Äärivasemmisto Suomessa


Huono muisti on lahja tolloille. 1960-luvulla risupartaradikaalit valtasivat Vanhan, häiriköivät presidentinlinnan edessä ja ihailivat kommunisteja Neuvostoliitossa ja Itä-Saksassa. Myöhemmin näistä kellokkaista tuli Suomen johtajia: Kansainvälisen ökypankin johtaja, ateistiulkoministeri ja
kiukkuisenoloinen presidentti. Näissä aikuisuuden viroissa nämä entiset vasemmistokiihkoilijat olivat/ovat kuitenkin lähes täyspäisiä.


1970-luku oli vitsi. Leveät lahkeet ja lantiohousut tekivät kaikesta komiikkaa. Tuolloinkin vasemmisto rakasti Neuvostoliiton diktatuuria ja Itä-Saksaan suuntautuneita seksimatkoja viinan kera. Agit-prop yhtye ihannoi erityisen ansiokkaasti sortovaltaa ja toisinajattelijoiden murhakoneistoa.

Kommunismin haaksirikko ja Neuvostovallan loppu oli muutaman vuosikymmenen huilaustauko. Tänään äärivasemmisto Suomessa on vahvempi, kuin koskaan aiemmin. Tuohon ryhmään kuuluu väkeä kaikista poliittisista puolueista ja tanhukerhoista. Heitä on puunhalaajia, pridejengiä, paidattomia toukoja ynnä muita kristittyjen vihaajia.


Nämä huonomuistiset kommunistit unohtavat aktiivisesti sen, että heidän aatteensa kannattajat on murhanneet satoja miljoonia ihmisiä. Aiemmin nuo murhat tapahtuivat itäblokissa, Kiinassa ja Kuubassa. Nyt murhataan ensisijaisesti länsimaiden sairaaloissa. Sosiaalisen perustein. Tarkoitan lastenmurhaajia. Tähän uuteen tappajien joukkoon kuuluvat muutkin suomalaiset. Presidenttiä ja hallitusta myöten. Yksi sininen haiku ei paljon paina.

Äärivasemmisto voi Suomessa hyvin. Laskutavasta riippuen sen
kannattajia on Suomen kansasta noin puolet. Jumalattomia pelkureita. Vähän ahdistaa puolustaa elämää, kristinuskoa, erilaisuuden kunnioittamista ja vapautta tässä vasemmistodiktatuuriin ajautuvassa kotimaassa.


Jumala siunatkoon Suomea ja varjelkoon pahan vallasta.

Heikki Linnavirta, rovasti, kaupunginvaltuutettu, Lohja


Juutalaisviha tänään


Vuonna 1948 Israel itsenäistyi. YK:n enemmistö äänesti valtion syntymisen puolesta. Tuosta alkaen juutalaisvaltio on taistellut naapurimaiden hyökkääjiä vastaan. Edelleen Syyria ja Libanon ovat virallisesti sodassa Israelia vastaan.


Gazan ja Länsirannan monet asukkaat ovat kasvatettuja vihaamaan juutalaisia. Samaa inhoa ja vihaa ilmaisevat myös eurooppalaiset. Maanosamme on palaamassa aikaan, joka hyväksyi natsien keskitysleirit ja kuuden miljoonan juutalaiset murhaamisen.

Tämä pahuus tulee esiin suomalaisten toimittajien ja puolueaktiivien puheissa sekä kirjoituksissa. Antisemitismi on hyväksyttyä maamme valtamediassa. Israel ja juutalaiset ovat syyllisiä kaikkeen pahaan maailmassa.


Hyväksymme puheet juutalaisten tappamisesta ja Israelin valtion tuhoamisesta. Luterilainen kirkko on samoilla linjoilla, kuin ns. saksalaiset kristityt Hitlerin hallitessa: Juutalaisuus on vamma ja sairaus, mikä on hävitettävä.

Ainoa kirpunkokoinen joukko Suomessa, joka kieltäytyy vihasta ovat Raamattuun luottavat kristityt. Pieneksi käy porukka lopun edellä. Vihaaminen on helppoa ja inhimillistä. Siihen pystymme
kaikki. Rakastamiseen tarvitsemme Jumalan ihmettä ja juutalaisen Jeesuksen läsnäoloa.


Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Lohja, rovasti ja kaupunginvaltuutettu

*********

Moi Lohja



Aiemmin, kun asuin Lohjanjärven Karjalohjan puolella, tuli pitäjä tutuksi kahdenkymmenen vuoden aikana. Pieni keskustaajama oli kiva ja kiusallinen. Kävelin joka päivä kerran, jos toisenkin kylän läpi Pappilasta kirkon suuntaan. Tuolla kahden kilometrin matkalla tuli vastaan kyläläisiä, jotka olivat kaikki tuttuja ja hyvänpäiväntuttuja.


Siinä sanoin vuoden aikana monta moi, terve, tere (meillä on myös eestiläisiä), hei sun heiluvilles (meillä on myös huumorhenkilöitä) tervehdystä. Kun kohtasin saman tyypin toisen tai kolmannen kerran koin jonkinlaista epävarmuutta: ”Kuinka tervehtiä, kun päivän sanasaldo on jo tapissa?”

Nyt olen kuljeskellut Lohjan keskustaa kymmenen vuotta. Aika
tavalla tuttua porukkaa tulee päivittäin vastaan Laurinkadulla kodin ja Prisman välillä. Samoin Lidlin reissulla. Tutuimman näköisille – keitä he ovatkaan – nyökkään ohittaessani.


Lohjan keskusta on aavistuksen verran Karjalohjan raitti aisompi. Täällä nyökkäys tai lyhyt moi riittää hyvin. Uutena piirteenä olen kokenut sen, että vastaantulijat joita en ihan tunnista katsovat aika tavalla pitkään, jopa tuijottaen. Kuin odottaisivat jotakin. Ovatko he tuttuja siviilihommistani papin töissä? Olenko vain niin komea? Onko minulla ehkä

sepalus auki?



Koen siis täälläkin, stadin kupeessa, epävarmuutta ihmisten
kohtaamisissa. Tervehtimiskoodi ei ole minulle koskaan auennut. Nyt olen
kuitenkin tehnyt päätöksen. Kun kävelen tai lenkkeilen Lohjan katuja, moikkaan
ja nyökkään jokaiselle vastaantulijalle. Hymyillä en taida. Se voi säikyttää
monet, kun elämme väärinymmärrysten kulta-aikaa. Nyökyttelen, kuin Konalan kana
Karjalohjalta. Tasapuolisesti kaikille.



Valoisaa ja
Jumalan siunaamaa kesää, ystävät





Heikki Linnavirta, rovasti,
valtuutettu Haloo Lohja - ryhmä


Yhden totuuden Suomi


Sivistykseen kuuluisi moniäänisyys ja suvaitsevaisuus. Suomi
on nuori ja ujo demokratia. Pelkäämme erilaisia mielipiteitä, koska identiteettimme on vasta muodostumassa. Vuoden 1918 jälkeen meillä oli isänmaallinen näky, joka kaventui äärioikeistolaisuuteen. Natsit olivat kovaa valuuttaa.
Onneksi vuosi 1939 pakotti meidät suvaitsemaan toisiamme, kun oli askaretta itään vuositolkulla.


Sodan jälkeen vasemmisto piti valtaa vuosikymmeniä. Kun kommunistit eivät ihan saaneet muita nuijittua maanrakoon, muuttui Suomi Kekkosen valtakunnaksi, missä keskityimme nuoleskelemaan Neuvostoliittoa. Harjoitimme itsesensuuria ja päätimme joka tilaisuuden sanoihin: ”Eläköön YYA sopimus!”

1990 luvun alku oli hämmentävää, kun maailma muuttui
rytinällä, emme osanneet käyttäytyä. Keskityimme pelkäämään omaa varjoamme. Tämä oli vapauden ohimenevää aikaa.


Sitten Eurooppa omi meidät ja antoi uudet arvot. Nyt elämme selkeää uuden suvaitsevuuden aikakautta. Rakastamme toisiamme. Syömme hyvin, juomme lujaa ja naimme yli rajojen. Kaikilla on hauskaa. Paitsi ei uskovaisilla.

Elävässä uskossa olevat kristityt ovat vihan, inhon ja vainon kohde uuden ajan suvaitseville ja rakastaville suomalaisille. Nyt elää paksusti Pridefasismi.

Melko kirjava totuus on vallalla. Hui kauhistus.


Siksi juuri ja entistä enemmän: Jeesus kanssasi, ystävä!

Heikki Linnavirta, rovasti


*******

Pride Jazz ja tupakkalakko

Ei päivää ilman homokeskustelua Suomessa. Nyt Porissa tehtiin irtisanomisen historiaa. Toimitusjohtaja erotettiin, koska hän tunnusti olevansa uskovainen. Mistä tämä seksuaalisuuden ylikorostus ja homojen marttyyriasenne oikein sikiää?

Mielestäni kysymys on syyllisyydestä ja arvojen hukkaamisesta. Oikean ja väärän erottaminen ei onnistu enbusketervotasolle taantuneilta. Kun on syyllinen olo elämän valinnoista ja kokemus, ettei voi muuttua eikä uudistua, niin silloin on hyvä hyökätä eri tavalla ajattelevia vastaan. Samalla kannattaa houkutella mahdollisimman moni oman moraalittomuutensa kannattajaksi.

On helppoa olla enemmistön puolella. Kun taistelen Raamattua ja Jeesukseen uskovia vastaan, niin saan suosiota osakseni. Kun halveksin perhearvoja kunnioittavia ihmisiä, olen valveutunut.

On silti mahtavaa ja parasta olla Jeesuksen puolella ja taistella valtavirtaa vastaan. Turpiinhan sitä aina tulee, mutta usko kantaa ja nostaa aina jaloilleen. Muistan kanveesilla ollessanikin: Olen armosta pelastettu ja Taivaan
kansalainen. Olen kadotuksen tieltä turvaan nostettu.

Rakas ystävä. Kun saat lahjaksi elävän uskon Jeesukseen, niin sinulla ei ole enää epätietoisuutta oikeasta ja väärästä. Uskon lahja merkitsee puhdistumista synnistä ja voimasta
muutokseen. Myös seksuaalisuuden alueella.


