Väärät jumalat


- UskonPumpulijeesukseen.
- Uskonrakkauteen ja hyvään. Tosi hyvään.
- Annan kaikkien kukkien kukkia ja iloitsen elämästä.

Olen usein kiusattu uskossani Jeesukseen. Tunnen Jeesuksen Raamatun sanojen ja opetusten perusteella. En ole saanut ilmestyksiä, en nähnyt rakentavia näkyjä. Sanan mukaan tahdon ja uskon: Jeesus on Herrani.


Olen kiusattu, kun monet hyvät ja läheisetkin ihmiset uskovat laveammin. Heillä on kodeissaan koriste-esineitä idän uskontojen sankareista ja jumalista. On Buddhaa, ja onnellista kissaa heiluvine käsineen. Afrikan suunnalta jotkut ovat tuoneet yhtä lailla kuvia ja patsaita epäjumalista. Ihan koristeita. Nuo kuvat ja koristeet kuitenkin edustavat uskontoja, jotka ovat pakanallisia, vahingoittavia ja vaarallisia. Ajatusmaailma rikkoutuu helposti.

Olen uskossani Jeesukseen ehdoton, koska koen Taivaan ja Kadotuksen eron niin suurena. Ei ole helvettiä pienellä kurjuudella, eikä eroa Jumalasta pienellä haikeudella, vaan Kadotus loppusijoituspaikkana on kauhea ikuisuus. Siksi
flirttailu pakanauskomuksiin tai ”kevyt silaus uskoa Jeesukseen”, ovat ahdistavia.


Nämä ajatukset tulivat mieleeni, kun luin yhden somepäivityksen, jossa ylistettiin jotain hindulaista terapiaa ja hierontaa. Meidän ei tulisi ottaa yhtään askelta väärien jumalien suuntaan, jos haluamme pysyä Taivaan tiellä. Jeesuksen ristinkuolema ei ole muslimien tai Jehovan todistajien mainostama feikkikuolema, vaan totuus kauheasta kuolemasta, jolla meidät ostettiin vapaaksi Saatanan vallasta.

Yksin Jeesus. Muuta nimeä meille ei ole annettu, mutta Jeesus yksin on tie Taivaaseen.


Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, rovasti




Inventaario


Hei Jeesus. Vuosi eläkkeellä. Täällä on outoa. Se oli kuin kirous, kun yksi kokenut eläkeläinen (gubbe) sanoi minulle muutama vuosi sitten: ”Kun pääset eläkkeelle, niin ensimmäinen vuosi tuo mukanaan kaikki kivut ja sairaudet”. Nyt toivon, että helpottaa, vaikkei ”elämässä kuulukaan olla helppoa”, kuten se eräs venäläinen lääkäri sanoi kymmeniä vuosia sitten.

Jeesus, ihmisten puheet vaikuttavat minuun aivan liikaa. Kunpa tekisit asialle jotakin. Sinua haluan kuunnella, miellyttää ja rakastaa. Ihmiset ovat outoja. Ihan kuin maailma olisi täynnä eläkeläisiä. Kaikenikäisiä.

Mitä muuta eläkkeellä? Toimituksia olen hoidellut muutamia,
jotta saan Jeesus puhua sinusta edelleenkin. Kuin luvan kanssa. Helpompaa, kuin torievankelistan kiusallinen ammatti. Ja olenhan saanut muutaman eurosen nopeusrajoitussakkojen
ja veromätkyjen maksuun. Vuosikymmeniin ensi kerta lisäveroja. Eläkkeestä! Hyvä Suomi.


Olen myös nauhoitellut muutamia TV7 jumalanpalveluksia ynnä Lohjan seurakunnan sanan ja rukouksen iltoja. Tuonne nettiin ja televisioon. Kumma juttu. Esiintymisjännitys on lisääntynyt vuoden aikana. Luulisi, että tällä kokemuksella sitä olisi jännitykset jo jännitetty, vaan paskat. Edelleen ja entistä enemmän jännitän.

