Ahdistava kirkko


Arkkipiispan vaalit ja homojen vihkiminen ovat kirkon
päällimmäisiä uutisia. Jopa maalliset ja vasemmistolaiset lehdet (esim. HS) ovat kiinnostuneita ja kantaaottavia näissä jutuissa. Ankara moite Helsingin kapitulilta taitaa olla ihan itse keksitty rangaistus, joka ei aatteen ateistia ja sateenkaarimiestä paljon hetkauta. Päinvastoin kuuluisuus kasvaa ja liberaalivasemmisto
tykkää.

Kirjoitin aikanaan vihreitten armomurhakantaa ja kapitulien laiskuutta vastaan. Vuosia sitten. Sain Espoon nykyiseltä piispalta kaksi kirjallista huomautusta, joissa blogejani paheksuttiin. Minua myös ripitettiin tuomiokapitulissa joukolla ja kahden kesken. Haavat jäivät, jotka eivät parane. Minulle myös ilmoitettiin yhdessä kirjallisessa nootissa, että kolmas huomautus on tulossa. Sitä olen nyt odotellut Espoon suunnasta useamman vuoden. Ahdistuksen ja masennuksen takia olen blogeissa ja elävässä elämässä enempi munaton mies.

Vaikka kuinka siunaan ja rukoilen kirkon kerman puolesta, niin silti koen surua ja vihaa. Piispojen ja kirkon yläluokan jumalattomuus kasvaa. Jumalan sanasta luovutaan joukolla. Joka asiassa kuunnellaan yleistä mielipidettä ja antikristillistä yhteiskuntaa herkällä korvalla. Ei ihme että arvojen puolustajat löytyvät äärioikealta ja islamilaisista maahanmuuttajista. Näissä piireissä arvostetaan kotia, uskontoa ja isänmaata. Mitä ne kellekin sitten ovatkaan.

Kun kurjuus on tiedossa, niin onko ratkaisua tai pelastusta? Onko toivoa paremmasta? Yhteiskunnan ja kokonaiskirkon taholla peli on jo menetetty. Orwellin aika on alkanut vuosia sitten. Yksilöinä meillä on aina toivoa.

Jeesuksen kutsu parannukseen ja henkilökohtaisen uskon syntymiseen on mahdollinen. Siinä on armon ovi apposen auki. Raamatun sana kertoo miten tästä eteenpäin. Joko uskossa ja Jeesuksen seurassa Taivasta kohti tai kadotuksen tiellä ikuiseen pimeyteen:

”Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen
rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä”. (Ilmestyskirja 22:11). Rakas ystävä tai vihamies, usko Jeesukseen, niin olet pelastettu. Usko itsesi tähden.


Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta rovasti, pappi




Visio elikkä näky


Mulla on papin kutsumus ja näky: ”Kerron Jeesuksesta ainoana
tienä Taivaaseen kaikille ja lähes kaikenaikaa”. Joskus kuitenkin tökkii tämä visio. Unohdan uskon lahjan outouden ja ihmeellisyyden. Myös ahdistavat ajat ja kurjat ihmiset ovat osa Jumalan sallimaa tietä mulle. Vetää hiljaiseksi. Virtaa
ei ole edes nimeksi. (Ohoh. Tuli sanaleikki. Sukunimi: Linnavirta)


Watchman Nee opettaa uskovalle yhdessä kirjassaan kuinka istua, vaeltaa ja seisoa. Nuo sanat kertovat jo paljon. Vaeltaminen ja pystyssä pysyminen käy työstä, istuminen on… istumista. Vähän kuin nojatuolissa röhnöttömistä. Tämä viimeinen kohta on kaiken alku. Ensin saa vain olla ja pitää tuoli tukevasti takapuolen alla. Se on vähän kuin koulutustilaisuus tai palaveri. Paitsi ettei sinnepäinkään. Paremminkin se on kotona ja turvassa olemista ihan rauhassa.

Istun, olen ja annan Jumalan hoitaa, kasvattaa, rohkaista,
palvella minua. Rakastava Jumala tekee aivan kaiken ja minä vain istun. Tämä on alku, mikä saa kestää. Kun olen valmis, voin vaeltaa eteenpäin ja seisoa vahvasti jaloillani. Voin tehdä Jumalan hommia kristittynä ja pappina. Menen eteenpäin
päivästä ja vuodesta toiseen kohti Taivasta ja Jeesuksen toista tulemista.


