Olin krapulassa


Nuoruuden synnit ovat takana. Parannusta olen tehnyt Jumalan ja ihmisten edessä hävettävän paljon. Minua siis hävetti kaikki toilailuni ja muitten satuttamiset. Humalassa ja selvempänä. Krapula oli osa elämääni. Henkinen krapula oli ja on aina perusdarraa pahempaa. Edelleen olen lankeavaa sorttia ja parannusta on tehtävä häveten ja taistellen.

Kaikesta huolimatta kaksikymppisestä lähtien olen kuljeskellut Jeesuksen seurassa. Jaksan kulkea aikoja hoipertelematta ja liiaksi suuttumatta. Elän sellaista armosta pelastetun syntisen lievästi pyhittyvää elämää.

Lapsesta asti olen tiennyt eron oikean ja väärän välillä. Synnit olen tiedostanut automaattisesti. Vahingossa olen harvemmin synteillyt. Nyt vanhoilla päivilläni olen enempi hämmentynyt. Kirkkoni (luterilainen pulju) on hylännyt syntikäsitteen. Enää ei voi langeta minkäänlaiseen syntiin. Ehkä poikkeuksena ilmastoa ja ameboja vastaan tehdyt synnit. Kirkon lisäksi yhteiskunta ei hahmota oikean ja väärän eroa. Murha on tietysti edelleen väärin. Paitsi abortti.

Parannuksen armo ja tie Taivaaseen aukeaa, kun herää. Huomaa oman elämänsä kulkevan kohti kadotusta, ikuista kuolemaa. Kun havahtuu, häpeää, katuu, itkee, etsii apua…ja löytää armon. Jeesuksen ristin tuoman anteeksiannon ja pelastuksen.

Tästä kohtaamisesta elämä muuttuu. Sitä löytää kauneutta, rakkautta, iloa ja raikkautta, jopa raittiutta elämään. Jumalan seurassa oppii näkemään Taivaaseen asti. Silloin jaksaa kilvoitella, taistella ja nähdä vaivaa, koska rakastaa. Eikä tarvitse olla krapulassa. Jeesus on mukana kuvioissa.

Jeesus kanssasi, ystävä. Jumalalla on hyvä suunnitelma elämääsi varten. Ota uskon askel juuri nyt: "Jeesus tässä olen. Anteeksi ja kiitos. Hoida kaikki. Aamen."


Heka-pappi Linnavirta



Päivän ahdistus, kiitos


Kun Trump tuli Amerikan pressaksi otettiin käyttöön sana valemedia. Sen jälkeen eri leimoja on Suomessakin käytetty lahjakkaasti. Kaikki se, mikä edustaa itselle vieraita arvoja kuuluu valemedian piiriin. Minun henkilökohtaiseen ankeuttajajengiin kuuluvat Hesari, iltapäivälehdet, Yle ja Ålands Eko (merimetsojen luodollinen julkaisu).

Perustelen subjektiivista näkemystäni muutamin kommentein. Stadin lehden lukemisessa ahdistaa kyseisen julkaisun näky: ” Älyllistä elämää on vain
kehäykkösen sisäpuolella. Myös Korkeasaaressa”.

Hyvätkin artikkelit hukkuvat omahyväisen ja saarnaavan aatteen alle. Tällainen pieni ihminen ahdistuu paatoksesta. Olen vuosikymmenten aikana reagoinut ja käyttänyt taloudellista painostusta Hesaria kohtaan. Olen lopettanut tilauksen, uusinut tilauksen, lopettanut, uusinut… Vielä ei lehden linja ole muuttunut.


Entä Iltapäivälehdet ja lööpit kaupoissa ja somessa? Pelottelun makua:

- Nämä kaikki sairaudet voivat osua kohdallesi, jos olet yli tai alle 38-vuotias maalainen.

- Suomalaisilta loppuvat rahat. Varsinkin nuoret vaarassa.

- Kylmäjäinen tulee ja patterit kylmenevät. Osta
pipoja varastoon.