Esimerkkini on silti tupakasta. Aloin polttamaan 15 vuotiaana. Se oli mielestäni ok. Muitten mielestä väärin. Uskoon tullessani koin erilaista syyllisyyttä tupakoinnista. Sitten käsitin vapauden: Minulla on lupa polttaa kuin korsteeni, koska moni muukin kristitty sauhutteli, erityisesti lessut. Sisällä kuitenkin tunsin, ettei itsensä saastuttaminen ole Jumalan tahdon mukaista. Poltin silti.

Aloin rukoilla ihmettä: ”Jeesus, vapauta minut tupakan orjuudesta!” Monesti luulin ihmeen tapahtuvan. Ja paskat! Tupakka maistui ja syyllisyys oli jossain taustalla. 33 vuotiaana koetin taas kerran: ”Jospa Jeesus…” Kahdeksantoista
vuoden jälkeen ihme tapahtui. Aski päivässä, tupakka vähemmän seuraavana, kymmenen kohdalla vaihdoin pikkusikareihin: yhdeksän kahdeksan…yksi, nolla. Nyt
on kolmekymmentä vuotta mennyt ilman savukkeita. Silti tupakka tuoksuu hyvälle, sikari vielä paremmalle, mutta armon varassa ilman tupakkaa. Jumala teki ihmeen. Hitaasti ehkä?


Kun tunnustan synnin synniksi. On se sitten tupakka, humala, homous, avoliitto, niin siinä on rehellisen uskon alku. Lankeemuksia sattuu, liha on heikko, mutta voitto on varma. Tässä tai tulevassa elämässä. Ole rohkea ja nöyrä, niin jaksat. Jeesus rakastaa sinua kaikissa vaiheissa.

Heikki Linnavirta, rovasti


****

Abortti on ihmisoikeus

Sanoilla on kaksoismerkitys. Ennen ihmisoikeudet ymmärrettiin selkeästi. Heikkoja puolustettiin. Uskonnon uhreja autettiin. Vähemmistöjä tuettiin. Ihmisoikeudet olivat positiivinen ja selkeä sana.



Nyt ihmisoikeussanaa käytetään aborttikeskustelussa.
Odottavat äidit ovat sorrettuja miesten, kristittyjen ja muslimien alistamia pahnanpohjimmaisia. ”Naiset ovat orjuutettuja, jotka taistelevat vapaudestaan. Erityisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa, missä on maailman surkein tilanne naisilla”.


Irlanti otti takapakkia ihmisoikeuksissa ja asia käännettiin sanoja sotkemalla päinvastaiseksi: ”Naiset saivat vapauden”. Vapaus pitää sisällään vastuun. Jokainen nainen vastaa entistä enemmän oman syntymättömän lapsen surmaamisesta. Taakka ihmiselämän lopettamisesta, avuttoman lapsen kuolemasta, kostautuu syyllisyytenä, mielen järkkymisenä ja kerran tämän elämän perästä Jumalan kasvojen edessä.

Kuka puolustaisi tänään avuttomia lapsia? Kuinka kukaan
suomalainen tai eurooppalainen voi katsoa olevansa valveutunut ja suvaitsevainen, kun hyväksyy kaikkein heikoimpien murhaamisen? Syntymättömillä
lapsilla ei ole mitään oikeuksia itsekkäiden ihmisten maailmassa. Tuhansia ja tuhansia murhia tehdään kaiken aikaa ns. sivistyneessä maailmassa.


Tapasin tänään pitkästä aikaa kehitysvammaisia ystäviäni. He ovat olleet osa aiempaa elämääni entisessä kotipaikassani. Heiltä sain aikoinaan vahvaa tukea, hyväksyntää ja rohkaisua papintyössäni. Abortteja tehdään paljon, jos syntyvä lapsi on mahdollisesti vammainen. Suvaitsevaisuus ei koske vammaisiakaan.

Siunausta. Jeesus kanssasi, ystävä


Heikki Linnavirta, rovasti


* * * * * * *

Taivas ja kadotus



”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoanPoikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Johannes 3:16)

Maailmassa on yli kaksimiljardia kristittyä, n 33 prosenttiakoko porukasta. Olemme iso joukko.

Se kuinka suuri osa kristityistä on eläväisesti uskossa ja
matkalla Taivaaseen on Jumalan tiedossa. Yksin Hänen. Maailman yli 7 miljardista ihmisestä suurin osa on uskosta osattomia ja kadotettuja. Miten sinä – jos olet kristitty – olet ajatellut auttaa tätä onnetonta enemmistöä?


Väärä malli on se, jos ajattelisit: ”Kuinka rakastava Jumala, voisi tuomita ketään kadotukseen? Minun Jumalani ei tuomitse ketään”. Raamatun mukaan meidät pelastaa yksin usko Jeesukseen, joka on ”Tie, Totuus ja Elämä”. Muut tiet vievät tuhoon. Tuomio on todellisuutta.

Sinulla on mahdollisuus valita elämä ja Taivas, kun niin tahdot. Tänään voit pyytää uskon lahjaa tai uudistumisen mahdollisuutta Jeesukselta, joka on valmis pelastamaan kaikki maailman ihmiset. Jokaisella on mahdollisuus vastata: ”Kyllä, tahdon seurata sinua Jeesus”. Jokainen voi myös ylpeydestä ja omasta suuruudestaan lumoutuneena sanoa Jeesukselle: ”Pidä pelastuksesi ja ehdottomuutesi!”

Jumala ei lähetä ketään helvettiin. Se on aina ihmisen oma, kauhea valinta, selän kääntäminen rakkaudelle, vapaudelle ja Taivaalle.


Rakas ystävä. Kirjoitan mielestäni vahvasti, rautalangalla vääntäen, koska olemme ikuisuusolentoja ja tahdon ihmisiä mahdottoman paljon - myös sinut- Jumalan luo Taivaaseen. Tiedät, mitä Jeesus on tehnyt puolestasi: Hän on kuollut ja kärsinyt kadotuksen vaivat, että sinulla olisi elämä ja vapaus Taivaaseen asti. Valitse elämä, olet Jumalan silmissä arvokas ja ainutlaatuinen.


Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, rovasti

***

Islam, eutanasia, luominen ja seksuaalisuus


Islam on rauhan uskonto. Näin meille opetetaan lukeneitten
herrojen ja rouvien suunnasta. Jäljet pelottavat, mutta silti islam on rauhan uskonto. Koraani kertoo jotain muuta, mutta se on eri asia.


Armomurha on rakkautta. Ihmisellä on oikeus päättää päivänsä, kun siltä tuntuu. Tai jonkun vaikeasti sairaan läheisen päivät on soveliasta päättää eutanasian avulla. Kun itsemurha on edelleen vähän pelottavaa, niin käskemme lääkärin töihin.

Jumala ei ole luonut maailmaa. Olemme sattuman kaupalla
maapallolle ilmestyneitä otuksia. Maailmankaikkeuskin on tullut tyhjästä. Senhän ymmärtää olematon Oskarikin.


Seksuaalisuutemme kehittyy koko ajan. Olemme miehiä, naisia, hobitteja, housuttomia ankkalinnalaisia, hattivatteja ja muumeja ilman turhia ulokkeita. Haluamme solmia parisuhteita, parikolmesuhteita ja ”kaikk’ yhes koos” suhteita. Pappien tulee vihkiä kaikkia sortteja sikin sokin.

Lopun aikoja elämme. Tai sitten jotain uutta tulee panspermian nopeudella.

Jeesus kanssasi, ystävä


Heikki Linnavirta, rovasti

*******

Hei Jeesus

Kirjoittelen sulle vapaapäivän iloksi. Tänään olen koettanut olla ajattelematta mitään. Se on vaikeampaa, kuin kaalikääryleiden syöminen. Jaksan aikatavalla hyvin. Huimausta on ollut, mutta ihan kuin pikkuisen jo helpottaisi. Huomasin, että kirkonmenoissa/ toimituksissa ei kande rukoilla silmät kiinni. Pikkusen heippaa. Asentohuimausta joku epäili. Vähän on kyllä lepohuimaustakin mun mielestä. Jeesus, sinulle kaikki: asento ja lepo.

Laitoin yhteen FB päivitykseen tutun saatteen: ”Jeesus kanssasi, ystävä”. Joku kommentoi, ettei ole ”koska perhe on hajallaan ja lapsella ikävä isää”. Ole silti Jeesus. Kosketa ja pidä huolta tuosta perheestä.

Viime aikoina olen miettinyt ikääntymistäni. Eläkeiässä
olen. Muutama vuosi – jos suot – niin olen vielä murenevan kirkkosi palveluksessa. Edelleen koen olevani hyvin luterilainen junttipappi. Tässä kirkossa ei ole lahkoutumisen piirteitä, koska tätä organisaatiota ei johda kukaan piispa, eikä pappi. Eli vahvan – tai heikomman- johtajan ongelmasta olemme vapaat.

Katso Jeesus kuitenkin tämän luterilaisen lafkan perään. Täällä
kukkii eniten rikkaruohot, feminismi ja typeryys. Itseni lasken kaukaa viisaaksi edelleen.


Kiitos Jeesus, kun rakastat minua. Wau ja kiitos siitä!

Sinun
Heka, niinku pappi, heh

**************



Arkkipiispat ahistaa - ensimmäinen osa


Aika moni turkkulainen piispa on vaihtunut pappisurani
aikana. Olin kerran puhelinyhteydessä arkkipiispa Jukka Paarmaan. Haikailin apuja julkaisemaani kirjaan ”Piispojen Taivas”. Soitin Turkuun. Kerroin piispalle nimeni ja asiani. Siinä projektin kertomisessa meni ehkä muutama minuutti aikaa. Paarma kuunteli hiljaa. En koskaan ole puhunut noin hiljaisen
kuuntelijan kanssa. Minun oli pakko varmistella hänen paikallaolonsa. Epäilin jo hänen poistuneen hetkeksi puuteroimaan nenäänsä. Puhelu meni jotenkin näin:


- Hei, täällä on kirkkoherra Linnavirta Karjalohjalta. Laitoin sinulle joku aika sitten tietoa tästä kirjoitushankkeestani. Voisin muutaman sanan kertoa näin puhelimessa, sopiiko?

- Niin.