Vaeltaminen ja työnteko uskon puolesta kaikkia maailman perkeleitä ja omaa syntisyyttä vastaan käy meikäläisen hermon ja fysiikan päälle yhä useammin. Eikö tämä homma toimikaan? Missä on eteenpäinmeno ja tämähäntä pyhitys niinku nyt?

Kiitos Herralle. Hän näkyy sijoitelleen näitä nojatuoleja ja sohvia pitkin matkaa. Niitä on aina siinä kohden, kun voimani uupuvat, enkä jaksa olla tehokas, puolitehoinen tai edes aavistuksen liikkeessä oleva Jumalan lapsi. Jaahas, tässä on nojatuoli taas ihan passelisti kohdallaan. Siinä lukee ”Heka”.


Rakas ystävä, sinulle on myös levähdyspaikkoja juuri siinä kohden matkaa, missä niitä tarvitset. Jumalalle ei tarvitse esittää mitään, koskaan. Juuripa tällaisina, usein lepäillen ja ihan uupuneena saamme olla, istua, kerätä voimia. Jumalalla on homma hanskassa ja se riittää. Kuljemme taas, kun jaksamme.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, pappi


Hei Jeesus

Minä tässä vaan. Yks Heka täältä Lohjalta. Olen jaksellut,
kiitos loman. Hetta-Pallas ja hyvä seura olivat loman toppen. Ennen vanhaan pidin kesälomia pätkissä ja olin into pinkeenä töissä seurakunnan parhaaksi. Hyvä, että maltoin pikkuisen lomailla. Nyt pidin kuukauden loman kerralla. Oli ahdistavaa tulla töihin. Vika lomaviikko oli jo panikointia työn alkamisen takia. Olen normi kirkon työntekijä?

Kiitos Jeesus lomasta. Hoida taas mun työt
ja anna isosti rohkeutta.


Edelleen pidän Raamattua Sinun sanana ja puheena. Myös niitä kohtia, missä karahdan syyllisenä synnin puolelle. Tarkoitan viinalipsumista, katkeruutta sikana, ja ajoittaista helvetillistä pelkoa. Jeesus, anna anteeksi ja paljon. Kiitos kun kestät. Laitan sinulle muistin virkistykseksi lupauksen sanojasi, joiden varassa roikun maailman tappiin asti.

”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että
olemme Jumalan lapsia”. Siis myös minä, Heka, Sanasi mukaan.


”Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua” ja ”minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää” Sinun sanojasi Jeesus. Muistat, mutta silti muistutan. Omin itselleni suuret ja armorikkaat lupauksesi jatkuvasti. Ja lukko kiinni!

Jeesus, papin työ ja kristityn elämä ei ole seurakunnasta ja
sen ahdistavuudesta kiinni. Eihän? Heittelen verkkoja syvään veteen, kun minua käsket. Jeesus… sinä olet minulle rakas.


Terveisin Heka



Benedicere – Siunata


Siunaaminen on kirkon hommaa. Papit ovat erityisen kovia siunaamaan. Ennen vanhaan – ainakin elokuvien mukaan – myös vanhempi naisväki siunaili reippaasti. He, jotka kulkivat talosta taloon juomassa kaffetta ja kertomassa kylien kuulumisia: ”Sus siunakkoon”.

Kirkko siunaa vähän kaikkea: ihmisiä, siltoja, liikeyrityksiä, kauppakeskuksia ja ruokaa eri tilanteissa. Minä
toivottelen siunausta aika moneen väliin. Nykyisin suosin muotoa: ”Siunausta ja kaikkea muuta kivaa”. Siinä kohtaavat Jumalan siunauksen suuruus ja elämän
pikkuasiat toisensa.


Jumalan siunaus tarkoittaa ”hyvien asioiden puhumista toisesta ihmisestä Jumalalle. Siunaus on toisten ihmisten parhaitten puolien kertomista Jeesukselle. Siunaus on toisiin ihmisiin kohdistuvan ihailun välittämästä Taivaan Isälle”.

Tein muutama päivä sitten siunausjuoksun. Kiersin Lohjan Moision lenkin neljä kertaa. Siinä Piispankadun pätkällä vaihdoin aina siunauksen kohteita.



Ensimmäinen kierros. Siunasin Espoon piispoja Luoma ja Heikka. Kerroin Jeesukselle heistä hyviä asioita ja juttuja, heidän hyviä tekojaan ja toimiaan seurakuntien hyväksi. Oikeastaan toistin sanoja: ”Jeesus, siunaa heitä. Pidä huolta heidän
läheisistään. Pidä heidät Taivaan tiellä”.



