Sound of Freedom – mitä välii?

Kävin katsomassa elokuvan ”Sound of Freedom” Tuo kolme neljä vuotta sitten tehty elokuva tuli Suomeen jälkijunassa ja sain tutustua lapsipornon ja nykyajan julman orjuuden maailmaan. Luin myös kirjan netin pimeän verkon kauheuksista. Elokuvaa suosittelen, se kertoo paljon lasten kärsimyksistä ja aikuisten pahuudesta. Kirjaa en oikeastaan suosittele. Se kertoo pimeyden ytimestä. Lapset ovat miljoonille aikuisille, yleensä miehille, riistaa, joilla ei ole mitään ihmisarvoa. Heitä on lupa turmella ja tuhota oman kieroutuneen nautinnon tyydyttämiseksi. He ovat kulutustavaraa.

Pastori Luttinen on näyttelijän roolihahmo ”Putous”
sarjasta. Tuo pastori on lipevä, mieleltään sairas mies, joka laukoo kaksimielisyyksiä ja pilkkaavia puheita. Oikeastaan tuo roolihahmo ruokkii meidän kaikkien alhaisimpia aatoksia. Tuo ”pastori” myös pilkkaa uskovaisia eli kristittyjä. Se onkin niitä harvoja pilkan kohteita, mitä yhteiskuntamme
sallii. Nyt tuo näyttelijä on tuulisella paikalla, koska hän on kuulemma tekstaillut sopimattomia, mm. jollekin Only Fans sometähdelle. Minusta tuossa
on mielenkiintoinen yhdistelmä. Ei ihan lasten hyväksikäytön kokoinen synti. Roisi ja keskenkasvuinen näyttelijä kuitenkin. Kännykkäkielto on suositeltava.


Lohjan kaupungin Laurentius-saliin on suunniteltu Jari Sillanpään joulukonsertti. Jouluna juhlimme. On Jeesuksen, joulun lapsen, syntymäjuhla. Konsertin pitää laulaja, jonka puhelimesta ”poliisi löysi videon ja kahdeksan valokuvaa, joissa aikuinen kohdisti seksuaaliväkivaltaa hyvin pieneen lapseen”. (IS 25.9.23)

Vetoan Lohjan kaupungin muihin päättäjiin, jotta Sillanpään konsertti perutaan kaupungin tiloissa. Lohjan on lapsiystävällinen kunta. Lohjan arvot ja niiden mukaan toimiminen ovat turhaa puhetta, jos osallistumme lasten oikeuksia ja arvoja polkeviin tapahtumiin. Lohjalla lasten oikeudet ja lasten turvallisuus eivät ole myytävänä.


Siunausta Joulunaikaan, kiitos kuluneesta vuodesta kaikki lohjalaiset. Lapset ja aikuiset.
Heikki Linnavirta, valtuutettu, rovasti


* * *

Risti ja Kolmas päivä

Ikätoverit kuolevat. Minua vanhemmat kuolevat reipasta vauhtia. Nuoria kuolee outoihin tauteihin. Ukrainan, Armenian ja Israelin sodissa kuolee nuoria miehiä ja naisia. Terroristien kynsissä kuolevat kaikenikäiset vauvoja ja lapsia myöten. Jos tämä olisi kaikki, niin elämä olisi julmaa leikkiä ja kammottavaa sattuman kauppaa.

Vaan monille tämä elämä on kaikki. Kuinka ateistit jaksavat elää? Mihin he ripustautuvat? Toimiviin rokotuksiin, vitamiineihin, kuntoharjoituksiin ja tieteeseen, joka tekee meistä ikuisia robotteja. Silti kuolema korjaa kaikki. ”On kauhea joutua elävän Jumalan käsiin”. (Hepr.10:31)

Olen kristitty. Oikea himouskovainen. Jeesus-fani. Rukoilen, kuin vietävä ja opettelen heittäytymään armon varaan, joka päivä. Tuntuu, että heittäydyn
monesti asfaltille. Missä vika? Eikö usko kanna? Totta puhuen ei. Räpellän ja pelkään enemmän, kuin laki sallii. Silti ajoittain…


Tämä ”silti ajoittain” on hyvä. Ajoittain jaksan, ajoittain uskon vuoria siirtävällä uskolla, ajoittain olen rauhassa, kuin levollinen lapsi äidin sylissä. Ajoittain olen kristitty omastakin mielestäni.