- Korona, sota, ilmastonmuutos ovella. Varo kaikkea ja pidä huivista kiinni.

Tällaista äänetöntä huutoa lööpit julistavat. Mistä syntyvät lasten, nuorten, jos vanhempienkin pelot ja
ahdistus? Pelottelevat estoitta nuo rahanahneet mediaihmiset. Valtamediaa parhaimmillaan.

Yle on ajoitellen hyväkin media. Englantilaiset sarjat ovat parasta. Uutiset ovat lähes asiallisia, paitsi Israelin uutisoinnin kohdalla. Antisemitismi paistaa aina läpi.

A-studio on sitten oma lukunsa. Hesaritasoiset toimittajat haastattelevat omia kavereitaan vallan huipulta. Tuon ohjelman katsominen ei onnistu meikäläiseltä edes siedätyshoitona.

Mikä sitten on hyvä lehti tai media? Paikallislehdet ovat pitäneet sitkeästi pintansa. Meillä Länskäri. Uutiset ja kirjoitukset ovat ihmisenkokoisia,
tavallisia, arkea koskettavia. Näiden medioiden kautta sitä pystyy jopa tutustumaan erilaisiin aatteisiin ja ihmisiin.


Jumalan Siunausta syksyyn, ystävä. Käytetään mediaa kohtuudella, ulkoillaan enemmän ja syödään hyvällä mielin, mitä milloinkin. Juodaan myös vettä.

Heikki Linnavirta, rovasti, Lohjan
kaupunginvaltuutettu

*********


Ne jyrää meitin. Pojaat!


Kymmenen vuotta sitten haukuin blogissani vihreät armomurhien kannattajat. Siihen loppui kirkollisen urani nousujohteisuus.

Piispa suuttui. Hyvä niin. Tuohon aikaan asti ja vähän ylikin harrastin selkeää sanankäyttöä kirjoituksissani ja puheissani. Osansa saivat abortti, homosuhteet, eutanasia, valtaeliitin hölmöys (erityisesti piispat). Ja kaikki muu, mikä ahdisti minua Jeesus-fanina ja kiukkuisena äijänä.

Lohjan kaupunginvaltuuston vuosia kestänyt jäsenyys on tehnyt minusta maltillisen kristityn ja hitaasti juoksevan kuntoilijan. En enää kirjoita enkä puhu selkeästi kielletyistä aiheista. Tilalle on tullut
Tuntemattoman sotilaan pelko: ”Ne jyrää meitin. Pojat! Ne jyrää meitin”. Tarkoitan uutta suvaitsevaista enemmistöä, jotka tykkäävät kaikesta, ihailevat vain itseään ja vihaavat meitä uskovaisia Jeesusfaneja.


Joka kesä pahoitan mieleni Pride-viikosta ja sateenkaarilipuista. Nyt on valtuustoaloitekin tehty, jotta sateenkaariliput liehuisivat Lohjan kaupungin lipputangoissa. Kainosti vastustan moista, koska Raamattu on edelleen Jumalan sanaa.

Eniten minua masentaa taidollisena sanankäyttäjänä sanojen uusi määrittely. Oikein on väärin, musta on valkoista. Hyvä on pahaa. Puhumme oikeista arvoista, kun ne sopivat itselle parhaiten. Jos joku on toista mieltä, kysymme suuttuneena: ”Missä on armollisuus?” Eli eri mieltä ei saa olla vapaasta abortista, Pride aatteesta, napajäätiköiden sulamisesta eikä rouva Haukion käsilaukun mallista.

Vaan kerran vuodessa, pelon keskellä, sanon - ainakin kirjoitan: ”Maapallo kiertää aurinkoa, kristillinen perhekäsitys on Jumalan tahto, abortti ei ole ehkäisyväline, vanhukset ja sairaat ansaitsevat hyvän elämän ilman eutanasiaa”.


Siunausta, kesää, kärpäsiä.