Toinen kierros. Siunasin Helsingin hiippakunnan piispoja, Eero Huovista ja Irja Askolaa. Muistin monia yhteisiä tapaamisia Huovisen kanssa Karjalohjalla, Ruotsin laivoilla ja Helsingissä. Oli helppo siunata ja kiittää Jumalaa piispa Huovisesta. Irja Askolan siunaaminen oli lähes yhtä helppoa. Muutaman kerran
olemme kohdanneet livenä. Erityisesti muistin Helsingin tuomiokirkon kryptan ja sananvaihtomme yhden taidenäyttelyn yhteydessä. Jumalan haltuun Irja piispa, kiitos Lappeenrannan tytöstä.


Kolmas kierros oli isompi: Mäkinen, Kalliala, Tampereen piispa, muut Suomen piispat, muistin jopa sen Porvoon nuorimmaisen piispan. Kerroin Jumalalle piispojen pyrkimyksestä olla rehellinen ja aito pappeudessaan. Ilman kommenttejani erilaisista näkemyksistä pyysin: ”Siunaa Jeesus näitä kirkon vastuunkantajia. Ole heitä lähellä”.


Neljäs kierros oli laaja. Muistin hämärästi Ruotsin ajan piispojani. He olivat Västeråsin hiippakunnasta. Kiitin Jumalaa heistä, enkä unohtanut myöskään Inkerin kirkon piispaa; ”Herra, kiitos kirkkojen vastuunkantajista. Kiitos, kun
rakastat jokaista, paljon ja vielä enemmän.


Siunaan, puhun Jumalalle hyvää toisista ihmisistä. Siinä on minulle näkyä tämän elämän ajaksi. Siunasin myös pienempiä kirkon kulkijoita: pappeja, lukkareita, vapaaehtoisia ja koko luterilaista lafkaa.

Siunaamisjuoksuni kesti tunnin ja viisitoista minuuttia. Mitä tuo hyödytti ketään? Ainakin näin itseni entistä enemmän Jumalan siunausta kaipaavana syntisenä, joka elää joka päivän ja hetken yksin armosta. Elän yksin Jumalan rakkauden ja anteeksiannon
varassa.


Vanha klassikko "Maalaispapin päiväkirja" kertoo etsivästä, arasta, kompuroivasta ja heikkokuntoisesta papista, jonka elämässä tapahtuu vain pieniä asioita. Hänen päässään surraa paljon. Hän keskustelee itsensä ja Jumalan kanssa.

Kärsii ja saa pieniä voittoja. Kaatuu ja nousee. Kuoleman hetkellä hän sanoo kaiken: ”Mitä siitä, kaikki on armoa”.



Heikki Linnavirta, pappi, Haloo Lohja




*********

Trendivähemmistöt

Poliittinen eliitti, kirkon kerma ja ns. sivistyneistö
omaavat samat arvot. Moninaisuus, suvaitsevaisuus, globalisaation autuus (mitä se lie tarkoittaakaan) yhdistävät maan johtajaluokkaa. Tämä laaja johtoryhmä on saanut myös kansalaisten enemmistön puolelleen leivällä ja sirkushuveilla:
ilmaiskonsertteja, kaupunkipyöriä, ilotulituksia ja puuhajuhlia
kaikenkokoisille ja oloisille perheille. Trendivähemmistöt saavat kaiken positiivisen huomion: Ylistystä, rahaa ja enemmistön hyväksyvää hyrinää.



Halveksittuja vähemmistöjä ei oikeastaan enää löydy. ”Kuohittu,
ah’ kuohittu” (kirkon uudesta virsikirjasta, viimeisin virsi). Ainakaan he eivät pidä ääntä, eivätkä julista erilaisuuttaan, vapauttaan tai uskoaan Vapahtajaan. Pelko ja masennus ovat päässeet voitolle. Tunnen yhden, kuohitun vähemmistön edustajan, josta on tullut itsesensuuriin taipuvainen, hiljainen
laboratoriohiiri. Liput eivät liehu, sanan säilä on kanissa. Pelkkää yleiskristillistä, sisäsiistiä, mutinaa vain kuuluu.


Hip, hei ja kivat sulle. Siunausta kans. Moninaisesti ja

yhteisöllisesti.


Heikki Linnavirta, kirkkonsa hukannut pappi

Ps. Helsinki valitsee uutta piispaa. Valitkaa kaikki kolme
ehdokasta piispoiksi. Helsingin troikka rulettaa.