Hei Jeesus. Opeta tänään. Pitkäperjantain kauhea risti ja kuolema on todiste: Sinä maksoit kaiken. Sinä lunastit minut kauheasta kuolemasta ja kadotuksesta. Sinä kuolit pelkojeni, epäuskoni ja syntieni puolesta. Sinun kuolema ristillä on ikuinen elämä minulle. Jo tässä elämässä maan päällä.

Kolmas päivä on tullut. Sinä elät ja minä elän. Kuolema on voitettu ja nujerrettu. Saatanan valta on murtunut. Jeesus. ”Silti ajoittain” olisi hyvä kokea useammin. Lisää tuota kokemusta, jos tahdot. Muuten räpellän ja pelkään, kuten tällainen uskovainen tapaa tehdä. Silti rakastan sinua ja lukko kiinni.

Rakas ystävä, suosittelen sinulle uskoa Jeesukseen ja heittäytymistä armon varaan. Mun uskossa ei ole kehumista, eikä mallia, mutta sinä saat ihan oman, henkilökohtaisen uskon, kun pyydät. Sillä pääsee perille asti, eikä tämä hullu elämä ole kaikki.

Heka-pappi Linnavirta, mies komerosta




Hei Jeesus, tässä Heka

Kaks juttuu Jeesus. Tai ehkä useampi. Lokakuun 7. tulimme Lapista etelään. Siirryin kuskinpaikalta ja aloin selaamaan uutisia puhelimesta. Nyt on marraskuu ja edelleen selaan päivittäin uutisia. Surettaa, järkyttää ja suututtaa. Vähän myös suomalaisten puolesta hävettää. Vihervasemman laidan keikkujien.

Mutta näitä juurisyitä Sinulta kyselen. Israel on Jumalan maa juutalaisille. Joosualle ja Tuomarien kirjan tyypeille sanoit moneen otteeseen: ”Tämän maan annan teille asuttavaksenne. Ottakaa se haltuunne ja karkottaa siellä asuvat pois, tai vihkikää tuhon omaksi, heidän syntivelkansa on suuri.” Jotenkin näin muistan. Jossain vaiheessa tuo maa oli sitten Israel. Jerusalem oli kuningas Davidin kaupunki ja sitä rataa.


Tuli vuosi 70 jKr. ja Sanasi mukaan juutalaiset hävisivät maailman joka kolkalle. Sitten lopunajan alkaessa, 1948 Israelilaiset palasivat, kuin kevätsade. Tuo Gaza oli juutalaisten alue sekin. 2000 luvulla joku tollo joukko israelilaisia päättäjiä vaihtoi ”maata rauhaa vastaan” Palestiinan arabeille.

Eikö tuo ollut vastoin Sinun Sanaasi? Ja jäljet näkyvät: Jatkuvaa murhaa, raketti-iskuja, terroritekoja. Ei tullut Lähi-Idän Monacoa, eikä Singaporea. Tuli roskajoukon hallitsema terroripesäke. Ja tänään jytisee ”tömäkät ilotulitusraketit”, kuten se yksi suomalainen sinisilmä tappamista kuvaa.

Toinen asia. Nyt elämme, Sanasi mukaan, antikristillistä aikaa. Islam on ainakin minun mielestä vihan uskonto. Sen verran olen lukenut isäni
Koraania, jotta ei se rauhaa julista. Eikä rakkauttakaan. Taisi Muhammed sanella omiaan. Ainakaan naisille ei hyvä heilu. Eli tuostako suunnasta Antikristus/Mahdi pölähtää nurkille, tänne asti?

Jeesus, opeta minua rakastamaan juutalaisten lisäksi myös arabeja, gazalaisia myöten. Vaikeaa se on, mutta sinulle on kaikki mahdollista. Ja piispoja haluaisin oppia rakastamaan. Arkkipiispaa myöten. Ihmeen kautta sekin.