Heikki Linnavirta, rovasti, kaupunginvaltuutettu

*******

Hei Jeesus

Kesä käsillä ja tässä olen. Mietin, pitäisikö tehdä jotakin? Olla enemmän uskovainen. Suorittaa jotakin hengellistä. Kelvata enemmän Sinulle.

Vai voinko vain olla ja ottaa vastaan Sinun rakkauttasi? Tiedän, että haluat minun enemmän vain olevan ja elävän levossa. Näin sanot Sanassasi. Vaan se on niin vaikeaa. Koetan kuitenkin heittäytyä lepoosi ja huolenpitoosi. Nyt, nyt, nyt…


Kiitos Taivaasta. Olen lukenut taas paljon sanoja Taivaasta. Minulle riittää sinun läsnäolosi. Sinun näkemisesi ja kokemisesi. Taivas ei minua jännitä. Se siirtymisen hetki ja aika, se aina vain pelottaa. Vanhempana asia helpottaa? Satavuotiaana?

Taivaassa ylistetään ja palvotaan. Raamatun mukaan Taivas on täynnä Jumalan ja Karitsan (Jeesuksen) ylistystä. Iloa, yhdessäoloa ja ylistystä. Mitä sieltä puuttuu kyyneleiden, surun, sairauden ja pelon lisäksi? Mitä Taivaasta puuttuu? Meille papeille ja saarnamiehille kasvattava yllätys. Taivaassa ei pidetä saarnoja.


Lutherilla on ollut opettelemista, jos muillakin edesmenneillä saarnaavaisilla. Mieli on muuttunut ylistyksen ja palvonnan tasolle. Olisiko Jeesus tässä kohden kaikilla etukäteen oivallettavaa? Vähemmän sanoja ja riitoja. Vähemmän oikeaoppisuutta ja toisten tuomitsemista. Tilalla yhteistä rukousta, Jumalan Sanaa ja musiikkia. Taivaassa lauletaan samoja lauluja, kuin maan päällä. Paremmin vain.

Jeesus. Kiitos rakkaudestasi. Kiitos Sanastasi Raamatussa. Kiitos kaikista ihmisistä. Kiitos ennen muuta siitä, kun kohtaamme kaiken yhdessä. Jeesus
ja minä. Tämä elämä, kuoleman raja ja Taivas. Sinun seurassa. Sinä huolehdit ja minä olen. Vain olen, en yritä, vaan lepään Sinussa. Kiitos Jeesus.


Mennään, kiitos kun siunaat rakkaani. Heitä on paljon.

Terveisin Heka



Rohkaisua Raamatusta ja rukouksesta (Kirjoitukseni TV7 ystävälehdessä)

Juoksen ja rukoilen

Juoksen viikoittain minulle tuttuja Lohjan katuja. Ainakin muutamana päivänä tunnin lenkin. Juoksen yksin, tai oikeastaan Jeesuksen
kanssa. Rukoilen, ihmettelen ja kyselen Jeesukselta missä mennään? Koetan myös juoksun lomassa palauttaa mieleen joitakin Raamatun jakeita, kun oikein alkaa juoksu takkuamaan. Viisi jaetta Vanhasta Testamentista, viisi UT:sta. Uusi Testamentti on minulle helpompi. Muistan monia hyviä suosikkilauseita ja sanoja automaattisesti.

Vanhasta Testamentista muistan Psalmia 23 sinnepäin ja Joosuasta tämän: ”Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea, älä arkana säikähdä, sillä minä Herra, sinun Jumalasi olen sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin” Jotenkin noin se kaiketi menee? Ja tietysti muistan kaiken alun: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan…”


Olen tuota ulkoa osaamista miettinyt viime aikoina aika usein, koska nuoruuden sankarit, nuo kommunismin kynsissä kärsineet marttyyrit mm. Richard Wurmbrand ja Watchman Nee ovat olleet vahvasti mielessä. Tuo uudelleenmuistelu johtuu tästä ajasta, jota elämme Suomessa ja maailmassa. Olen vuosikymmeniä puhunut, saarnannut ja kirjoittanut lopunajoista, mutta nyt nuo ajat tuntuvat olevan harvinaisen paljon kohdallaan. Kuin eläisin Ilmestyskirjan alkulukuja.