- Hanke on siis tällainen… (kuuluu syvä hiljaisuus luurin toisessa päässä)… olisitko valmis kirjoittamaan oman osiosi, arkkipiispan ajatuksilla Taivaasta olisi varmasti merkitystä
lukijoille... (kuuluu syvä hiljaisuus luurin toisessa päässä)… mukana on jo muitakin piispoja ja ortodoksien arkkipiispa Johannes… (kuuluu syvä hiljaisuus luurin toisessa päässä)…


- Oot sä vielä siellä?

- Olen, en ole kiinnostunut. Klik.


Minulla on piispafobia. Tätä on jatkunut syntymästäni saakka. Kamomillatee helpottaa vähän. Aiemmin auttoi hopeatee ja rusinaton pulla. Arkkipiispa Paarmasta on helppo kirjoittaa. Hän on ahdistanut mieltäni vähiten.

Jeesus kanssasi, ystävä


Heikki Linnavirta, rovasti, pappi

*******

Hyvämaineinen yhdistys

Lohja on hyvien yhdistysten Mekka. Täällä on jokunen sata yhdistystä, jotka toimivat kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla aloilla. ”Karjalohjan hyvämaineisen perinneyhdistys ry.” toimii vilkkaasti puheenjohtajasta huolimatta. Järjestämme kahvittelu- ja maailmanparannustilaisuuksia Karjalohjan kylätalo Kehrässä
kerran kuussa. Laulamme, hartailemme ja muistelemme vanhoja hyviä aikoja. Ennen muuta haikailemme vuosia 1614 – 2012, jolloin nautimme kohtuullisesti ikioman pitäjän itsenäisyydestä.

Sankarini on Isonvihan aikoihin virassa ollut Karjalohjan
kirkkoherra Melartopaeus. Agraarin legendan mukaan kasakat pakottivat hänet seisomaan jouluyötä alusvaatteisillaan kirkon pihalla armon vuonna 1713. Urbaanin legendan mukaan kirkkoherralla oli yllään Björn Borgin lämpökerrasto.


Olemme kristillinen yhdistys, johon voi kuulua pienellä uskolla. Olematon uskokaan ei ole este mukanaololle. Järjestämme vapaamuotoisia kirkkohetkiä ja lauluiltoja niin Karjalohjan kirkonkylässä kuin Lohjansaaressa. Joudumme kiertämään Lohjanjärveä, koska meillä ei ole lossia käytössä. Tunnetuin kokoontumisemme on perinteinen Unkan Baarin Joulurauhan julistus. Tämä toiminta on Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan peruja. Yhteistyö Teperin ravintoloitsijoiden kanssa on ollut aina voimauttavaa.

Karjalohjalla on toimittu kehitysvammaisten parhaaksi monia vuosikymmeniä perhekodeissa ja erityisesti Pipolakodissa. Yhdistyksemme tukee Harbertin lastenkotia Armeniassa. Kodin asukkaat ovat kehitysvammaisia, jotka tarvitsevat paljon tukea. Pieneltä osin vastuuta saamme olla mekin kantamassa.

Vuonna 2012 kirjoitin Espoon joviaalille piispalle ja kertoilin yhdistyksen perustamisesta ja ajatuksesta loiventaa näin karjalohjalaisten ahdistusta, kun itsenäisyys menetetään. Tämän vuoksi yhdistys.

Ihan vielä ei piispa ole ehtinyt vastaamaan tuohon kirjeeseeni. Vastaus saattaa tulla aikanaan Turusta: ”Heihei Heikki, pidä itsesi lämpimänä, osta merkkikalsarit”.

Karjalohjan hyvämaineisen perinneyhdistys on yksi yhdistys satojen joukossa. Jokaiselle poppoolle löytyy tehtävää ja harrastusta Lohjan hyvässä kaupungissa. Sitä voi kuulua useampaan yhdistykseen. Ennen vanhaan näihin kuuluttiin viirien toivossa. Nyt ihan yhteisöllisyyden tuomasta ilosta. Joku ehkä tuumii jotta, mikä erottaa kristillisen yhdistyksemme herätysliikkeestä? Heille voin rehellisesti vastata: ”Tornionjoki!”


Yhdistyksellistä, Jumalan siunaamaa kevättalvea

Heikki Linnavirta, Karjalohjan hyvämaineisen
perinneyhdistyksen puheenjohtaja, Haloo Lohja

**********



ryhmän valtuutettu, rovasti



Maailmaa muuttuu paremmaksi



Muissa ihmisissä on tunnetusti paljon vikaa ja puutteita. Erityisesti työyhteisöissä on tosi outoa sakkia. Eivät tunnu oppivan ihmisten tavoille ikinä. Politiikkaa ei tarvitse kummemmin seurata, kun huomaa falskiuden ja suuren typeryyden näissä yhteisten asioiden hoitajissa, jotka keskittyvät omiin etuihinsa, aina.


Usein masennan mieleni muitten takia, kun nuo onnettomat ihmiset koskettavat arkipäivää .Kaukaisemmat tollot vievät ilon katsoa uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Vaikeita ihmisiä on maailma pullollaan. Maailman muuttaminen on lähes mahdotonta. Toisten ihmisten valistaminen ei onnistu, vaikka olen kuinka viisas. He, kun eivät opi, eivätkä kehity.

Oman asenteeni muuttaminen on ainoa keino muuttaa maailmaa edes vähän. Se käy ylpeydelle, kun on opittava sietämään ja jopa ymmärtämään toisia ihmisiä. Joskus
osaan hyvinkin kääntää poskeni lyöjälle, kulkea kaksi kilometriä vastatuuleen vaikeassa seurassa. Silti usein ja vielä useammin lankean muitten arvosteluun, koston ajatuksiin ja katkeruuteen.


Kuitenkin minulla on näky. Voin muuttua, voin oppia, voin muuttaa maailmaa ainakin vähän. Kunhan taas kerran aloitan itsestäni. Tulen paremmaksi, nöyremmäksi ja vapaammaksi. Toiset eivät näe muutosta, itse näen joskus. Jumala näkee koko ajan. Armo on hyvä.

Jeesus kanssasi, ystävä


Heikki Linnavirta, pappi, rovasti


*********

Pressoja, piispoja ja synnittömiä kivenheittäjiä



Tasavallan presidentiksi valitaan Sauli Niinistö. Muut
ehdokkaat ovat tehneet vaalityötä puolueidensa hyväksi eduskuntavaalit ajatuksissaan. En ole seurannut vaalitenttejä, kuin väläyksittäin ja vahingossa, koska suomalaiset toimittajat ovat – muutamaa poikkeusta lukuunottamatta – ammattitaidottomia, asenteellisia ja pöyristyttävän ylpeitä. Aivan kuin he olisivat pettyneet omaan uraansa ja katkeroituneina huutelevat kaikille, kuin katupojat 1900- luvun alkuvuosina Helsingissä.


Olen ujo Niinistön kannattaja. Laura Huhtasaarta olen säälinyt, Ei hänen pakolaislausunnot tai isänmaallisuus ole se ahdistavin juttu besserwissereille. Huhtasaaren Raamattuun perustuva usko on punainen vaate kaikille itseään sivistyneinä pitäville tolloille. En tarkoita nyt sitä eksyksissä olevaa Enbuskea. Tai ehkä tarkoitan. Itse sain vaalikoneessa

ehdokkaakseni Väyrysen. On se aika juoni aina jaloilleen putoava kissaihminen. Paavo on mies paikallaan. Kunhan vain löytäisi paikkansa.



Helsingin piispa ja supliikki näyttelijä on saanut nenilleen
vihaisilta ja katkerilta naisilta. Sellaisilta sateenkaarifanaatikoilta. Ihmettelen suuresti, koska tämä Teemu on sellainen kaikkiin suuntiin suvaitsevainen miellyttäjä. Moka ja synti ovat väärin myös piispalle. Anteeksipyyntö ja katumus olisivat myös syytä ottaa tosissaan. Anteeksianto ja
armo Jeesuksen ristin tähden on oppimme perustaa. Tätä kirkko noudattaa valikoiden ja trendikkäästi. Ihan kuin tyhmähköille, aikuisille naisille sallittaisiin kaikki. Kutakuinkin kaksilahkeiset ovat vapaata riistaa.



Olin aiemmin sellainen halaava pappi. Koin että kosketus ja
halaus on monessa kohtaamisessa kömpelöitä sanoja ja kornia kättelyä parempi tapa välittää rohkaisua, osanottoa, Jumalan terveisiä. Huomaan tulleeni tosi varovaiseksi. Hyvä jos lumiukkoa uskallan halata. Mielestäni #metoo meni yli ja
ohi. Sen ansiosta puhutaan vähemmän, autetaan vähemmän Aasian, Euroopan, Amerikan ja Lähi- Idän seksiorjia, naisia, tyttöjä ja poikia, joiden elämä on päivästä ja vuodesta toiseen kärsimystä ja väkivallan kokemista, pelkoa ja pimeyttä. He eivät osaa tekstata eivätkä twiitata #metoo.


Maa tarvitsee presidentin. Ehdokkaista ihan jokainen pärjäisi Suomen pressana hyvin. Niinistön valinnan jälkeen olisi syytä miettiä toimittajien ja median suurta eksyksissä oloa Suomessa.
Piispuus nousee jokaisella päähän meidän oudossa kansankirkossa. Vähän enemmän tasapuolista korokkeen mataloitusta joka tyypille, siis piispalle ja papille. Herraskaisia pingviinejä olemme koko sakki. Anarkistit, mataloittakaa saarnastuoleja! Utan våld.

Lapset ja nuoret käyvät sääliksi. Seksuaalinen väkivalta on kauheinta prostituution ja pornon markkinoilla. Siitä, kun joku näyttelijä, poliitikkonainen tai feministimies alkaisi puhua, toimia ja julistaa. Miksei myös pappi ja piispa. Vähän toivoa pahuuden keskelle.

Kevättalvea ja Siunausta, Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, pappi ja vaari



*******


Jumalantervettä ja moi, ystävät

Karjalohjalla ja Karjalohjan ystävät kaikkialla



Toivotan sinulle voimia, iloa,
rohkeutta ja Jumalan suurta siunausta vuodelle 2018. Kertoilen muutamia
kuulumisia yhdistyksestämme, ”Karjalohjan hyvämaineisen perinneyhdistys”.
Vuosi 17 meni ihan ihmetellessä. Lyhensimme yhdistyksemme nimeä. Hyvämaineisen
sisältö on edelleen laaja. Jeesus on hyvämaineinen, Jeesuksen seuraajat ovat
hyvämaineisia, vaikkei aina hyvätapaisia. Karjalohjan edesmennyt seurakunta oli
hyvämaineinen. Karjalohjalaiset ovat aina hyvämaineisia, kesäasukkaita myöten.
Meidän hyvä maineemme on kiirinyt Sammattiin asti. Väittävät kainuulaiset
ystävämme.