Kiitos Jeesus uskon lahjasta ja rististä, jolla minun syntini on sovitettu. Sinä olet minulle Rakas.


Kirjoittelen taas, kun annat vinkin.

Terveisin Heka

* * *


Jengisota Ruotsissa

Ruotsin siirtolaisnuoret käyttävät väkivaltaisista konflikteista sanaa ’sota’. Nuoret pahoinpitelevät ja tappavat toisiaan, taistelevat huumereviireistään, ovat tarkkoja kunniastaan ja oikeudestaan kostaa. Myös sivullisia kuolee.

Luin suosituksesta kirjan ”Kunnes kaikki kuolevat”. Siinä kirjailija, toimittaja, kertoo jengiläisten omaa tarinaa, vanhempien ja huoltajien, koulujen ja poliisin mietteitä. Lohduton kuva Ruotsin tilanteesta.

Yhteiskunta tekee paljon laajaa, eri toimijoiden välistä, yhteistyötä. Mukana ovat kaikki keksittävät tahot: nuoret itse, koulut, vanhemmat, poliisi, vankilat…silti keinot ovat vähissä.

Monille rikollisille vankila on ainoa turvallinen paikka
levähtää. Vanhemmat lähettävät lapsiaan turvaan myös entisille kotiseuduille: Afrikan maihin, Lähi-itään. Nuoret eivät tunne kodikseen Ruotsia, vielä
vähemmän entistä kotimaataan, josta tullaan kiireesti takaisin. Vieraana ja muukalaisena kaikkialla. Mikä sitten auttaisi?


Muutamia asioita hyppäsi silmille jo kirjan alkusivuilta lähtien. Muistan tämän myös omilta Ruotsin vuosiltani siirtolaispappina. Vanhempien kielitaidottomuus tuo avuttomuuden tunteen yhteiskunnassa. Tulkkien varassa on huono elää arkea.
Lapset oppivat kohtuullisen ruotsin kielen myös ongelmalähiöissä. Vanhemmat ovat hukassa vanhemmuudessaan. Patriarkaalinen kulttuuri ei kanna uudessa kotimaassa. Lasten oikeudet koetaan vieraina.

Mielestäni isät ja miehet ovat suurin syy jengisotaan. Kun perheet muuttavat Ruotsiin, niin lähes jokaisen kirjan nuorisorikollisen kotona ovat tallella
äiti ja lapset. Isät ovat häipyneet kodista, perustaneet uuden perheen ja elelevät jossain muualla. Aikuisten miesten malli on surkea.

Jos minulta kysyttäisiin, niin suosittelisin isille koulutusta. Kuinka olla vastuullinen aviomies ja perheen isä? Kuinka ottaa paikka perheen päänä? Perheen puolustajana, jota lapset ja vaimo voisivat kunnioittaa ja rakastaa. Nyt nuo isät, aikuiset miehet, kokoontuvat miesporukoissa ja parantavat maailmaa
kahviloissa ja toreilla.


Oikeastaan tuo perheen arvojen palautus sopisi myös kantaruotsalaisille. Silloin yhteiskunta oppisi paremmin tukemaan niitä, jotka ovat ajautuneet rikollisuuden poluille. Voin näissä ohjeissa katsoa myös Suomeen ja sanoa: Samma på finska! Täällä kanssa isät ja miehet:

Ryhdistäytykää!

Syksyä ja Siunausta

Heikki Linnavirta, kaupunginvaltuutettu, rovasti


Asiantuntija

Yksi käytetyimmistä ammattinimikkeistä on nykyään asiantuntija. Keitä nämä asiantuntijat ovat ja mikä on heidän koulutuksensa ja kokemuksensa? Talousasiantuntija on oikeasti poliitikko, eläkeläinen, kaupan kassa tai asiakas. Asiantuntija on punakaartilaisen pojanpoika, Paavalin sisarenpoika tai Unkan Baarin asiakas. Myös kaikissa muissa suomen baareissa, kapakoissa ja kuppiloissa on asiantuntijoita. Yliopistot tuottavat asiantuntijoita liukuhihnalla. Viimeksi mainitut ovat se verbaalisin ja sinisilmäisin asiantuntijajoukko.