Rauhaa, rakkautta ja palttoon nappeja


Elämme päivät ja yöt paljolti somessa. Aiemmin nuoret harrastivat sosiaalista mediaa. Nyt Twitter ja Facebook ovat vuosikausia olleet myös meidän vanhojen kauraa. Politiikassa on iät ajat käyttäydytty huonosti. Muissa puolueissa ei ole mitään hyvää tai aitoa. Jos nyt ollaan sattumoisin samassa hallituksessa, niin pidättäydytään liiasta arvostellusta. Pidätellään ja istutaan käsien päällä, mutta muuten arvostellaan, naureskellaan ja vihataan eri porukkaan kuuluvia. Netissä saa avautua, niin että heikompaa huimaa.


Muutaman vuoden kuluessa ns. uskovaiset ovat löytäneet saman keskustelutason. Maailman viisaimmat ja ymmärtäväisimmät oman jumalan lapset ovat löytäneet ilmavallan kanavan.


Jokainen eri tavalla Raamattuaan tulkitseva, lukeva ja noudattava on vääräoppinen ja täysin antikristillinen olento. Heillä on liikaa karismaattisuutta, liikaa traditiota, liikaa liberalismia, liikaa konservatismia, liikaa kirkollisuutta, liikaa katolisuutta, liikaa herätyskristillisyyttä.


Ja näillä kaikilla muilla mokomilla on aivan liian vähän sitä ainoaa oikeaa uskoa Raamattuun, Jumalaan ja Jeesukseen. Sitä, josta vain minulla on täydellinen ymmärrys. Mitä saatanalle nykyään kuuluu? Missä hän viettää ihastuneena aikaansa?


Jeesus kanssasi, ystävä
Heikki Linnavirta,
sinnepäin uskova Jeesuksen seuraaja,
luterilaisen kökkökirkon laitimmainen pappi


*********

Pänkkiä ja valoisaa kesää, ystävä!


Vuonna 2005 julkaistiin Karjalohjan historia. Hyvämaineinen
seurakunta ja kunta työstivät kirjan yhdessä. Veikko Kallio toimi yhtenä kirjoittajana ja historian päätoimittajana. Kirjan valmistumisen aikoina pidettiin Lasikirkossa vuosittain kansalaisjuhlia, joissa kuultiin mielenkiintoisia esitelmiä ja puheenvuoroja. Erityisesti muistan presidentti
Martti Ahtisaaren puheen vuoden 2001 juhlassa. Hän kommentoi järkyttävää terrori-iskua New Yorkin World Trade Centeriin. Kaupunki, jossa monet eri kansat, uskonnot ja etniset ryhmät, asuivat ja elivät yhdessä, joutui hyökkäyksen kohteeksi. Tuo isku kohdistui koko ihmiskuntaa ja kaikkea
inhimillisyyttä vastaan.



Pienessä Karjalohjan pitäjässä, Lasikirkossa, Puujärven
rannalla, saimme yhdessä presidentti Ahtisaaren kanssa elää, kokea ja jakaa koko maailmaa koskettavaa yhteistä murhenäytelmää. Pikku seurakunnan ujona kirkkoherrana
koin hyvällä tavalla hämmentävänä, kuinka kansainvälisyys ja paikallisuus kohtasivat.



Monissa juhlissa saimme viettää myös valoisia ja iloisia hetkiä, olimme yhtä: karjalohjalaiset, kesäasukkaat, kaikki Karjalohjalle eksyneet ja löytyneet. Kirjailija Mika Waltarista onnettomuustutkija Kari Lehtola kertoi yhtenä vuonna esitelmän verran ja kiinnostavasti. Lehtola kertoi ansiokkaan
laveasti myös waltarilaisen kotitalonsa remontista. Se oli myös mielenkiintoinen tarina.


Karjalohjan Kivikirkon juhlissa ja messuissa kohtasivat itsenäisen seurakunnan aikana isot ja pienet ihmiset. Ojalan perheen Markku Leppänen ja punaisen mökin presidentti Tarja Halonen edustivat kirkkokansan moninaisuutta. Markku arvosti pappeuttani ja kirkkoherran virkaani. Kirkkokahveilla Halosen ollessa paikalla Markku asemoi meikäläisen: ”Kirkkoherra on tärkeä henkilö, mutta ei se ole mitään presidenttiin verrattuna”. Hyvin sanottu.