Minulla on kotona hyviä hengellisiä kirjoja ja Raamattuja monin kappalein. Jotenkin tuntuu, kuin kirjarovioiden aika voi olla pian käsillä. Silloin on parempi, kun osaa ulkoa enemmänkin jakeita ja kohtia Raamatusta.


Jumalan hyvä uutinen pelottaa

Luterilainen piispa ja kansanedustaja ovat paraikaa
(tammi-helmikuu -22) syytettynä Raamatun sanojen takia. Täällä kristillisiä kirkkoja ja seurakuntia täynnä olevassa Suomessa. Kyse on tästä Pride-uskovaisten hyökkäyksestä kristillistä kirkkoa ja erityisesti sen
avioliitto-opetusta vastaan. Muutamassa vuosikymmenessä kaikki on kääntynyt päälaelleen. Rakkauden sanat ovat vihapuhetta. Perhe-arvot ovat tuomittavia. Haureus on jotain tavoiteltavaa ja suositeltavaa. Ja Raamatun sanasta kiinni pitävät ovat tuomiolla.


Tämä on Raamatun mukaan Antikristuksen ajan alkusoittoa. Kirkon enemmistö Suomessa on jo luovuttanut. Lähes jokainen piispa kumartaa maailman suuntaan. Pappien ja saarnaajien enemmistö varoo sanojaan, niin, ettei niistä saa mitään tolkkua. Pelkkää runoa ja luontokuvausta saarnat täynnä.

Huomaan surukseni, miten vaikeaa myös minun on ilman rykimistä kertoa, mitä Jumala odottaa – Pyhän Sanansa mukaan- ihmisiltä. Vaikeneminen ja sanojen pyörittely on pelottavan helppoa.

Raamatun päivittäinen lukeminen, Jeesuksen seura,
rukouslenkit juosten ja kävellen. Tällä täytän elämäni, jotta jaksan ja ennen muuta uskallan - edes vähän - näyttää väriä: uskoani ja rakkauttani Jeesukseen. Pyhällä Hengellä on monta tehtävää, lahjaa, meitä kristittyjä varten. Minulle, huonomuistiselle, yksi parhain lahja on muistuttaminen. Pyhä Henki muistuttaa, palauttaa mieleen hyviä ja tärkeitä asioita. Tässä muutama, ole hyvä:


- Kun lähdet aamulla liikkeelle, niin hiljenny, lue pieni siunaus, ota vaikka yksi Raamatun turvallinen jae päivän evääksi. Ja sitten menoksi.

- Jos kohtaat ihmisiä ja joudut/saat jutella, neuvotella, kokoustaa, keskustella, niin ennen jokaista kohtaamista muista: Jeesus on kanssasi, pärjäät kyllä. Kaikki käy hyvin. Jeesus ja sinä: Voittajatiimi.


- Ja illalla on kiitoksen aika. Tai palaverin paikka Jeesuksen kanssa kahden. Miten kaikki menikään? Taas selvittiin. Kiitos Jeesus.

Oikeastaan jo huomaat tapani elää. Minä jotenkin sopotan ja höpötän Jeesuksen kanssa pitkin päivää. Huokailen, nikottelen ja kiitän. Koen, että meillä on aika läheinen suhde. Totta kai minä joskus hätääntyneenä tai suuresti säikytettynä, unohdan ja kadotan Jeesuksen tästä viereltäni, mutta aina tuo Jeesus on ravistellut, havahduttanut minut paniikista, säikähdyksestä tai kauhun syövereistä. Näin olen jaksanut hyvinkin tietoisesti uskon tietä yli neljäkymmentäviisi vuotta. Siitä uskoon pamahduksesta laskien. Tai varttiluterilaisena voin laskea ihan alkuun: 67 vuotta on Jeesus ollut
ruorissa. Ihan vauvasta vaari-ikään asti. Ihmettä kerrakseen.