Viime vuonna vietimme erilaisia

hartaus/kahvila/laulu/ tilaisuuksia. Näissä kokoontumisissa oli hyvä hartailla
ja parantaa maailmaa, laulaa ja viettää myös tarvittaessa yksityistä
Ehtoollista. Lohjansaaressa olemme kokoontuneet Maija Kallion luona kesäillan
lauluhetkessä ja Kauneimpien joululaulujen merkeissä. Aiemmin keräännyimme
yhteen vuosikaudet Nuolimoilla. Hyviä kokoontumisia. Maija Anttila on hoitanut
viime vuosina kanttorin hommat. Saarelaiset ovat edelleen oma heimonsa.
Lossilla ja ilman.


Unkan Baarin joulurauhan julistus

on kymmeniä vuosia vanha perinteemme. Teperin nuoret isät, Tanu Wägg lukijana,
Kalle Salonen kanttorina ja meikäläinen eksyneenä pappina; tällä joukolla
olemme välittäneet jouluterveiset karjalohjalaisille ja monille muille. Nyt
aattona meitä oli väkeä paikalla sillien tavoin liki toisiamme. Yli sata,
väittää Harri. Otin Tarja presidenttimme kommentin meikäläiselle kehuna. Se
meni asiatarkasti näin: ”Sä olet parempi pappi, kuin poliitikko”.


Tänä vuonna – jos Luoja suo –

pidämme kuukausittain Ystäväkahvitteluja Karjalohjan kylätalo Kehrässä, kenties
muutaman kenttäjumalanpalveluksen jossakin. Minulla on firman puolesta
mahdollisuus pitää messuja kerran kuussa myös Karjalohjan kirkossa. Olen siitä
kiitollinen joka suuntaan, paitsi en alakertaan.


Yhdistyksen toiminta aiheuttaa

kustannuksia. Maksamme vuokraa kokoontumistiloista, matkakorvauksia tai
pitsakortteja maksamme vieraammille vierailijoille. Meillä on jäsenmaksutuloja,
jos muistamme maksaa jäsenmaksumme. Kaisa Niskala tietää näistä asioista
enemmän. Ole yhteydessä häneen, jos haluat tukea toimintaamme myös
fyrkallisesti. Ilmoittelemme tilaisuuksistamme
huonosti, joten ole aktiivinen, sanoi mummo lumessa.


Siunausta. Jeesus kanssasi,ystävä
Heikki Linnavirta, Karjalohjan

hyvämaineisen perinneyhdistyksen puheenjohtaja, rovasti


^*************



Täällä Monkola, kuuleeko maasto? LU 14.12.17



Olen harrastanut kohta vuoden näitä Lohjan valtuustojuttuja uuden
kokoonpanon kanssa. Jaan sinulle pienryhmävaltuutetun havaintoja
kuukausitapaamisistamme Monkolassa.



Porvarien joukko istuu minusta katsoen vasemmalla.
Ihan laidalla. He eivät ole aivan yhtä ulospäin suuntautuneita, kuin
aikaisemmalla kaudella. Ehkä ryhmä uusiutui sen verran paljon, jotta vielä ei
entisenmallinen keskustelu ole päässyt vauhtiin. Istumajärjestyskin voi vaikuttaa
tahtiin. Vanhat herrat ovat taaempana ja puhujapönttöön on pitkä matka.



Vihreät ovat hengeltään aivan uusi joukko
valtuustossa. Heillä tuntuu olevan intoa ja sanottavaa paljon. Tuolla
aktiivisuudella Lohja on pian Läntisen Uudenmaan parhaimpia kuntia.
Moninaisuutta on mielenkiintoista seurata.



Keskusta on entisenlaisensa. He puksuttavat eteenpäin
kestävän höyryveturin (kolmen tunnin juna) lailla. Ovat jotenkin turvallinen
joukko perusvaltuutettuja.



Demareilla on melko lailla tuttu edustajajoukko. Ryhmä
on edelleen tehokas ja iso. Tulosta syntyy varmasti. Noin isoon ryhmään mahtuu
aina kaksi eri linjaa eli visiota. Demokratiaa.



Meidän Lohjan tiimissä on kaksi aktiivipelaajaa. Uusi
tulokas ja konkari. Molemmilla on faktat hallussa. Heillä on ihailtavaa
asiantuntemusta ja rohkeutta olla eri mieltä enemmistön kanssa. Unilukkarien
ryhmä.



Vasemmiston ääni on aiemmin ollut monotoninen.
Perinteistä sosialismin ääntä sieltä ei ole kuulunut koskaan, vaan kukapa sitä
kaipaisi? Vasemmisto on nyt ainakin kahden puhuvaisen ryhmä: Kaksi äänessä on
parempi, kuin mies ja ääni.



Perussuomalaisten joukko on kehittynyt viime
kaudesta. Hyviä puheenvuoroja olen kuullut useammasta suusta. Vaikuttavat
yhteenhitsaantuneilta. Vastoinkäymiset ovat vahvistaneet ryhmää.



Haloo Lohja on yhden äijän jäähdyttelyryhmä. Olen
kuunteluoppilaana hyvällä paikalla. Demarien ja persujen välissä. Saan
valtuustossa tietoa kylän suunnitelmista ja joudan seuraamaan paremmin muiden
toimintaa.



Kaupunginvaltuusto pystyy tekemään enemmistöpäätöksiä
kuten ennenkin. Valtuuston kokoonpano ei mahdollista minkään ryhmittymän
sanelupolitiikkaa. Saattaa olla toimiva kausi. Uusi valtuusto on meikäläiselle
opettavainen miljöö. Minun kohdallani kaupunginvaltuusto on myös terapeuttinen
yhteisö Lohjalla.



Kristilliset ja RKP meinasivat unohtua. Sori siitä.
Hyviä tyyppejä.



Kiitän ryhmäni puolesta kaikkia valtuuston jäseniä
kuluneesta vuodesta. iloista Joulua ja Jumalan Siunausta vuodelle 2018.



Heikki Linnavirta



rovasti, valtuutettu, Haloo Lohja




Mua ärsyttää (en muuten jaksa laittaa näitä rivejä sillai paremmin)



Kaveri kilautti ja sanoi, että evankeliumi tarkoittaa
iloista, hyvää uutista. Kuulostelen mieltäni, katselen rasittunutta ilmettä
vessan peilistä: Missä on vanhan papin ilo ja rauha? Minkä uutisen välitän
sanoilla ja olemukselle muille ihmisille? Hui ja kauhistus.



Sitä mietiskellessä mua erityisesti ärsyttää vuodesta
toiseen pappien ja piispojen viisaus, joka vie ihmisiltä uskon ja elämänhalun.
Tarkoitan näitä uuden opin kannattajia, jotka puhuvat fiksuja asioita ja miellyttävät
tämän maailman sivistyneistöä, kulttuurikermaa ja vantaalaisia kirkon
maallikkovaikuttajia. Niitä molempia.



Mua ärsyttää heikot selät. Nyt viimeksi tuli kaapista Espoon
toinen piispa. Hän ilmoitti luopuvansa Raamatun sanasta, jos oikein painostetaan.
Voihan paska. Jospa edes jollain kirkon pomomiehellä kestäisi kantti olla
uskollinen kristinuskolle ja Jumalan tahdolle. Se että on rikkinäisiä ja
helmasyntisiä miehiä ja naisia ei tarkoita, että Raamattu pitää uudelleenkirjoittaa
loivaksi runoelmaksi. Mua ärsyttää aina vaan kirkon johdon raukkamaisuus ja
luopumus.. Jokaisen kirkon tyypin tulisi osata kakistaa suustaan, vaikka
pelottaakin: Synnistä tehdään parannusta, rikkinäisyyttä korjataan Jumalan
armon avulla. Aina uudestaan ja uudestaan.



Sitten mua ärsyttää oma, krooninen, masennus ja heikkous. En
jaksa uida, kahlata, rämpiä vastavirtaan. Koen papillista yksinäisyyttä virassa
ja vaivassa. Monilla tolkuilla papeilla on taustalla herätysliikkeensä ja
uskonyhteisönsä, joiden keskellä he jaksavat taistella ja purjehtia oikeaan
suuntaan uskon lippu liehuen ja lahkeen paukkuen. Tarkoitan eri sortin lessuja,
evankeelisia, viides- ja kuudeslaisia. Vai mitä ne ovat?



Missä mun kotikirkko, hengellinen koti, sijaitsee? Ei
aavistustakaan ja siksi mua ärsyttää tää kodittomuus, vaikka erakko olenkin.
Joku ei ihan autio tupa sopisi joskus mullekin. Taivas on hyvä, vaikka matka
onkin enempi etsimistä ja eksyksissä olemista. Kävin tänään kirkossa. Messu oli
ihan jees ja saarnanainen puhui Jeesuksesta oikeita, raamatullisia, juttuja. ”Hengen
yhteyttä rauhan sitein” en kokenut mihinkään suuntaan kenenkään kaa. Kumma jätkä.
Siis mä. En aio luovuttaa. Jeesus kulkee lähellä ja rakastaa. Nyt alkoi aurinko
paistaa. Harmittaa vähemmän.



Jospa, jospa piispat tulisivat uskoon. Jospa homot ja lesbot
eheytyisivät. Jospa suvaitsevaiset tulisivat oikeasti suvaitsevaisiksi. Jospa
tähän maahan tulisi herätys. Jospa jollakin olisi toimiva kompassi.



Jeesus kanssasi, ystävä



Heikki Linnavirta, rovasti



Komeroita kaikille

Vajaa sata vuotta sitten olin tapaamassa pitkän elämäntyön
tehnyttä, paljon maailmaa, sotia ja kurjuutta nähnyttä naista. Ilojakin mahtui häneen elämäänsä aika tavalla: Tolkku mies hänellä oli ollut vanhuuteen asti, jälkikasvua, koti, syömistä ja ystäviä. Kaikki oli kohdallaan ja siunauksia riitti. Hänen vanhuutensa näytti ulospäin seesteiseltä, hyvältä ja aidosti uskovaiselta. Vietimme Ehtoollista, joimme kahvia ja söimme rusinatonta pullaa, juttelimme melko rohkean rehellisesti tiestä, matkasta ja nyt - hetkestä.