Minkä alan asiantuntijoita nämä edellä luetellut tyypit ovat? Kaikkien alojen. He ovat perehtyneet kaikkiin maailman tapahtumiin, he tietävät kaiken politiikasta, terveydenhoidosta, taloudesta, uskonnosta ja torikaupasta. He tuntevat historian, nykyajan virtaukset ja myös ennustavat tulevaisuuden, vaikka silmät ummessa.

Näitä asiantuntijoita tapaa paljon kuppiloiden lisäksi mediassa. Ei Ylen uutista ilman jotain dullaluolasta nykäistyä asiantuntijaa. Joka somekanavalla puhuva pää, alansa asiantuntija ja ainoa oikeassa oleva ihminen maan päällä tai mullan alla.

Näitä asiantuntijoita, joita on sopulilaumoittain haastamassa ihmisten mieliä, sanottiin ennen kylähulluiksi. Jokaisessa kylässä, syrjäkylässä tai korttelissa oli ennen omituisia höpöttäjiä, joilla oli tunnustettu asema. He olivat niitä harmittomia hulluja ja puolihulluja, jotka saivat muilta ymmärtäväisen hymyn ja rohkaisun sanan. Kukaan ei kuitenkaan ottanut heitä tosissaan. Nyt he ovat asiantuntijoita, joita kaikki kuuntelevat.

Siunausta ystävä. Jeesus kanssasi.

Heikki Linnavirta, rovasti

Volvo on latinaa

Meillä on Mallen kaa vuoden 2017 Volvo XC 60. Ostimme auton kaksi vuotta sitten. Hyvä, iso maasturi, johon on helppo kömpiä sisään, vaikka selkä on käytetty välilevymalli. Oston yhteydessä tuli mukana kahden vuoden ”Volvo cars” kännykkäsovellus, josta voi laittaa autoon lämmityksen päälle talvella. Jos osaa. Kännykästä näkee myös, mihin on unohtanut autonsa ja onko ovet auki vai kiinni. Myös joku hinausinfo kuuluu pakettiin.

Nyt jatkoimme tätä sovellusta taas kahdella vuodella. Mallen kaa. Unohdimme, että olemme eläkkeellä ja taantuneet. Maksoimme siis palvelun. Laitoin kännykkään päivitetyn Volvo cars sovelluksen. Auto oli tallissa, minä kotona kännykällä. Auto ja kännykkä eivät tunteneet toisiaan. Olin laittanut numerosarjoja, linkityksiä ja vaikka mitä kännykkään, mutta auto oli piilossa tallissa, eikä ilmaissut itseään. Otin Mallen mukaan, ajoimme auton parkkipaikalle. Malle luki ohjekirjaa, minä naputtelin nyt puhelimen lisäksi auton tietokonetta.

Yhdistin Bluetoothin auton ja puhelimen välille. Volvon hälytysjärjestelmä rämähti päälle. Saimme sen hiljaiseksi, kun poistuimme hetkeksi autosta. Olin samaa mieltä, kuin Malle: ”Bluetooth on pirun keksintö”. Jatkoimme tehtävää seuraavana päivänä. Soitin vävypojalle. Soitin Volvo liikkeeseen. Juttelin sellaisen Volvo chatin kanssa.

”Onko sinulla järjestelmän pin koodi?” ”Mitä!” Laitoin siis Volvo liikkeestä saamani pin koodin puhelimeen. Painoin auton katossa olevaa On Call näppäintä. Samassa puhelin kertoi, mitä autolle kuuluu, missä olen, paljonko on dieseliä tankissa ja milloin syödään. Volvo on latinaa, meille hepreaa, suomeksi: ”Minä pyörin.” Pyörimme Mallen kaa pari päivää tekniikan ja tietokoneiden ihmeellisessä maailmassa. Muistin kiittää Jeesusta, kun homma selvisi. Eläkkeellä ei aika tule pitkäksi. Hermotkin tuntuvat ajoittain ihan kivan kireiltä.