Jeesus, eläkkeen riemuja ja vapautta lienee liioiteltu? Ilman sinua Jeesus olisin ihan komerossa. Sinulle Herra voin sanoa ilman hävetystä: ”Kiitos, kun olet olemassa.”

Heikki Linnavirta, täällä eläkkeellä, komeron ovella



Vanhuksen usko

Minua aina järkyttää, kun tapaan jonkun vanhuksen, joka kiroilee, kuin turkkilainen ja on, kuin täysi pakana konsanaan. Jotenkin sitä olettaisi, että vanhuuteen kuuluu edes jonkinlainen usko Jumalaan. Onhan rippikouluja käyty ja joku vihkiminen tai tutun hautaan siunaaminen koettu. Mutta ei, kun ei.

Useat vanhukset, jotka ovat kiinni uskossa Jumalaan kertovat
lapsuus- ja nuoruusvuosista, jolloin usko Jeesukseen tuli omakohtaiseksi. Vaikka sellaisen uskovaisen leimaa ei välttämättä saanutkaan, niin sydämessä oli virren mukainen takertumisen kohde: ”Ystävä sä lapsien, katso minuun
pienehen”. Tuon Ystävän varassa elämä on kulkenut vanhuuteen asti.


Harvoin tapaan vanhuusiällä uskoon tulleita ihmisiä. Onneksi
sentään joitakin on. Silti tuntuu ahdistavalta, kun kuudenkymmenen ja kuoleman välillä elää suomalasia uuspakanoita, joille riittää tämä elämän menot: television
hömpät, urheiluohjelmat ja politiikan ihmettely.


Ilman uskoa Jeesukseen vuosissa pitkän elämän päässä on kadotus. Näin Jumalan Sana, Raamattu, varoittaa. Ilman Jeesusta ei ole pelastusta, ei Taivasta. On vain ero Jumalasta, ikuinen kadotus ja vaiva.

”Rakas Jeesus. Etsi armossasi vanhempia ihmisiä. Herätä
heitä Sanallasi, Pelasta kadotuksen kauhuilta. Anna heille armon aika vielä vanhuuden vuosina. Etsi ja löydä heidät Taivaan tielle. Aamen.”


Heikki Linnavirta, rovasti

* * *



Kolme rukousta pelastukseen


Kanadansuomalaisen, Ari Rocklinin kirja ”Tositarinoita

elämäni varrelta”:


Pelastusrengas

Haluan heittää sinulle pelastusköyden ja pelastusrenkaan sen
päässä. Kun ihminen on hukkumassa, hän tarttuu kiinni pelastusrenkaaseen, uskoipa mitä tahansa. Ei hän siinä kysele, että onko tämä juuri se oikea pelastusrengas, johon hänen tulisi tarttua, hän vain tarttuu kiinni pelastaakseen henkensä. Niinpä, haluan antaa sinulle seuraavia ”pelastusrenkaita” sitä päivää varten, jolloin et enää kysele, mikä rengas sinulle on heitetty.



Kun elämää on kolme minuuttia jäljellä


Rakas Jumala, tiedän, että olen syntinen, enkä voi

tehdä mitään pelastaakseni itseni. Tunnustan täydellisen avuttomuuteni antaa
omia syntejäni anteeksi ja niin avatakseni tien taivaaseen. Tällä hetkellä
luotan vain Kristukseen, Häneen, joka kantoi syntini kuollessaan ristillä.
Uskon, että Hän teki kaiken, että aina voin seisoa sinun pyhässä
läheisyydessäsi. Kiitän Sinua, että Kristus nousi kuolleista, se takaa myös
minun ylösnousemiseni. Parhaani mukaan panen nyt luottamukseni Häneen. Olen
kiitollinen siitä, että Hän on luvannut ottaa minut vastaan huolimatta monista
synneistäni ja heikkouksistani. Isä, otan kiinni Sinun sanastasi. Minä kiitän
Sinua, että voin nyt kohdata kuoleman, kun sinä olet minun Pelastajani. Kiitos,
että lupaat kulkea kanssani syvienkin laaksojen kautta. Kiitos, että kuulit
tämän rukouksen. Jeesuksen nimessä. Aamen.