Yksi elämänilon tukahduttaja vei tuon naisen masennukseen asti. Hän ujosteli, jännitti ja pelkäsi toisia ihmisiä. Monet tilaisuudet, juhlat ja pippalot jäivät väliin, koska pelko sai jäämään kotiin. Useat kohtaamiset läheistenkin kanssa jäivät toteutumatta, koska jännityksen, ujouden ja arkuuden haamu pakotti passaamaan, olemaan kotona ihan itsekseen. Virsikirja ja surkeaa ohjelmaa välittävä TV olivat ihan liki. Siinä elämänpiiri.

Tuolla ystävällä oli kodin kokoinen komero. Turvapaikka,
jossa hän oli suojassa ja piilossa. Elämä kulki paljon muualla. Sitä kaipasi, siitä unelmoi, mutta masentavan suuri ihmisten ja kohtaamisten pelko antoi rajat ja kohtuullisen ilottoman elämän. Kotona yksin oli paras, vaikkei
ollutkaan.


Karttuva ikä, elämänkokemus, muitten arvostus, kaikki on turhaa nyt - hetkessä, kun pelko asettuu taloksi. Koetin rohkaista tuota ihastuttavaa naista löytämään rohkeuden, Jumalan lupaaman turvan ja ilon. Ihmettelin myös ääneen: ”Etkä näe kuinka rikas elämä sinulla on? Kuinka paljon sinulla on annettavaa toisille?”

Joitakin vuosia sitten siunasin tuon ystävän. Sukulaissielun. Komeroita kaikille?


Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, rovasti



* * * * * * *

Ahdistaa

Suomenkielinen, ruotsinkielinen ja englanninkielinen Raamattu eivät hyväksy homoseksuaalista elämäntapaa. Kreikankielinen,latinankielinen ja hepreankielinen Raamattu kieltävät myös homoseksuaaliset suhteet Jumalan tahdon vastaisena käytöksenä. Mutta rikkinäinen voi muuttua ehjäksi. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Näistä kirkon alennustilaan ja homoseksuaaliseen käytökseen
liittyvistä asioista kuulen aina ja jatkuvasti, kun käyn entisessä
seurakunnassani pitämässä messuja. Ihmiset ovat ahdistuneita ja masentuneita kirkkonsa ja piispojen luopumuksesta. Suuri osa ahdistuneista ja ilonsa kadottaneista maksaa edelleen jäsenmaksunsa kansankirkolle. Monet ovat lähteneet
pois, koska eivät ole jaksaneet.


Mitä sanon näille ihmisille?

Lapsen usko voi kantaa. Rakkaus ja kuuliaisuus Jumalaa, kaikkia lähimmäisiä, myös homoja, kohtaan edellyttää päivittäistä kulkemista Jeesuksen seurassa, Raamatun sanaa
äidinkielellä lukien. Synti on syntiä ja katumaton synti vie kadotukseen, mutta ihmeellinen armo on ihan kohdalla, nyt.

Pelastavan, parantavan ja armontäyteisen Tien nimi on Jeesus. Ojat vasemmalla ja oikealla ovat yhtä petollisia ja hukuttavia. Yksin Tie kantaa. Kehotan ihmisiä pysymään tiellä. Jos on ojassa, niin kannattaa nousta tielle. Ehdottomasti heti. Jeesus
ottaa kädestä ja nostaa turvaan. Tiellä ei eksy hullukaan. Tiedän kokemuksesta.


Heikki linnavirta, rovasti

Clintongenre - elokuvat ja dekkarit

Amerikkalaiset, englantilaiset ja pohjoismaiset elokuvat
ynnä kirjat ovat helppoja ja viihdyttäviä. Olen suurkuluttaja kiitos Netflixin ja edullisten pokkarien. Hyvät tarinat ovat kaiken perusta. Satua tai arkirealismia, mutta kertomus on tärkein.

Tällainen viihde on valtavirtaa. Jokin minua häiritsee ja mietiskelen, miten tämä tarjonta vaikuttaa neitseellisimpiin
ihmisiin? Sellaisiin, joilla elämä on vielä edessäpäin.


Tarinan pohjana on aina hyvän ja pahan taistelu. (Ranskalaisissa elokuvissa ei ole tarinaa, mutta ne eivät kiinnosta edes ranskalaisia). Nykyisin painotus kulkee köyhyyden ja varallisuuden, sivistyksen ja tyhmyyden välillä. Joskus paha on parempi ja jalompi, kuin lelli hyvä.

Muutamia havaintoja. Islamilainen maailma on aito vihassa ja
ystävissä. Me lännessä olemme ystäviä. Olemme vähän yksinkertaisia, mutta kuitenkin ihan jees. Juutalaiset ovat vihollisia, senhän kertoo Koraanikin.


Lähempänä. Ateistit, luonnonsuojelu-uskovaiset, erilaiset muualta tulleet, seksuaalisesti rikkinäiset ovat hyviä ja ystäviä. Venäläiset, isänmaalliset suomalaiset ja kristityt (oikeasti Jeesukseen uskovat) ovat pahoja ja vihattavia.

Nämä ainekset toistuvat jatkuvasti mielenkiintoisissa ja
luetuissa kirjoissa, samoin koukuttavissa ja hyvin tehdyissä elokuvissa ja sarjoissa. Tällainen ajan henki on kummallista ja vähän surullista. Jos olisin rohkeampi, niin sanoisin ajan hengen olevan isästä perkeleestä.


Jeesus kanssasi, ystävä

heikki linnavirta,
rovasti, pappi


****************


Uskomattomia juttuja Raamatussa


”Alussa Jumala loi taivaan ja maan”. Tähän ei usko yksikään kirkon piispa. Papeista ehkä kymmenen mun lisäksi. Muille Jumala luojana on satua. Adamista eteenpäin tyypit eli satoja, satoja vuosia vanhaksi. Metuselah veti luun kurkkuun muilta: Hän eli 969 vuotta ja kuoli sitten.

Nooa rakensi sen kuuluisan arkkinsa ja sinne meni kahdeksan ihmistä turvaan ja kaiken maailman eläimiä kauhean paljon. Sitten vedenpaisumus hukutti koko muun maailman. Olemme kaikki Nooan jälkeläisiä. Onko nää ihan satuja ja tarinoita? Ei näihin usko, kuin lapset, muutamat tyhmät papit ja lääkäri Reinikainen. Ja se Leisola. Lukematon mies?

Jeesus syntyi neitsyestä jossain karjasuojassa. Maria oli
äidin nimi. Tapahtumaan liittyi enkeli-ilmoituksia ja muuta uskottavaa. Itämaan tietäjiä ja lastenmurhaa Betlehemissä. Uskottavaa? Jeesus herätti kuolleita, ajoi ulos riivaajia, paransi sokeiden silmät. Jeesus tapettiin ristillä. Hän kuoli. Kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista ja nousi Taivaaseen ja on siellä
Isä- Jumalan oikealla puolella ja tulee pian takaisin ja laittaa
maailmankaikkeuden asiat kuntoon.

Uskovat ja muut reppanat saavat armon ja pääsevät Taivaaseen. Itsekkäät, uskottomat, varkaat, lurjukset, huorintekijät, ateistit ja vääräuskoiset joutuvat kadotukseen. Kuka uskoo Raamatunilmoitukseen? Oikeasti. Ei varmaan kukaan kirkon työntekijä, ei kukaan täysjärkinen
seurakuntalainen. Pakanoista puhumattakaan.


Minä uskon. Minulla ei ole muuta. Jeesuksen varaan ihan koko paketti. Joka päivä joudun valitsemaan Jeesuksen ja Jumalan Sanan tai maailman kylmän viiman välillä, maailman jossa ei ole minulle rakkautta.

Valitsen Jeesuksen ja Raamatun sanan. Olen rakastunut edelleen. En tiedä miksi. Herra yksin tietää ja se riittää.

Jeesus kanssasi, ystävä


Heikki Linnavirta, Lohjan pappi, rovasti

***********

Lukutaito


Useassa julkisen keskustelun kommentissa on viime aikoina
käsitelty nuorten huonoa luku- ja kirjoitustaitoa. Syyksi on ymmärretty somekirjoitustaidon toimivuus. Puhelimella kommunikoidaan ja kirjoitetaan koodikieltä, omakeksimiä sanoja ja lyhenteitä. Näillä pärjää hyvin nuorten kesken. Tätä kieltä opettelevat myös monet, pikkusen säälittävät nuortenymmärtäjät, kunnalliset nuorisoasiantuntijat ja ponihäntäpojat 40 v. Tabletille voi ladata kirjoja. oikeitten kirjailijoiden kirjoittamia teoksia: klassikoita, dekkareita, tietokirjoja. Tämä kuulostaa ihan hyvältä. Jokamiehen
henkilökohtainen ja ajanmukaistettu piirtoheitin toimii.


Minulle elämäni tärkein kirja on kokoelma nimeltä Raamattu.Sitä voin lukea kännykällä, tabletilla, kannettavalla ja ihan sellaisena paperiversiokirjana. Raamattu on käännetty myös tanskaksi. En osaa hepreaa,kreikkaa, enkä latinaa. Alkeita osasin joskus. Suomeksi on eri käännöksiä, joita ymmärrän hyvin. Aavistuksen verran osaan ruotsia ja englantia.

Luen Raamattua päivittäin ihan omaksi ilokseni ja ruuakseni.
Olen lukenut Raamatun läpi useita kertoja. Aikakirjojen nimiluetteloita ja Mooseksen lain kuivimpia lukuja myöten. Uskallan sanoa tietäväni Raamatun ilmoituksen ja Jumalan suunnitelman koko maailmaa ja ihmiskuntaa varten.

Lyhyt juonikuvio. Jumala loi täydellisen maailman ja täydellisenihmisen. Kotipaikan nimi Lähi-idässä oli Eden, Paratiisi. Mieheksi ja naiseksi Jumalala heidät loi. Ihminen, Adam, Eeva ja Jumala olivat samaa läheistä jengiä, He rakastivat, puhuivat ja elivät täysillä. Paholainen houkutteli ihmiset haluamaan jotain täydellistä parempaa. Siinä oli suuren sössimisen hetki. Syntiinlankeemus, kuoleman tulo maailmaan. Ihmisen ja Jumalan ero.