Siunausta ystävä. Jeesus kanssasi.

Heikki Linnavirta, rovasti, kaupunginvaltuutettu, Mallen mies


Tiitisen lista ja Hekan
rukouslista

Tiitisen listassa on seuraavat nimet: Tiitinen, Korhonen, Virtanen, Lahtinen ja Dagen Efter. Viisi nimeä. Kaikki muuten salanimiä. Somessa toivotaan, vaaditaan ja painostetaan oikean nimilistan ja laajemman Rosenholz aineiston julkistamista. Asialla on puolensa ja puolensa. Kaikki DDR:n suomalaiset avustajat, valokuvien näpsijät, ovat todennäköisesti osaltaan syyllistyneet kenties satojen itäisen Saksan kansalaisten vangitsemiseen, jopa murhaamiseen. Iso ja kauhea asia.

Toisaalta nämä mahdolliset syylliset eivät joudu mihinkään maalliseen tuomioistuimeen Suomen kansalaisina. Ainoastaan julkinen häpeä on tuomiona. Minusta oikeimmat Tiitisen listan nimien paljastamista vaativat ovat DDR:n ajan kärsineitä, kiusattuja saksalaisia ja heidän omaisiaan. Sieltä suunnasta voisi kysyä: ”Miten haluatte?” Itse en osaa vaatia ”verta kentälle” ja vanhojen poliitikkojen ja virkamiesten tuomitsemista. Heillä on tuomarinsa.

Sitten tämä toinen lista. Hekan rukouslista. Minulla on pitkä ja monipolvinen lista ihmisistä ja ryhmistä ihan kirjoitettuna kenties. Siinä on perheen ja suvun lisäksi monia kestonimiä vuosikymmenten varrelta.
Tuttuja ja tuntemattomia. Eipä olisi sopivaa julkaista heidän nimiään ja rukouksen sisältöä teille ja turuille. Siinä moni piispa saisi herneen nenään. Molempiin sieraimiin.

Virsi 338 on yksi lemppari myös mulle. Päivä ja hetki kerrallaan. Siis tämä päivä. Katse jalkoihin, ettei kompastu. Silti myös katse taivaanrantaan, missä on Jumala itse. Armollisena, unohtavana ja kaiken sovittaneena. Jeesus on hyvä. Tähän aina päädyn, vaikka alkaisin kirjoittamaan Tiitisen akan pojasta.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, rovasti, Karjalohjan piispa, h.c.



Rasismi on syntiä

Kesä on mennyt Twitterissä ja lomaillessa. Twitter on provosoinut mukavasti. Loma rentouttanut. Kiersimme Mallen kanssa melko lenkin Volvolla (diesel). Äänekoski – Oulu – Haaparanta – Saariselkä – Vuokatti – Rääkkylä – Lappeenranta – Lohja 700 vuotta. Rääkkylässä sain pitää Kirkastussunnuntain saarnan. Puhuin Jeesuksesta.

Kirjoitin Twitteriin viikkoja siten, että antisemitismi on erityisesti vihervasemmiston rasismia. Joku kysyi minua määrittelemään antisemitismin. Näin sen avaan Susanna Kokkosta lainaten: ”Juutalaisiin kohdistuva vihamielinen uskomus tai käytös heidän juutalaisuutensa takia”. Paikalliset juutalaiset ovat helppo kohde kostaa Israelille jotakin. Näin tapahtuu Ruotsissa, ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Kipaa (se miesten käyttämä päähine) ei uskalleta käyttää kadulla kulkiessa, koska monet ovat tulleet sen takia pahoinpidellyiksi. Vihervasemmiston BDS-boikottiliike (Älkää ostako Israelilaisia tuotteita, jotka ovat "miehitetyiltä alueilta") luo ilmapiiriä vihalle ja väkivallalle kaikkia juutalaisia kohtaan kaikkialla. Tämä on sitä maalittamista ja vihanlietsontaa yhtä ihmisryhmää, juutalaisia, kohtaan.