Korona – mitä se on?

Entä sitten korona? Nämä pandemian ajat ovat olleet meille kaikille pienenpieni ajanjakso elämästämme. Muutama erilainen vuosi on mennyt ja lisää tätä outoutta on tulossa, mutta kuitenkin…edelleen on sydänsairauksia, kauheaa syöpää, kipuja, kolotuksia, pelkoja, masennusta, liikenneonnettomuuksia,
perheväkivaltaa, kaikkea elämän kurjuutta. Ilman tuota koronaakin. Olisiko tässä meille kaikille kristityille havahtumisen paikka?



Olen kertonut joillekin - ja kerron nyt sinulle – miltä
minusta tämä koronapelko on tuntunut. Nyt, kun lähes kaikki suomalaiset on peloteltu median kautta puolikuoliaiksi. Nyt uutisissa näytetään jatkuvasti
käänneltäviä ja henkeä haukkovia teho-osastopotilaita ja varoitellaan, että kohta nuo osastot ovat täynnä, niin varopa vain ja pelkää! Lopeta elämästä nauttiminen ja kävele varoen, eristäydy paljon ja pyörittele mielessäsi kauhuskenaarioita,
mitä voikaan vielä tapahtua.



Kuolemanpelosta on tullut kansantauti. Olen vuosikymmenten saatossa ajoittain kärsinyt vakavasta masennuksesta, tähän liittynyt
kuolemanpelko on ollut rankka paino kantaa.
Olen siis kertonut joillekin ja kerron nyt sinulle... Koen, että koko maailma tuntee nyt jotain samaa, mitä minä olen käynyt läpi pahoissa masennuskausissani.

Tämän takia korona ei ole minulle ongelma, vaikka se onkin enemmän, kuin flunssa. Jumala on nimittäin ruorissa. Näin olen saanut tuntea masennuskausien ja pelkojen keskellä. Näin saa jokainen tuntea koronan ja muiden kulkutautien tullessa.



Jokaisen uskovaisen ja Jeesusta kaipaavan on mahdollisuus muistaa tämä, kun Pyhä Henki kerran
muistuttaa: ”Olenhan minä sinua käskenyt. Ole luja ja rohkea. Älä arkana säikähdä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen sinun kanssasi, missä ikinä
kuljetkin”.
Jumala on kanssasi. Jeesus ei jätä sinua koskaan. Vaikka joskus hätääntyneenä niin luuletkin. Muista Jeesuksen sana: ”Minä olen sinun kanssasi
kaikki päivät maailman loppuun asti”. Joka ikinen hetki.



Uskon, että nyt on meidän kristittyjen aika todistaa, kertoa hyvää uutista uskosta osattomille, rohkaista ja julistaa: ”Jeesus on Herra. Hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet. Hän on tie, totuus ja elämä. Hänen seurassaan, ei eksy hullutkaan. Jeesuksen seura, usko Jeesukseen on tie vapauteen kaikista peloista, myös kuoleman pelosta. Jeesus on tie iloon ja rauhaan. Vaikka maailma on kaukana paratiisista. Jeesus on turva, Hän on syli, jota olet kaivannut.”



Raamattu puhuu

Rakas ystävä. Raamattu on Jumalan puhetta tälle ajalle ja jokaiselle ihmiselle. Raamattu kertoo kirouksista ja siunauksista. Rikkovista ja rakentavista sanoista ja ajatuksista. Olen lukenut niistä muutaman kirjan, jotta oppisin. Derek Princen kirjaa ”Siunaus vai kirous” suosittelen. Mutta ihan perussiunaus, Miten sen kanssa toimia? Näin alkuvuonna on jo ehditty toivottaa tutuille ja tuntemattomille ”Hyvää uutta vuotta!” Joulunakin oli
helppo luikauttaa vähän monelle ”hyvää, iloista Joulua” .