Ihmiskunta kehittyi erossa Jumalassa, tuli pahaakin pahemmaksi, itsekkäämmäksi ja ylpeämmäksi. Vedenpaisumus ei auttanut, monet Jumalan miehet ja naiset, jotka puhuivat oikeasta ja väärästä ja Jumalaan uskomisen tärkeydestä puhuivat kuuroille korville. Oli helpompaa tehdä pahaa, olla
itsekäs, ja pitää itseään Jumalan veroisena. Oman elämän tarpeiden ja halujen täyttäminen oli tärkein tehtävä ihmiselle.


Jumalan suunnitelma kaiken korjaamisesta oli henkilökohtainen ja rankka juttu. Tämä toteutui Jumalan tulemisella ihmiseksi. Jeesus samaistui ihmisen tasolle. kärsi, taisteli pimeyttä vastaan, vihdoin teloitus ristillä. Tämä oli Jumalan tapa hoitaa homma itse ja sovittaa ihmiskunta, antaa mahdollisuus ihmiselle löytää tie takaisin Paratiisiin, kotiin, Jumalan luo. Ja vielä enemmän. Paholainen, saatana, kuolema tuhottaisiin, sen valta ei enää ulottuisi ihmisiin.

Tämä kertomus on Raamatussa. Jumalan suunnitelma ja lupaus
pelastuksesta. Tämä on uskomme peruskauraa. Miksi tätä ei ymmärretä ja oteta vastaan ilouutisena? Yksi syy on Raamatun lukutaidottomuus. Emme osaa enää äidinkieltämme. Emme ymmärrä luettua, kirjoitettua sanaa. Tämä ei ole kuitenkaan nuorten tai lasten ongelma. Ilosanomaa pelastuksesta voidaan
julistaa koodikielellä, somettamalla, lyhenteillä ja kuvilla.


Luen jatkuvasti aikuisten ja vanhemman väen kirjoituksia. Niin sanottujen pappien ja kristittyjen juttuja, jotka siteeraavat Raamattua, käyttävät nimiä Jeesus, Jumala, Kristus, Rakkaus. Heidän luetun ymmärtäminen ei toimi. Kun Jumala rohkaisee sanassaan elämään rehellisenä ja antaa vielä selkeän käskyn: ”Älä varasta”, niin monet itseään papeiksi sanovat alkavat tulkitsemaan ja miettimään ääneen: Mitä loppujenlopuksi tarkoittaa sana ”varastaa?” Onko se aina varastamista, vai voiko joskus kyse olla oman takaisin ottamista tai lainaamisesta?

Kun Jumala antaa neuvon ja rohkaisun elämisestä yhdessä, perheen perustamisesta ja vahvistaa tämän vielä käskyllä: ”Älä tee huorin”, niin monet piispat, papit ja paimenet alkavat selittelyn. Huorin tekeminen on vakava synti, mutta onhan sitä pahempiakin syntejä. Ja koska Rakkaus on suurin, niin voi huorata, jos vain rakastaa, voi myös rakastaa useampia yhtä aikaa, koska, varmaan Jumala, on antanut rakastavan sydämen ja hyvän mieskunnon, koska voi levittää siementään neljään ilmansuuntaan. Homoseksuaalisuuden synti on samojen
selittelijöiden mukaan jo aikansa elänyt. Jumala on erehtynyt tässä kohden. Hän ei tiennyt, miltä ihmisestä tuntuu, kuin oikein tosissaan rakastaa vähän erilailla. Tietämätön Jumala?


Lukutaidottomuus ei ole lasten, nuorten, digitalisaation tai nykyajan huiman kehityksen ongelma. Lukutaito on aikuisten ja ennen kaikkea kristillisen kirkon opettajien ja pappien ongelma, koska me olemme luopuneet uskosta Jumalaan. Luemme toistemme kirjoittamia viisaita tutkielmia ja ajatuksia Jumalasta, ihmisestä, rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta. Emme lue enää Raamattua, emme rukoile, emmekä kuuntele Jumalan sanaa, puhetta ja ilmoitusta Jeesuksen tuomasta pelastuksesta, voimasta, rohkeudesta ja ilosta taistella syntiä, kuolemaa ja perkelettä vastaan voittajan puolella. Kuuntelemme mieluummin saatanan ääntä ja johdatamme ihmisiä kadotukseen, pois Jumalasta, pois Rakkaudesta, pois ikuisesta elämästä.

Jeesus on kanssasi, jos niin tahdot. Tahdotko?

Heikki Linnavirta, rovasti, Lohja


**********

Ahdistava kirkko


Arkkipiispan vaalit ja homojen vihkiminen ovat kirkon
päällimmäisiä uutisia. Jopa maalliset ja vasemmistolaiset lehdet (esim. HS) ovat kiinnostuneita ja kantaaottavia näissä jutuissa. Ankara moite Helsingin kapitulilta taitaa olla ihan itse keksitty rangaistus, joka ei aatteen ateistia ja sateenkaarimiestä paljon hetkauta. Päinvastoin kuuluisuus kasvaa ja liberaalivasemmisto
tykkää.

Kirjoitin aikanaan vihreitten armomurhakantaa ja kapitulien laiskuutta vastaan. Vuosia sitten. Sain Espoon nykyiseltä piispalta kaksi kirjallista huomautusta, joissa blogejani paheksuttiin. Minua myös ripitettiin tuomiokapitulissa joukolla ja kahden kesken. Haavat jäivät, jotka eivät parane. Minulle myös ilmoitettiin yhdessä kirjallisessa nootissa, että kolmas huomautus on tulossa. Sitä olen nyt odotellut Espoon suunnasta useamman vuoden. Ahdistuksen ja masennuksen takia olen blogeissa ja elävässä elämässä enempi munaton mies.

Vaikka kuinka siunaan ja rukoilen kirkon kerman puolesta, niin silti koen surua ja vihaa. Piispojen ja kirkon yläluokan jumalattomuus kasvaa. Jumalan sanasta luovutaan joukolla. Joka asiassa kuunnellaan yleistä mielipidettä ja antikristillistä yhteiskuntaa herkällä korvalla. Ei ihme että arvojen puolustajat löytyvät äärioikealta ja islamilaisista maahanmuuttajista. Näissä piireissä arvostetaan kotia, uskontoa ja isänmaata. Mitä ne kellekin sitten ovatkaan.

Kun kurjuus on tiedossa, niin onko ratkaisua tai pelastusta? Onko toivoa paremmasta? Yhteiskunnan ja kokonaiskirkon taholla peli on jo menetetty. Orwellin aika on alkanut vuosia sitten. Yksilöinä meillä on aina toivoa.

Jeesuksen kutsu parannukseen ja henkilökohtaisen uskon syntymiseen on mahdollinen. Siinä on armon ovi apposen auki. Raamatun sana kertoo miten tästä eteenpäin. Joko uskossa ja Jeesuksen seurassa Taivasta kohti tai kadotuksen tiellä ikuiseen pimeyteen:

”Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen
rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä”. (Ilmestyskirja 22:11). Rakas ystävä tai vihamies, usko Jeesukseen, niin olet pelastettu. Usko itsesi tähden.


Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta rovasti, pappi




Visio elikkä näky


Mulla on papin kutsumus ja näky: ”Kerron Jeesuksesta ainoana
tienä Taivaaseen kaikille ja lähes kaikenaikaa”. Joskus kuitenkin tökkii tämä visio. Unohdan uskon lahjan outouden ja ihmeellisyyden. Myös ahdistavat ajat ja kurjat ihmiset ovat osa Jumalan sallimaa tietä mulle. Vetää hiljaiseksi. Virtaa
ei ole edes nimeksi. (Ohoh. Tuli sanaleikki. Sukunimi: Linnavirta)


Watchman Nee opettaa uskovalle yhdessä kirjassaan kuinka istua, vaeltaa ja seisoa. Nuo sanat kertovat jo paljon. Vaeltaminen ja pystyssä pysyminen käy työstä, istuminen on… istumista. Vähän kuin nojatuolissa röhnöttömistä. Tämä viimeinen kohta on kaiken alku. Ensin saa vain olla ja pitää tuoli tukevasti takapuolen alla. Se on vähän kuin koulutustilaisuus tai palaveri. Paitsi ettei sinnepäinkään. Paremminkin se on kotona ja turvassa olemista ihan rauhassa.

Istun, olen ja annan Jumalan hoitaa, kasvattaa, rohkaista,
palvella minua. Rakastava Jumala tekee aivan kaiken ja minä vain istun. Tämä on alku, mikä saa kestää. Kun olen valmis, voin vaeltaa eteenpäin ja seisoa vahvasti jaloillani. Voin tehdä Jumalan hommia kristittynä ja pappina. Menen eteenpäin
päivästä ja vuodesta toiseen kohti Taivasta ja Jeesuksen toista tulemista.


Vaeltaminen ja työnteko uskon puolesta kaikkia maailman perkeleitä ja omaa syntisyyttä vastaan käy meikäläisen hermon ja fysiikan päälle yhä useammin. Eikö tämä homma toimikaan? Missä on eteenpäinmeno ja tämähäntä pyhitys niinku nyt?

Kiitos Herralle. Hän näkyy sijoitelleen näitä nojatuoleja ja sohvia pitkin matkaa. Niitä on aina siinä kohden, kun voimani uupuvat, enkä jaksa olla tehokas, puolitehoinen tai edes aavistuksen liikkeessä oleva Jumalan lapsi. Jaahas, tässä on nojatuoli taas ihan passelisti kohdallaan. Siinä lukee ”Heka”.


Rakas ystävä, sinulle on myös levähdyspaikkoja juuri siinä kohden matkaa, missä niitä tarvitset. Jumalalle ei tarvitse esittää mitään, koskaan. Juuripa tällaisina, usein lepäillen ja ihan uupuneena saamme olla, istua, kerätä voimia. Jumalalla on homma hanskassa ja se riittää. Kuljemme taas, kun jaksamme.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, pappi


Hei Jeesus

Minä tässä vaan. Yks Heka täältä Lohjalta. Olen jaksellut,
kiitos loman. Hetta-Pallas ja hyvä seura olivat loman toppen. Ennen vanhaan pidin kesälomia pätkissä ja olin into pinkeenä töissä seurakunnan parhaaksi. Hyvä, että maltoin pikkuisen lomailla. Nyt pidin kuukauden loman kerralla. Oli ahdistavaa tulla töihin. Vika lomaviikko oli jo panikointia työn alkamisen takia. Olen normi kirkon työntekijä?