Rasismiin syyllistyvät kaikki ihmiset. Suomen kaikissa puolueissa on rasisteja. Jokainen poliitikko voisi katsoa peiliin ja miettiä: Kuinka minä rakennan suvaitsevaisuutta, rauhaa ja rakkautta lähiympäristöön ja twittermaailmaan? Vai yleistänkö lauseilla: ”Kaikki demarit ovat tuollaisia! Kaikki persut toimivat noin.”

Emme ole parempia kirkon porukoissa. Meillä on vuosisatojen perinne rasismille/antisemitismille. Lutherin yksi kirjanen on juutalaisvihan malliesimerkki. Hän kehotti karkottamaan juutalaiset ja polttamaan heidän pyhät kirjansa. Siihen vetosivat myöhemmin Saksan natsit, Goebbels ja Hitler kumppaneineen. Jälki oli rumaa. Tämän päivän kirkon eliitti puhuu ”korvausteologiasta”. Kristityt ovat perineet Raamatussa luvatut siunaukset. Kaikki kiroukset on jätetty juutalaisille. Hyvä meidän kirkko.

Jos haluat tutustua rasismin/antisemitismin ongelmaan, oppia ja kenties uudistua, niin suosittelen tohtori, holokaustin kansainvälinen asiantuntija, Susanna Kokkosen kirjaa: ”Matka holokaustiin”. Ohje oikeaan asenteeseen löytyy myös tasavallan presidentti Sauli Niinistön twiitistä; ”Meinasin pistää vähän äkäisemmän tviittivastauksen. Piti ensin vain viedä Osku kävelylle. Sille lenkille ne sitten jäivät, kiukku ja vastaus. Suosittelen.”

Siunausta kesään. Jos ahdistaa ja provosoidut, niin vie koira, vaimo tai kilpikonna kävelylle. Ihmeellisesti mieli leppyy. Ole kuin presidentti.

Heikki Linnavirta, rovasti, kaupunginvaltuutettu



Lohjan kirkossa kesällä


Mulla on kynnys käydä lähiseudun kirkoissa, koska mulla on trauma. Aina joskus uskallan ja siedätyshoidan itseäni. Jumala myös yllättää.

Kirkastussunnuntain messu Lohjan kirkossa oli kaikin puolin hoitava ja herättävä pläjäys. Kanttori Timo Saario on aina paikallaan. Hänen puolesta ei
tarvitse jännittää. Liturgia ja tekstinluku oli selkeää ja mutkatonta. Saarnan piti teologian kandi Marcus Nikander, nuori pitkä poika.


Aikoihin en ole kuunnellut noin raamatullista ja selkeästi etenevää saarnaa. Sana, Raamattu, oli varmasti hallussa. Parasta ja surrauttavinta oli saarnan kehotus. Mitä pitäisi muuttua, jos Jeesus saisi tulla lähemmäs? Noin sen kuulin. Sitä mietin messun loppuun asti ja vieläkin.

Kuulin tuon kehotuksen koskevan minua. En niitä muita kirkkovieraita, joita oli ympärillä. Menneiltä ahdistaviltakin vuosilta. Mitä minussa pitäisi muuttua? Ehdottomasti on aihetta muutokseen ja kasvuun.


Hei Jeesus. Sinä tiedät, missä kompuroin. Sinä tiedät itsekkyyteni ja ylpeyteni. Sinä tiedät jokapäiväisen parannustarpeeni. Myös isommat parannusrykäysten tarpeet. Jeesus, tässä olen. Hoida homma ja pidä minusta kiinni. Kiitos ja Aamen.

Kannattaa käydä myös luterilaisessa kirkossa. Jumala
yllättää aina positiivisesti. Joskus, sen myös tajuaa.


Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, rovasti, Karjalohjan piispa h.c.


Hei Jeesus, tässä Heka

Valitan taas vähän Korkeimpaan, elikkä Sinulle. Tämä maailma
on paha paikka. Katsoin eilen amerikkalaisen elokuvan ”Ei toivottu” TV7:stä. Kertoi lapsista, joiden elämä päättyi, ennekuin ehti edes alkaa. Ymmärrän syystä tehdyt abortit, mutta sosiaaliset perusteet, aborttiklinikoiden ahneus ja aikuisten julmuus. Olemme melkoisia murhaajia jokainen. Onneksi nuo lapset ovat Jumalan
luona. Toivottavasti heidän isät ja äidit myös aikanaan. Armon aika kestää tämän elämän ajan.