Yksi minuutti jäljellä


Jeesus, pelasta minut, olen syntinen. Anna anteeksi

kaikki syntini!



Enää yksi sekunti elämää


Jos muistat, niin kirjani ensimmäisessä luvussa kerroin kuinka lentäjien viimeinen sana ennen varmaa kuolemaa oli kirosana. Tarjoan nyt sinulle paremman vaihtoehdon.

Huuda: Jeesus!


Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä,

pelastuu.” (Roomalaiskirje 10:13)


Antakoon Jumala sinulle oikean mielen ja mahdollisuuden

hyväksyä Jeesus Pelastajanasi.



Koronan kosketus


Tätä pandemiaa on kestänyt liian pitkä tovi. Olemme elelleet kaukoetäisyyksillä, maskit naamalla ja kädet desinfiointiaineista korpunkuivina. Ihmisen kosketus on kortilla. Miten monet yksinäiset nuoret,aikuiset ja vanhukset jaksavat, joilla ei oikeasti ole lähellä ketään?
Sylin ikävä kuulostaa runolta, mutta halauksen ja kunnon rutistuksen puute rikkoo monen elämän. Laskua maksamme kauan ja myöhemmin.


Mitä miettii lastenlapsi, joka ei enää voikaan juosta mummun
syliin satasella? Entä puolitutut opiskelukaverit, jotka ovat tottuneet halaamaan vähäisemmästäkin syystä tai ilman syytä? Miten toimia, kun suru kohtaa naapuria tai tuttavaa? Sanojen ollessa latteita, halaaminen olisi suurin tuki. Nyt vain
osanotto maskin takaa turvavälein. Entä vanhus, joka yksin huoneessaan ja muistin heiketessä osaa vain pelätä. Ei ole ketään, joka pitäisi kädestä.



Onko mitään apuja, ettemme ihan uuvu kesken matkan? Kun
kosketus on kortilla, meillä on katse jäljellä. Voimme lukea toista ihmistä ihan silmistä. Kun katse välittää ystävällisyyttä, rakkautta, iloa tai myötätuntoa, niin sen kyllä huomaa ja ainakin vähän tuntuu paremmalta. Ja meillä on sanat, puhe. Vaikka maski puurouttaa ääntä, voimme silti välittää jaksamisen viestiä monille.



Mielestäni paras viesti tässä kohden rajoittunutta elämää on
yhteisen kokemuksen välittäminen. Elämme saman kriisin keskellä. Elämme samaa rankkaa aikaa. Kuljemme ja kompuroimme samaa tietä yhdessä. Tänään jaksamme.



Rakas ystävä. Edessä on vielä taistelun aikaa. Mutta vielä halataan, vielä rutistetaan kunnolla, vielä taputellaan toisiamme korrektisti selkään. Ehkä sittenkin rutistetaan kunnolla. Kevyellä kenttäkestolla. Sitä kohti kuljetaan yhtä matkaa.


Siunausta ja tsemppiä.

Heikki Linnavirta, rovasti ja kaupunginvaltuutettu, HL
valtuustoryhmä


+++++++

Pelastettu! Jeesus elää!



Unohtaminen on joskus lahja, usein enempi huono juttu. Kun saa ihan armosta jättää taakseen elämän monet mokat, hävetykset ja synnit, niin unohtaminen on Jumalan lahjaa. Tällaisen unohtamisen tapahtumapaikka on rippi tai ehtoollispöytä.