Seurakunnan hajottua on tilanne muuttunut. Kirkon sanoma on monen mielestä tullut erilaiseksi. Jeesuksen nimi ei ole framilla. Ei puhe synnistä, rististä ja armosta. Karjalohjan hyvämaineisen perinneyhdistys haluaa muistella menneitä hyvällä ja olla tukemassa Karjalohjan, Länsi-Uudenmaan ja vaikkapa New Yorkin ynnä Floridan tätä päivää ja huomista. Jumala on rakastunut ja rakastuu yhä uudelleen kaikenkokoisiin ja oloisiin ihmisiin. Jumala on rakkaus. Jeesuksen ristinkuolema ja meidän syntien sovitus on elämän, kulttuurin ja voittoon johtavan ihmiskunnan historian perusta.



Uskon vahvasti, että Karjalohjan hyvämaineisen perinneyhdistys on tärkeä osa itsenäisen väen pitäjän tätä hetkeä ja huomista. Tule rohkeasti mukaan yhdistykseen. Kynnystä ja hurskausvaatimuksia ei ole. Kokoonnumme paljolti kylätalo Kehrässä.


Siunausta ja kaikkea muuta kivaa. Jeesus kanssasi, ystävä

Terveisin Heikki Linnavirta,
Karjalohjan hyvämaineisen perinneyhdistyksen puheenjohtaja, rovasti,
linnavirta -at-gmail.com, p. 045-6066443



Ps. Seitsemältä tosi aikuiselta lapselta ja kahdeksalta ihan
pieneltä lastenlapselta terveisiä



**************************


Nuivaa


Kunnallispolitiikka on ollut minulle hyvä, kehittävä, harrastus ja terapeuttinen pläjäys usein ahdistavan papintyöni vastapainona Suomen, ilman kristillistä, piispallista ohjausta toimivassa, kansankirkossa. ”Suo siellä vetelä täällä”. Joudun pyörimään ja olemaan entistä enemmän yksin, kun
kirkko ja yhteiskunta alkavat muistuttamaan Saksaa 1930-luvulla.


Kun Hitler nousi valtaan, niin propagandaministeri Goebbels ehdotti: ”Adolf, teetä Jeesukselle patsas. Se tuo kannatusta kristityiltä, vai mitä ne ovat? Teetetään Jeesuksen näköispatsas ja siihen isolla teksti: ’ Kuningas Jeesukselle A. Hitler’.” Valtakunnankansleri makusteli ajatusta ja myöntyi ehdotukseen yhdellä muutoksella: ” Laitetaan tekstiksi: ’Pyhän kolminaisuuden toiselle. Kolmannen valtakunnan Ensimmäiseltä’.”

Olin pakotettu eroamaan Perussuomalaisista, koska uusi puheenjohtaja edustaa vahvasti antikristillisiä arvoja. Ne ovat pelottavia ja nuivia. Minut valittiin Lohjan valtuustoon Perussuomalaisten listalta. Ainoan vaalimainokseni teksti oli: ”Koti, uskonto, isänmaa”. Kun puolue muuttaa ohjelmansa ja arvomaailmansa, niin sopii kysyä: ”Kuka eroaa ja mistä?” En liity muihin puolueisiin. Tuskin pääsisinkään. Olen entistä yksinäisempi pikku hirmu.

Kiitos Soinille menneistä vuosista. Melkein sait aikaiseksi kriittisen, jämäkän, kristillisiä arvoja kunnioittavan yleispuolueen. Melkein ei riittänyt.

Siunausta ystävä. Jeesus olkoon sinun kanssasi.


Heikki Linnavirta, pappi


*****

Mun vaari on pappi!


Silloin, kun itse kulkee varatankilla ja ei oikein osaa eikä jaksa mitään, tulee Aaro kylään. Ja muita rakkaita. Käymme Prismassa, Karjalohjan Päiväkummussa, jossain muualla. Paikoissa missä on enemmänkin ihmisiä. Vieraampia sellaisia.

Aaro informoi siitä viereltäni vähän moneen kertaan,
runsaalla volyymilla ja joka suuntaan: ”Mun vaari on pappi!” Se on vähän kuin uskontunnustus vaarin puolesta. Ihan syystä olen kiitollinen Jumalalle rakkaista läheisistäni. Tajuan vähän enemmän yhteisestä uskosta, lapsen uskosta ja ilosta.


Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta…pappi, vaari


Ps. Yksi aikuinen Kauniaisista opetti mulle tänään uuden tsemppauksen: ” Siunausta ja kaikkea muuta kivaa.”