Huomasithan nuo toivotukset? Hyvää, iloista ja sen semmoista on helppo toivotella, koska noissa
sanoissa ei ole selkeää kristillistä painoa. Raamatussa puhutaan paljon siunauksista ja kehotetaan meitä Jeesus-tien kulkijoita toivottamaan siunauksia, siunaamaan lähimmäisiä. Kaikkia.

Itsestäni on helppo kertoa. Huomaan, kuinka joskus toivottelen letkeästi minäkin mitä tahansa muuta hyvää ja iloista ja kivaa, mutta en Jumalan Siunausta. Tuo siunauksen toivotus on todistus uskosta. Sen takia se on niin vaikeaa. Jumala ei tee todistamista vaikeaksi, vaan saatana ja oma ylpeys.

Tämän takia rohkaisen itseäni ja myös sinua. Kun haluat viedä vapauden sanomaa eteenpäin, niin muista nämä pienet tärkeät mahdollisuudet: Toivota tarvittaessa kaikissa kohden, Jumalan antaman rohkeuden avulla:


- Hyvää syntymäpäivää ja Taivaan Isän Siunausta.
- Iloista Joulua ja Jumalan Siunausta.
- Tsemppiä ja Siunausta uuteen vuoteen 2022
- Jeesus kanssasi, ystävä.

Kristityt ovat aina olleet herkkiä arvostelemaan toisia
uskovia. Tämän takia meillä on kirkkokuntia, uskonsuuntia, herätysliikkeitä. Alkuseurakuntakin jo riiteli, kuka on Apolloksen ja kuka Paavalin puolta. Nyt me kristityt olemme jakautuneet aika reippaasti tämän suuresti mainostetun taudinkin suhteen. Tämä johtuu siitä, kun katsomme ja keskitymme aina vain tiukemmin katsomaan jotakin sairautta, tautia tai kurjuutta, emmekä katso Jeesukseen.



Meidän kristittyjen riidat laantuisivat nopeasti, jos tavoittelisimme lähempää, luottavaisempaa ja rakastavampaa suhdetta Jeesukseen. Katsoisimme Jeesukseen ja muistaisimme mitä ristillä tapahtui: Jeesus kuoli ristillä julman kuoleman, kärsi Isän hylkäämisen, jotta me pelastuisimme, synnin, saatanan ja kuoleman vallasta.

Rakas ystävä, me olemme armosta pelastettuja Jumalan lapsia. Jeesus kulkee turvallisen lähellä. Me voimme elää sovussa, kun katsomme kaikki samaan suuntaan: Kohti ristiä, kohti Jeesusta.

Viimeiset sanat ristillä ovat lupaus sinun pelastumisesta ja Jumalan rakkaudesta: ”Se on täytetty”.


Jeesus kanssasi, ystävä

Heka-pappi Linnavirta


Kirkko ja tauti

Kaksi vuotta on mennyt maskeillen ja kirkot lukossa. Pieniä porukkoja on otettu jumalanpalveluksiin. Kaikki kerhotoiminta ja sosiaalinen kanssakäyminen on ollut jumissa. Miten kirkko on kriisiaikana onnistunut?

Piispat ovat kuuliaisten lampaitten tavoin orjailleet
naisministerien sanoja, ajatuksia ja otsanrypistyksiä. Siinä ovat sitten piispalliset turvaohjeet sinkoilleet Suomen seurakuntiin.


Kirkot ovat neliöiltään ja kuutiotilavuuksiltaan suurensuuria rakennuksia. Paikkoja 500–1500 löytyy ympäri isänmaata. Jumalanpalveluksiin on saanut tulla 30–100 henkeä silloin tällöin, kun jumalanpalveluksia on viitsitty pitää. Samaan aikaan juottolat ovat olleet avoinna/kiinni koronatartuntaryppäiden tahtiin. Yritetty on juoda ja juottaa.

Olisikohan seurakuntien hiljaiselo ja suljetut kirkot merkki liberaalikirkon turhuudesta ja sanoman puuttumisesta? Vastaan itse: Tämä on syy.

