämän tietä olet
tänään, mutta yhdestä asiasta olen varma. Jeesus rakastaa sinua. Hän haluaa sinun parastasi. Tuo paras on yltäkylläinen elämä maan päällä. Jeesuksen seurassa ja ystävien keskellä. Tuo paras on myös Taivas. Silloin elämä oikeastaan alkaa. Näin Jeesus Raamatussa lupaa.


Siunausta ja hyviä päätöksiä elämässäsi. Jeesus kanssasi, ystävä.

Heikki Linnavirta, rovasti



Väärät jumalat


- UskonPumpulijeesukseen.
- Uskonrakkauteen ja hyvään. Tosi hyvään.
- Annan kaikkien kukkien kukkia ja iloitsen elämästä.

Olen usein kiusattu uskossani Jeesukseen. Tunnen Jeesuksen Raamatun sanojen ja opetusten perusteella. En ole saanut ilmestyksiä, en nähnyt rakentavia näkyjä. Sanan mukaan tahdon ja uskon: Jeesus on Herrani.


Olen kiusattu, kun monet hyvät ja läheisetkin ihmiset uskovat laveammin. Heillä on kodeissaan koriste-esineitä idän uskontojen sankareista ja jumalista. On Buddhaa, ja onnellista kissaa heiluvine käsineen. Afrikan suunnalta jotkut ovat tuoneet yhtä lailla kuvia ja patsaita epäjumalista. Ihan koristeita. Nuo kuvat ja koristeet kuitenkin edustavat uskontoja, jotka ovat pakanallisia, vahingoittavia ja vaarallisia. Ajatusmaailma rikkoutuu helposti.

Olen uskossani Jeesukseen ehdoton, koska koen Taivaan ja Kadotuksen eron niin suurena. Ei ole helvettiä pienellä kurjuudella, eikä eroa Jumalasta pienellä haikeudella, vaan Kadotus loppusijoituspaikkana on kauhea ikuisuus. Siksi
flirttailu pakanauskomuksiin tai ”kevyt silaus uskoa Jeesukseen”, ovat ahdistavia.


Nämä ajatukset tulivat mieleeni, kun luin yhden somepäivityksen, jossa ylistettiin jotain hindulaista terapiaa ja hierontaa. Meidän ei tulisi ottaa yhtään askelta väärien jumalien suuntaan, jos haluamme pysyä Taivaan tiellä. Jeesuksen ristinkuolema ei ole muslimien tai Jehovan todistajien mainostama feikkikuolema, vaan totuus kauheasta kuolemasta, jolla meidät ostettiin vapaaksi Saatanan vallasta.

Yksin Jeesus. Muuta nimeä meille ei ole annettu, mutta Jeesus yksin on tie Taivaaseen.


Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, rovasti




Inventaario


Hei Jeesus. Vuosi eläkkeellä. Täällä on outoa. Se oli kuin kirous, kun yksi kokenut eläkeläinen (gubbe) sanoi minulle muutama vuosi sitten: ”Kun pääset eläkkeelle, niin ensimmäinen vuosi tuo mukanaan kaikki kivut ja sairaudet”. Nyt toivon, että helpottaa, vaikkei ”elämässä kuulukaan olla helppoa”, kuten se eräs venäläinen lääkäri sanoi kymmeniä vuosia sitten.

Jeesus, ihmisten puheet vaikuttavat minuun aivan liikaa. Kunpa tekisit asialle jotakin. Sinua haluan kuunnella, miellyttää ja rakastaa. Ihmiset ovat outoja. Ihan kuin maailma olisi täynnä eläkeläisiä. Kaikenikäisiä.

Mitä muuta eläkkeellä? Toimituksia olen hoidellut muutamia,
jotta saan Jeesus puhua sinusta edelleenkin. Kuin luvan kanssa. Helpompaa, kuin torievankelistan kiusallinen ammatti. Ja olenhan saanut muutaman eurosen nopeusrajoitussakkojen
ja veromätkyjen maksuun. Vuosikymmeniin ensi kerta lisäveroja. Eläkkeestä! Hyvä Suomi.


Olen myös nauhoitellut muutamia TV7 jumalanpalveluksia ynnä Lohjan seurakunnan sanan ja rukouksen iltoja. Tuonne nettiin ja televisioon. Kumma juttu. Esiintymisjännitys on lisääntynyt vuoden aikana. Luulisi, että tällä kokemuksella sitä olisi jännitykset jo jännitetty, vaan paskat. Edelleen ja entistä enemmän jännitän.

Jeesus, eläkkeen riemuja ja vapautta lienee liioiteltu? Ilman sinua Jeesus olisin ihan komerossa. Sinulle Herra voin sanoa ilman hävetystä: ”Kiitos, kun olet olemassa.”

Heikki Linnavirta, täällä eläkkeellä, komeron ovella



Vanhuksen usko

Minua aina järkyttää, kun tapaan jonkun vanhuksen, joka kiroilee, kuin turkkilainen ja on, kuin täysi pakana konsanaan. Jotenkin sitä olettaisi, että vanhuuteen kuuluu edes jonkinlainen usko Jumalaan. Onhan rippikouluja käyty ja joku vihkiminen tai tutun hautaan siunaaminen koettu. Mutta ei, kun ei.

Useat vanhukset, jotka ovat kiinni uskossa Jumalaan kertovat
lapsuus- ja nuoruusvuosista, jolloin usko Jeesukseen tuli omakohtaiseksi. Vaikka sellaisen uskovaisen leimaa ei välttämättä saanutkaan, niin sydämessä oli virren mukainen takertumisen kohde: ”Ystävä sä lapsien, katso minuun
pienehen”. Tuon Ystävän varassa elämä on kulkenut vanhuuteen asti.


Harvoin tapaan vanhuusiällä uskoon tulleita ihmisiä. Onneksi
sentään joitakin on. Silti tuntuu ahdistavalta, kun kuudenkymmenen ja kuoleman välillä elää suomalasia uuspakanoita, joille riittää tämä elämän menot: television
hömpät, urheiluohjelmat ja politiikan ihmettely.


Ilman uskoa Jeesukseen vuosissa pitkän elämän päässä on kadotus. Näin Jumalan Sana, Raamattu, varoittaa. Ilman Jeesusta ei ole pelastusta, ei Taivasta. On vain ero Jumalasta, ikuinen kadotus ja vaiva.

”Rakas Jeesus. Etsi armossasi vanhempia ihmisiä. Herätä
heitä Sanallasi, Pelasta kadotuksen kauhuilta. Anna heille armon aika vielä vanhuuden vuosina. Etsi ja löydä heidät Taivaan tielle. Aamen.”


Heikki Linnavirta, rovasti

* * *