Tunnustamme Jumalalle syntimme, heikkoutemme, pahuutemme ja laiminlyöntimme. Kerromme Taivaan Isälle kaikki mieltä murehduttavat asiat. Ja Jeesuksen ristin työ ja sanat ”sinun edestäsi annettu ja vuodatettu” vakuuttavat: ”Olen pelastettu!”. Saan olla vapaa Jumalan lapsi.


Olen pelastettu ja matkalla kohti Taivasta. Nimeni on kirjoitettu Elämän kirjaan, eikä kukaan, eikä mikään voi pyyhkiä sitä pois. Kadotus ei koske minua, ero Jumalan rakkaudesta on mahdotonta, olen täydellisesti pelastettu. Kaikki on Jumalan työtä ja armoa. Minun varaani ei ole laskettu mitään. En voi sössiä pelastustani.

Voiko näin laajasti uskoa ja heittäytyä Jumalan varaan? Entä
pyhitys, katumus ja ankea ilme? Miten kiusaukset ja lankeemukset, joita on edessäpäin? Mitä, jos sittenkin mokaan pelastukseni ja olen kadotettu? Heikko, kun olen ja pelottaa.


Rakas ystävä. Sinä olet Jumalan paras. Silmäterä ja rakkauden kohde. Sinun edestäsi Jeesus on kuollut ristillä ja ylösnoussut. Jeesus elää. Muista nämä kaksi kohtaa tästä eteenpäin maailman loppuun ja Taivaaseen asti: Olet pelastettu – Jeesus elää. Molemmat ovat Jumalan totta. Alku tai ihmeellinen muistinpalautuminen on Jeesuksen sanassa: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois”.


Jeesus kanssasi, ystävä!
Heikki Linnavirta, rovasti



Tahdotko olla Jumalan lapsi?



Vanhemmilta kysytään kasteen yhteydessä: ”Tahdotteko, että
tämä lapsi kastetaan kristilliseen uskoon?” Konfirmaatiossa nuorelta kysytään: ”Tahdotko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässäsi?” Vihkikaavassa kysytään sulhaselta ja morsiamelta: ”Tahdotko rakastaa puolisoasi aina kuolemaan asti?” Kristillisen elämän tärkeissä kohdissa odotetaan yhtä sanaa: ”Tahdon!”



Olenko kristitty? Uskonko Jumalaan? Pääsenkö Taivaaseen?
Onko Jeesus Herrani? Uskon – pelastavan uskon – kohdalla on aina kyse armosta, Jumalan rakkaudesta. Ristillä kuollut, ylösnoussut, Jeesus ei odota meiltä mitään. Hän on tehnyt kaiken valmiiksi Golgatan ristillä. Meidät on vapautettu
saatanan, synnin ja kuoleman vallasta. Meidät on valittu elämään Jumalan lapsina niin maan päällä, kuin Taivaassa.



Uskoa ei voi pusertaa itsestään. Rakkautta Jumalaa tai
toisia ihmisiä kohtaan ei saa syntymään, vaikka ponnistaisi kuin…keksi itse loppu. Avuttomina ja tuomittuina meillä on aina auki armon tie. Kristillisen kirkon vapauttava sana on ”Tahdon!” Uskot Jeesukseen ja olet pelastettu Jumalan lapsi matkalla kotiin, kun tahdot. Käytä tuota sanaa tänään. Käytä sanaa ”Tahdon!”, kun haluat olla turvassa ja vapaa.



Kysyn sinulta näin kirjoitetun sanan konkreettisesti: Tahdotko uskoa Jeesukseen ja olla armosta pelastettu Jumalan lapsi?” Kun sanot ääneen tai hiljaa mielessäsi, tällä hetkellä ”Tahdon!” saat olla satavarma Jumalan Sanan mukaan: Sinä olet vapaa, täydellisesti pelastettu Jumalan lapsi.



Rakas ystävä. Usko rohkeasti kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja Hänen kalliin sovintoveren voimassa. Ole hyvässä turvassa. Aamen.



Siunaavin terveisin Heka-pappi Linnavirta