Kiitos Jeesus lomasta. Hoida taas mun työt
ja anna isosti rohkeutta.


Edelleen pidän Raamattua Sinun sanana ja puheena. Myös niitä kohtia, missä karahdan syyllisenä synnin puolelle. Tarkoitan viinalipsumista, katkeruutta sikana, ja ajoittaista helvetillistä pelkoa. Jeesus, anna anteeksi ja paljon. Kiitos kun kestät. Laitan sinulle muistin virkistykseksi lupauksen sanojasi, joiden varassa roikun maailman tappiin asti.

”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että
olemme Jumalan lapsia”. Siis myös minä, Heka, Sanasi mukaan.


”Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua” ja ”minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää” Sinun sanojasi Jeesus. Muistat, mutta silti muistutan. Omin itselleni suuret ja armorikkaat lupauksesi jatkuvasti. Ja lukko kiinni!

Jeesus, papin työ ja kristityn elämä ei ole seurakunnasta ja
sen ahdistavuudesta kiinni. Eihän? Heittelen verkkoja syvään veteen, kun minua käsket. Jeesus… sinä olet minulle rakas.


Terveisin Heka



Benedicere – Siunata


Siunaaminen on kirkon hommaa. Papit ovat erityisen kovia siunaamaan. Ennen vanhaan – ainakin elokuvien mukaan – myös vanhempi naisväki siunaili reippaasti. He, jotka kulkivat talosta taloon juomassa kaffetta ja kertomassa kylien kuulumisia: ”Sus siunakkoon”.

Kirkko siunaa vähän kaikkea: ihmisiä, siltoja, liikeyrityksiä, kauppakeskuksia ja ruokaa eri tilanteissa. Minä
toivottelen siunausta aika moneen väliin. Nykyisin suosin muotoa: ”Siunausta ja kaikkea muuta kivaa”. Siinä kohtaavat Jumalan siunauksen suuruus ja elämän
pikkuasiat toisensa.


Jumalan siunaus tarkoittaa ”hyvien asioiden puhumista toisesta ihmisestä Jumalalle. Siunaus on toisten ihmisten parhaitten puolien kertomista Jeesukselle. Siunaus on toisiin ihmisiin kohdistuvan ihailun välittämästä Taivaan Isälle”.

Tein muutama päivä sitten siunausjuoksun. Kiersin Lohjan Moision lenkin neljä kertaa. Siinä Piispankadun pätkällä vaihdoin aina siunauksen kohteita.



Ensimmäinen kierros. Siunasin Espoon piispoja Luoma ja Heikka. Kerroin Jeesukselle heistä hyviä asioita ja juttuja, heidän hyviä tekojaan ja toimiaan seurakuntien hyväksi. Oikeastaan toistin sanoja: ”Jeesus, siunaa heitä. Pidä huolta heidän
läheisistään. Pidä heidät Taivaan tiellä”.



Toinen kierros. Siunasin Helsingin hiippakunnan piispoja, Eero Huovista ja Irja Askolaa. Muistin monia yhteisiä tapaamisia Huovisen kanssa Karjalohjalla, Ruotsin laivoilla ja Helsingissä. Oli helppo siunata ja kiittää Jumalaa piispa Huovisesta. Irja Askolan siunaaminen oli lähes yhtä helppoa. Muutaman kerran
olemme kohdanneet livenä. Erityisesti muistin Helsingin tuomiokirkon kryptan ja sananvaihtomme yhden taidenäyttelyn yhteydessä. Jumalan haltuun Irja piispa, kiitos Lappeenrannan tytöstä.


Kolmas kierros oli isompi: Mäkinen, Kalliala, Tampereen piispa, muut Suomen piispat, muistin jopa sen Porvoon nuorimmaisen piispan. Kerroin Jumalalle piispojen pyrkimyksestä olla rehellinen ja aito pappeudessaan. Ilman kommenttejani erilaisista näkemyksistä pyysin: ”Siunaa Jeesus näitä kirkon vastuunkantajia. Ole heitä lähellä”.


Neljäs kierros oli laaja. Muistin hämärästi Ruotsin ajan piispojani. He olivat Västeråsin hiippakunnasta. Kiitin Jumalaa heistä, enkä unohtanut myöskään Inkerin kirkon piispaa; ”Herra, kiitos kirkkojen vastuunkantajista. Kiitos, kun
rakastat jokaista, paljon ja vielä enemmän.


Siunaan, puhun Jumalalle hyvää toisista ihmisistä. Siinä on minulle näkyä tämän elämän ajaksi. Siunasin myös pienempiä kirkon kulkijoita: pappeja, lukkareita, vapaaehtoisia ja koko luterilaista lafkaa.

Siunaamisjuoksuni kesti tunnin ja viisitoista minuuttia. Mitä tuo hyödytti ketään? Ainakin näin itseni entistä enemmän Jumalan siunausta kaipaavana syntisenä, joka elää joka päivän ja hetken yksin armosta. Elän yksin Jumalan rakkauden ja anteeksiannon
varassa.


Vanha klassikko "Maalaispapin päiväkirja" kertoo etsivästä, arasta, kompuroivasta ja heikkokuntoisesta papista, jonka elämässä tapahtuu vain pieniä asioita. Hänen päässään surraa paljon. Hän keskustelee itsensä ja Jumalan kanssa.

Kärsii ja saa pieniä voittoja. Kaatuu ja nousee. Kuoleman hetkellä hän sanoo kaiken: ”Mitä siitä, kaikki on armoa”.



Heikki Linnavirta, pappi, Haloo Lohja




*********

Trendivähemmistöt

Poliittinen eliitti, kirkon kerma ja ns. sivistyneistö
omaavat samat arvot. Moninaisuus, suvaitsevaisuus, globalisaation autuus (mitä se lie tarkoittaakaan) yhdistävät maan johtajaluokkaa. Tämä laaja johtoryhmä on saanut myös kansalaisten enemmistön puolelleen leivällä ja sirkushuveilla:
ilmaiskonsertteja, kaupunkipyöriä, ilotulituksia ja puuhajuhlia
kaikenkokoisille ja oloisille perheille. Trendivähemmistöt saavat kaiken positiivisen huomion: Ylistystä, rahaa ja enemmistön hyväksyvää hyrinää.



Halveksittuja vähemmistöjä ei oikeastaan enää löydy. ”Kuohittu,
ah’ kuohittu” (kirkon uudesta virsikirjasta, viimeisin virsi). Ainakaan he eivät pidä ääntä, eivätkä julista erilaisuuttaan, vapauttaan tai uskoaan Vapahtajaan. Pelko ja masennus ovat päässeet voitolle. Tunnen yhden, kuohitun vähemmistön edustajan, josta on tullut itsesensuuriin taipuvainen, hiljainen
laboratoriohiiri. Liput eivät liehu, sanan säilä on kanissa. Pelkkää yleiskristillistä, sisäsiistiä, mutinaa vain kuuluu.


Hip, hei ja kivat sulle. Siunausta kans. Moninaisesti ja

yhteisöllisesti.


Heikki Linnavirta, kirkkonsa hukannut pappi

Ps. Helsinki valitsee uutta piispaa. Valitkaa kaikki kolme
ehdokasta piispoiksi. Helsingin troikka rulettaa.





Rauhaa, rakkautta ja palttoon nappeja


Elämme päivät ja yöt paljolti somessa. Aiemmin nuoret harrastivat sosiaalista mediaa. Nyt Twitter ja Facebook ovat vuosikausia olleet myös meidän vanhojen kauraa. Politiikassa on iät ajat käyttäydytty huonosti. Muissa puolueissa ei ole mitään hyvää tai aitoa. Jos nyt ollaan sattumoisin samassa hallituksessa, niin pidättäydytään liiasta arvostellusta. Pidätellään ja istutaan käsien päällä, mutta muuten arvostellaan, naureskellaan ja vihataan eri porukkaan kuuluvia. Netissä saa avautua, niin että heikompaa huimaa.


Muutaman vuoden kuluessa ns. uskovaiset ovat löytäneet saman keskustelutason. Maailman viisaimmat ja ymmärtäväisimmät oman jumalan lapset ovat löytäneet ilmavallan kanavan.


Jokainen eri tavalla Raamattuaan tulkitseva, lukeva ja noudattava on vääräoppinen ja täysin antikristillinen olento. Heillä on liikaa karismaattisuutta, liikaa traditiota, liikaa liberalismia, liikaa konservatismia, liikaa kirkollisuutta, liikaa katolisuutta, liikaa herätyskristillisyyttä.


Ja näillä kaikilla muilla mokomilla on aivan liian vähän sitä ainoaa oikeaa uskoa Raamattuun, Jumalaan ja Jeesukseen. Sitä, josta vain minulla on täydellinen ymmärrys. Mitä saatanalle nykyään kuuluu? Missä hän viettää ihastuneena aikaansa?


Jeesus kanssasi, ystävä
Heikki Linnavirta,
sinnepäin uskova Jeesuksen seuraaja,
luterilaisen kökkökirkon laitimmainen pappi


*********

Pänkkiä ja valoisaa kesää, ystävä!


Vuonna 2005 julkaistiin Karjalohjan historia. Hyvämaineinen
seurakunta ja kunta työstivät kirjan yhdessä. Veikko Kallio toimi yhtenä kirjoittajana ja historian päätoimittajana. Kirjan valmistumisen aikoina pidettiin Lasikirkossa vuosittain kansalaisjuhlia, joissa kuultiin mielenkiintoisia esitelmiä ja puheenvuoroja. Erityisesti muistan presidentti
Martti Ahtisaaren puheen vuoden 2001 juhlassa. Hän kommentoi järkyttävää terrori-iskua New Yorkin World Trade Centeriin. Kaupunki, jossa monet eri kansat, uskonnot ja etniset ryhmät, asuivat ja elivät yhdessä, joutui hyökkäyksen kohteeksi. Tuo isku kohdistui koko ihmiskuntaa ja kaikkea
inhimillisyyttä vastaan.