****************





Suvaitsevainen persu

Presidentti Donald Trumpin toukokuinen puhe Saudi-Arabiassa oli vahva kannanotto ihmisarvon puolesta ja islamilaista terrorismia vastaan. Vakavaa kehotusta taistella pahuutta vastaan. Hämmentävän voimakas länsimaan johtajan puhe muslimijohtajille. Moinen rohkeus on poikkeuksellista. Euroopan johtajat eivät uskalla puhua samalla selkeydellä. Pelolle on annettu sijaa.


Toisaalta. Presidentti Trump on jo ajat sitten tuomittu

pelleksi, turhaksi amerikkalaiseksi ynnä tyhmäksi tositeeveejuontajaksi. Näin meille on myös kotimaan mediassa opetettu. Tämän takia on pelottavaa kehua USA:n nykyistä presidenttiä mistään. Onneksi olen persu ja rasistiseksi leimatun puolueen jäsen. Mitä tahansa kirjoitan vastoin hyväksyttyä, suvaitsevaisuutta pursuavaa, uutta suomettunutta käytäntöä, voi ohittaa huomiotta. Leima on lyöty ja poltettu ihoon.


Minua surettavat kotimaisessa ja lohjalaisessa kentässä –

erityisesti somessa - puheet populismista. Narsistin leiman saaneena puhun itsestäni.

Olen uskovainen Jeesuksen ystävä. Populismia. Olen juutalaisten puolustaja ja antisemitismin vastustaja. Populismia. En kannata sukupuolineutraalia avioliittoa. Populismia. Kannatan ja ihailen ruotsinkielisiä suomalaisia. Populismia. Vastustan eutanasiaa. Populismia. Kannatan pakolaisten auttamista kotimaassa ja maailmalla. Populismia. Vastustan rasismia ja ääriliikkeitä oikealla ja vasemmalla. Populismia.


Olisiko rankaa olla suvaitsevainen? Avioliitto on avoin ja

ihan sama, kunhan tykkää, rakastaa ja sietää. Kaikki uskonnot ovat yhtä hyviä, mutta ateismi on parasta. Pelolle ei saa antaa sijaa, vaikka päätä leikattaisiin. Perussuomaiset ovat kaikki sivistymättömiä ja rasisteja. Terrori-iskut on meidän länsimaalaisten vika. Vihreys ja vasemmistolainen
sivistys tekee maailmasta paratiisin.


Joskus tulee mieleen, että olisi jouhevaa olla suvaitsevainen

populisti mehevästi vihertävällä niityllä. Laitavasemmalla. Olen sittenkin mieluummin demonisoitu uskovainen persu. Vaikka jokainen lyönti satuttaa. Jos tohtori Halla-ahosta tulee Perussuomalaisten puheenjohtaja, joudun miettimään,
mihin kuulua? Ai niin, kiitos rohkelikot, kun äänestitte minut
kaupunginvaltuustoon. Takariviin.


Heikki Linnavirta, kaupunginvaltuutettu ja uskovainen pappi




*****




Afrikassa on kirahveja

Paljon on virrannut vettä polvessa viime aikoina. Oudot
tilanteet leipätyössä ja jännittävät vaiheet ykkösharrastukseni parissa ovat
pitäneet mielen hämmentyneenä ja yöunet lyhyinä. Nyt on seesteinen olo. Jeesus
on tässä ja pitää kiinni, etten putoa ja muutu näkymättömäksi.



Poden ikäkriisiä. Koen olevani vanha. Passissa syntymäaika
kertoo, että potemisellani on vahva totuuspohja. Työsaran kohdalla mietin yhä
useammin: ”Tässäkö tämä?” Mitään papillista visiota mulla ei ole. Minkäänlaisia
näkyjä projekteista en näe. Soutelen harvakseltaan ja annan veneen lipua.
Jeesusta kyllä kehun. Syystä.



Löysän kunnallisharrastukseni lisäksi tiskaan. Meillä on sen
verran pieni talous, että ei sitä tiskaamista kovin pitkälle riitä. Terapeuttista
ja käsille hyvää, kun käytän Fairya. Mikä musta tulee isona ja aikuisena?
Kirahvinkaulaankapsahtaja. Suomessa työmahdollisuudet ovat heikot.



Siunausta, ystävä. Jeesus on kanssamme. Jumalan seurassa tänäänkin
hyviä hetkiä. Vaikkei sitä aina muista.



Terveisin Heikki Linnavirta