Kirkko ei tee mitään ja kuukausipalkat papeilla juoksevat. Nettijutut, striimaukset ja TV jumalanpalvelukset ovat aina se huonompi vaihtoehto. Elävä seurakunta ja kohtaaminen livenä on Jeesuksen seurakunnan merkki. Elämää ei
kirkon kerma kaipaa. Torkkuvat ja nuokkuvat.


Heikki Linnavirta, TV-pappi


Hei Jeesus, tässä Heka

Raamatusta, siitä Sinun Sanastasi muutama pelokas ajatus. Ne meinaavat kieltää Raamatun ottamisen tosissaan. Ainakin arkkipiispa ja se valtakunnan pelottava syyttäjä. Se, joka kiusaa Päivi Räsästä tauotta.

Raamatusta pitäisi lahtailla Valitut Palat. Valinnan
haluavat suorittaa nuo pakanat ja jumalankieltäjät. Vain pelkkää runoa ja pumpulia pitäisi Sanastasi löytyä. Miten ajattelit hoitaa, Jeesus, asiaa?


Jos en enää saa sanoa, että sinä olet ainoa Tie Taivaaseen, niin kaikkihan on turhaa.

Jos en saa (edes ujosti) varoitella avo-,homo- tai dingelidongseksin synnillisyydestä, niin mitä virkaa on ”Älä tee huorin” käskyllä. Tai rakkauden kaksoiskäskyllä?

Jos en saa kehottaa ihmisiä tekemään parannusta itsekkäästä ja ylpeästä elämästä, niin silloinhan kirkkosi kertomus on pian ohi?

Siis miten Jeesus ajattelit hoitaa tämän asian? Joudummeko tutun pilkan ja naureskelun lisäksi myös vainottaviksi? Suomessa? Minä olen kyllä niin kipuherkkä ja pelokas, ettei minun varaan kannata paljon laskea. Oikeastaan, Jeesus, minun varaani ei kannata laskea mitään. Olen Sinun peesaajasi.

Jeesus. Odotan ihmettä, Rakastan sinua. Päivä kerrallaan soudan kanssasi vastavirtaan. Tai äyskäröin vettä veneestä. Ja pälyilen ympärilleni.


Terveisin heka-pappi Linnavirta


Hei Jeesus, tässä Heka

Jeesus, uusi vuosi alkaa. Vanha meni koronaa pelatessa ja kaikkea pelätessä. Muuten hyvä vuosi, tuo mennyt. Mutta toisaalta ja totta puhuen: ”Kiitos Jeesus, kun olet ja jaksat! Vaan outoa kaikki on.

Olen ollut pari vuotta eläkkeellä, enkä tiedä, miten täällä pitäisi olla. Vanhenen kyllä, mutta se seesteisyys ja rauha on aina vain kulman takana, edessäpäin.

Muutamia rukouksia, Jeesus. Sinulle ja täysillä. Siunaa, pidä huolta, ohjaa Taivaan Tiellä kaikkia rakkaitani. Heitä on paljon. Malle-vaimo, kaikki seitsemän ihanaa lasta, heidän puolisot, lastenlapset kaikki tyynni. Siunaa ja johdata läpi elämän.


Tämä toinen ryhmä on isompi, mutta yhtä lailla rakas. Jeesus, siunaa ja ohjaa kohti Taivaan kotia ja pidä pelastettujen tiellä nämä lohjalaiset. Kaikki. Myös sammattilaiset. Siunaa Facebook-kaverit ja muut sometutut. Siunaa tätä outoa maata ja kansaa, meitä suomalaisia.

Ja tämä hullu maailma hulluine johtajineen. Siunaa ja
armahda meitä kaikkia. Tule pian takaisin ja hoida homma kotiin. Nämä nykyiset pelaajat eivät osaa mitään. Jeesus, Siunaa meitä. Siunaa koko maailmaa. Kiitos ja aamen. Kiitos vuodesta 2022 jKr.


terveisin heka-pappi