Pienessä Karjalohjan pitäjässä, Lasikirkossa, Puujärven
rannalla, saimme yhdessä presidentti Ahtisaaren kanssa elää, kokea ja jakaa koko maailmaa koskettavaa yhteistä murhenäytelmää. Pikku seurakunnan ujona kirkkoherrana
koin hyvällä tavalla hämmentävänä, kuinka kansainvälisyys ja paikallisuus kohtasivat.



Monissa juhlissa saimme viettää myös valoisia ja iloisia hetkiä, olimme yhtä: karjalohjalaiset, kesäasukkaat, kaikki Karjalohjalle eksyneet ja löytyneet. Kirjailija Mika Waltarista onnettomuustutkija Kari Lehtola kertoi yhtenä vuonna esitelmän verran ja kiinnostavasti. Lehtola kertoi ansiokkaan
laveasti myös waltarilaisen kotitalonsa remontista. Se oli myös mielenkiintoinen tarina.


Karjalohjan Kivikirkon juhlissa ja messuissa kohtasivat itsenäisen seurakunnan aikana isot ja pienet ihmiset. Ojalan perheen Markku Leppänen ja punaisen mökin presidentti Tarja Halonen edustivat kirkkokansan moninaisuutta. Markku arvosti pappeuttani ja kirkkoherran virkaani. Kirkkokahveilla Halosen ollessa paikalla Markku asemoi meikäläisen: ”Kirkkoherra on tärkeä henkilö, mutta ei se ole mitään presidenttiin verrattuna”. Hyvin sanottu.

Seurakunnan hajottua on tilanne muuttunut. Kirkon sanoma on monen mielestä tullut erilaiseksi. Jeesuksen nimi ei ole framilla. Ei puhe synnistä, rististä ja armosta. Karjalohjan hyvämaineisen perinneyhdistys haluaa muistella menneitä hyvällä ja olla tukemassa Karjalohjan, Länsi-Uudenmaan ja vaikkapa New Yorkin ynnä Floridan tätä päivää ja huomista. Jumala on rakastunut ja rakastuu yhä uudelleen kaikenkokoisiin ja oloisiin ihmisiin. Jumala on rakkaus. Jeesuksen ristinkuolema ja meidän syntien sovitus on elämän, kulttuurin ja voittoon johtavan ihmiskunnan historian perusta.



Uskon vahvasti, että Karjalohjan hyvämaineisen perinneyhdistys on tärkeä osa itsenäisen väen pitäjän tätä hetkeä ja huomista. Tule rohkeasti mukaan yhdistykseen. Kynnystä ja hurskausvaatimuksia ei ole. Kokoonnumme paljolti kylätalo Kehrässä.


Siunausta ja kaikkea muuta kivaa. Jeesus kanssasi, ystävä

Terveisin Heikki Linnavirta,
Karjalohjan hyvämaineisen perinneyhdistyksen puheenjohtaja, rovasti,
linnavirta -at-gmail.com, p. 045-6066443



Ps. Seitsemältä tosi aikuiselta lapselta ja kahdeksalta ihan
pieneltä lastenlapselta terveisiä



**************************


Nuivaa


Kunnallispolitiikka on ollut minulle hyvä, kehittävä, harrastus ja terapeuttinen pläjäys usein ahdistavan papintyöni vastapainona Suomen, ilman kristillistä, piispallista ohjausta toimivassa, kansankirkossa. ”Suo siellä vetelä täällä”. Joudun pyörimään ja olemaan entistä enemmän yksin, kun
kirkko ja yhteiskunta alkavat muistuttamaan Saksaa 1930-luvulla.


Kun Hitler nousi valtaan, niin propagandaministeri Goebbels ehdotti: ”Adolf, teetä Jeesukselle patsas. Se tuo kannatusta kristityiltä, vai mitä ne ovat? Teetetään Jeesuksen näköispatsas ja siihen isolla teksti: ’ Kuningas Jeesukselle A. Hitler’.” Valtakunnankansleri makusteli ajatusta ja myöntyi ehdotukseen yhdellä muutoksella: ” Laitetaan tekstiksi: ’Pyhän kolminaisuuden toiselle. Kolmannen valtakunnan Ensimmäiseltä’.”

Olin pakotettu eroamaan Perussuomalaisista, koska uusi puheenjohtaja edustaa vahvasti antikristillisiä arvoja. Ne ovat pelottavia ja nuivia. Minut valittiin Lohjan valtuustoon Perussuomalaisten listalta. Ainoan vaalimainokseni teksti oli: ”Koti, uskonto, isänmaa”. Kun puolue muuttaa ohjelmansa ja arvomaailmansa, niin sopii kysyä: ”Kuka eroaa ja mistä?” En liity muihin puolueisiin. Tuskin pääsisinkään. Olen entistä yksinäisempi pikku hirmu.

Kiitos Soinille menneistä vuosista. Melkein sait aikaiseksi kriittisen, jämäkän, kristillisiä arvoja kunnioittavan yleispuolueen. Melkein ei riittänyt.

Siunausta ystävä. Jeesus olkoon sinun kanssasi.


Heikki Linnavirta, pappi


*****

Mun vaari on pappi!


Silloin, kun itse kulkee varatankilla ja ei oikein osaa eikä jaksa mitään, tulee Aaro kylään. Ja muita rakkaita. Käymme Prismassa, Karjalohjan Päiväkummussa, jossain muualla. Paikoissa missä on enemmänkin ihmisiä. Vieraampia sellaisia.

Aaro informoi siitä viereltäni vähän moneen kertaan,
runsaalla volyymilla ja joka suuntaan: ”Mun vaari on pappi!” Se on vähän kuin uskontunnustus vaarin puolesta. Ihan syystä olen kiitollinen Jumalalle rakkaista läheisistäni. Tajuan vähän enemmän yhteisestä uskosta, lapsen uskosta ja ilosta.


Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta…pappi, vaari


Ps. Yksi aikuinen Kauniaisista opetti mulle tänään uuden tsemppauksen: ” Siunausta ja kaikkea muuta kivaa.”


****************





Suvaitsevainen persu

Presidentti Donald Trumpin toukokuinen puhe Saudi-Arabiassa oli vahva kannanotto ihmisarvon puolesta ja islamilaista terrorismia vastaan. Vakavaa kehotusta taistella pahuutta vastaan. Hämmentävän voimakas länsimaan johtajan puhe muslimijohtajille. Moinen rohkeus on poikkeuksellista. Euroopan johtajat eivät uskalla puhua samalla selkeydellä. Pelolle on annettu sijaa.


Toisaalta. Presidentti Trump on jo ajat sitten tuomittu

pelleksi, turhaksi amerikkalaiseksi ynnä tyhmäksi tositeeveejuontajaksi. Näin meille on myös kotimaan mediassa opetettu. Tämän takia on pelottavaa kehua USA:n nykyistä presidenttiä mistään. Onneksi olen persu ja rasistiseksi leimatun puolueen jäsen. Mitä tahansa kirjoitan vastoin hyväksyttyä, suvaitsevaisuutta pursuavaa, uutta suomettunutta käytäntöä, voi ohittaa huomiotta. Leima on lyöty ja poltettu ihoon.


Minua surettavat kotimaisessa ja lohjalaisessa kentässä –

erityisesti somessa - puheet populismista. Narsistin leiman saaneena puhun itsestäni.

Olen uskovainen Jeesuksen ystävä. Populismia. Olen juutalaisten puolustaja ja antisemitismin vastustaja. Populismia. En kannata sukupuolineutraalia avioliittoa. Populismia. Kannatan ja ihailen ruotsinkielisiä suomalaisia. Populismia. Vastustan eutanasiaa. Populismia. Kannatan pakolaisten auttamista kotimaassa ja maailmalla. Populismia. Vastustan rasismia ja ääriliikkeitä oikealla ja vasemmalla. Populismia.


Olisiko rankaa olla suvaitsevainen? Avioliitto on avoin ja

ihan sama, kunhan tykkää, rakastaa ja sietää. Kaikki uskonnot ovat yhtä hyviä, mutta ateismi on parasta. Pelolle ei saa antaa sijaa, vaikka päätä leikattaisiin. Perussuomaiset ovat kaikki sivistymättömiä ja rasisteja. Terrori-iskut on meidän länsimaalaisten vika. Vihreys ja vasemmistolainen
sivistys tekee maailmasta paratiisin.


Joskus tulee mieleen, että olisi jouhevaa olla suvaitsevainen

populisti mehevästi vihertävällä niityllä. Laitavasemmalla. Olen sittenkin mieluummin demonisoitu uskovainen persu. Vaikka jokainen lyönti satuttaa. Jos tohtori Halla-ahosta tulee Perussuomalaisten puheenjohtaja, joudun miettimään,
mihin kuulua? Ai niin, kiitos rohkelikot, kun äänestitte minut
kaupunginvaltuustoon. Takariviin.


Heikki Linnavirta, kaupunginvaltuutettu ja uskovainen pappi




*****




Afrikassa on kirahveja

Paljon on virrannut vettä polvessa viime aikoina. Oudot
tilanteet leipätyössä ja jännittävät vaiheet ykkösharrastukseni parissa ovat
pitäneet mielen hämmentyneenä ja yöunet lyhyinä. Nyt on seesteinen olo. Jeesus
on tässä ja pitää kiinni, etten putoa ja muutu näkymättömäksi.



Poden ikäkriisiä. Koen olevani vanha. Passissa syntymäaika
kertoo, että potemisellani on vahva totuuspohja. Työsaran kohdalla mietin yhä
useammin: ”Tässäkö tämä?” Mitään papillista visiota mulla ei ole. Minkäänlaisia
näkyjä projekteista en näe. Soutelen harvakseltaan ja annan veneen lipua.
Jeesusta kyllä kehun. Syystä.



Löysän kunnallisharrastukseni lisäksi tiskaan. Meillä on sen
verran pieni talous, että ei sitä tiskaamista kovin pitkälle riitä. Terapeuttista
ja käsille hyvää, kun käytän Fairya. Mikä musta tulee isona ja aikuisena?
Kirahvinkaulaankapsahtaja. Suomessa työmahdollisuudet ovat heikot.



Siunausta, ystävä. Jeesus on kanssamme. Jumalan seurassa tänäänkin
hyviä hetkiä. Vaikkei sitä aina muista.



Terveisin Heikki Linnavirta