Nykyään aborteista ei saisi puhua, kuin naiset ja abortin tehneet äidit. Muuten puhuu asiasta, missä ei ole puheoikeutta. Jeesus, sinulla ei taitaisi olla puheoikeutta mistään asiasta, jos pölähtäisit Suomeen? Sinun valtuuttamana, eli kristittynä pappina, minä olen ominut puheoikeuden kaikkiin maailman asioihin.

Abortista jälleen kerran muistelen sitä vanhaa ihanaa naisihmistä, monen lapsen äitiä ja vielä useamman isoäitiä. Sodan aikana lääkäri neuvoi häntä vakavasti: ”Otetaan tuo lapsi pois. Sinulla on jo useampi lapsi, on sota, elämässä pitää suunnitella…” Ja äiti antoi lääkärin tehdä abortin.

Ja vanhoilla päivillään tuo vaimo kertoi, kuinka hän jatkuvasti suree ja katuu tuota vuosikymmenten takaista päätöstään: lapsi ei ollut toivottu”.

Sain kuunnella, ottaa vastaan ripin ja julistaa kaikki synnit anteeksi, myös tuon abortin, Jeesuksen nimessä ja veressä. Uskon, että tänään tuo vanhus on jo tavannut kaivatun lapsensa Jumalan luona Taivaassa.

Jeesus, Siunaa meitä. Ole tukena ja turvana. Herätä meidät näkemään sinun suunnitelmasi. Olemme toivottuja ja tervetulleita niin maan päällä, kuin Taivaassa. Jeesus, pidä kiinni. Kiitos.

terveisin Heka

_ _ _ _ _ _ _

Linnut ovat kivoja – Lohjan kuulumisia

Tiedän lähes kaiken linnuista. Ainakin Lohjan linnuista. Kaupungissamme pesii ja vaikuttaa sorsia, hanhia, lokkeja ja naakkoja. Muutama kommentti näistä ihastuttavista luontokappaleista. Sorsat asustavat täällä kesät talvet. Talvisin sorsat viihtyvät Hiidensalmen sillan kupeessa. Harrastan
avantouintia. En ole koskaan yksin. Noin kaksisataaviisikymmentä sorsaa päivystää avannon ympärillä ja valvoo lyhyttä pulahdussuoritustani. Uin aina suu kiinni, koska veden väri on sorsan kakan ruskeaa. En tiedä miksi. Mutta hyvin olemme mahtuneet toistaiseksi saman avannon ympärille. Hidashaastavalle papille sorsat ovat myös helppo puheenaihe, kun muita avantouimareita tulee
hoodeille:

- Nuo sorsat ovat kauheita!

- Niin ovat.

- Kurjaa, kun niitä syötetään tuosta naapurista!

- Niin on.

On helpottavaa, kun sorsat opettavat minua, erakkoa, keskustelemaan muitten kanssa. Sorsat ovat kivoja.

Naakat ovat entisiä kirkkoherroja. Näin meille opetettiin teologisessa tiedekunnassa. Lohjalla lentelee ihastuttavia parvia kirkonmiehiä
kaupungin yllä. Näin keväällä, ne alkavat parveilemaan keskustan kerrostalojen katoilla. Niillä on sellainen pehmeän varismainen ääni. Aivan, kuin niillä olisi tärkeää asiaa koko ajan. Joskus sellaista kiihkeääkin ääntelyä. Oletan, että parvissa on myös kappalaisia ja jokunen kanttori. Jotenkinhan naakat
lisääntyvät.

Hanhet ilostuttavat lohjalaisten kesää. Niitä on ainakin kahta sorttia: kanadanhanhia ja valkoposkihanhia. Kutsun kaikkia hanhia…hanhiksi. Aurlahden uimaranta/hanhiparkki vetää vertoja Helsingin puistojen hanhikeskittymille. Aamuisin kaupungin työntekijät käyvät siivoamassa rantahietikkoa, koska ulosteita kertyy enemmän, kuin laki sallii. Hanhet ovat sen verran suuria, jotta niistä saisi silloin tällöin kelpo aterian. Vahinko,
etten osaa metsästää, enkä laittaa ruokaa. Mutta, jospa Lohjalla olisi joku linnustajakokki, niin kyllä noita paisteja rannalta voisi poimia.

Täällä Lohjan keskustassa ei saa pitää kanalaa. Eikä
kukkokaan käy kotieläimestä. Onneksi kesäisin meidän, kirjaston ja kaupungintalo Monkolan katoille muuttavat tutut lokit. On kesän merkki, kun lokit porukoissa lentelevät nurkille ja aloittavat seuraelämän. Lokin ääni on enemmän sopraano,
kuin altto. Sellainen kirkas, erottuva ja herättävä. Kun lokkilapset syntyvät pesissään lähikatoilla, niin kukkoa ei tarvitse haikailla. Aamu alkaa viimeistään kolmelta lokinpoikasten ”Meillä on nälkä!” huudoilla. Siihen on aina kodikasta heräillä. Eläkeläisen yöunet ovat lyhyitä ja katkonaisia.

Siunausta kevääseen ja kesään, Jeesus kanssasi, ystävä.

Heikki Linnavirta, rovasti,

valtuutettu ja

teo-ornitologian
tohtori h.c.


* * * * * * *

Hei Jeesus, tässä Heka

Muutama tuumailu, Sinulle. Kolmen vuoden terapia on takanapäin. Aloitin työikäisenä ja jatkoin muutaman vuoden täältä eläkkeeltä. Oli ihan hyvä rypistys. Sain voiman ja avun siirtyä leppeästi eläkkeelle. Ei
ollut tarvetta irrotella eläkkeellesiirtymisjuhlissa. Hyviä kahvitteluhetkiä Lohjalla ja Karjalohjalla. Kiitos sulle Jeesus. Yhtä asiaa mietin edelleen. Lapsuudessa oli paljon tonkimista. Sieltä varmaan tuo perusarkuus tuli persoonaan vahvasti.
Omissa muistoissa on se hyvä juttu – ainakin terapiassa – kun kukaan ei pääse sanomaan: ”Ei se noin ollut.”

Viikon loma Sallassa. Sen oikean Salla tunturin rohmusi aikoinaan Venäjä. Meni siinä Petsamo ja Karjalakin. Ei ollut reilua. Hiihdin viitenä päivänä. Aikuiset lapset laskettelivat. Matka oli mielenkiintoinen. Olin vanhimman tyttären, Veeran, ja heidän Iines Bernie koiran kanssa junalla. Makuuvaunu oli pieni. Koira on iso. Minä eturauhasvaivaisena kömmin yläpetiltä vessaan usean kerran yössä. Liikunnalliset yöt mennen tullen.


Jeesus, tämä ”Sana ja rippi” ohjelma. Kiitos siitä. Saan
kahden viikon välein todistaa sinusta TV7:n kautta. Tuo perusjännitys vain ihmetyttää. Näilläkö eväillä läpi elämän? Olen kuulevinani Jeesus vastauksesi: ”Näillä, Heka. Näillä”. Mennään sitten ja kiitos.

Tuossa ohjelmassa luen aina myös Ehtoollisen asetussanat ja rohkaisen viettämään Ehtoollista. Jospa jotkut rohkenevat myös kotona murtaa leipää Sinun kanssasi? Mielestäni ei Ehtoollinen vihittyä
pappia kaipaa. Jeesuksen seuraajia kyllä. Vai kuinka?

Jeesus tällaista maaliskuussa. Mennään yhdessä eteenpäin. Onneksi Sinä et jännitä, etkä epäröi. Mikäpä tässä, sanoisi Veikko Huovinen. Jos eläisi.

terveisin Heka



Hautalehto Tanakele

(Länskäri 10.2.23)

Yleensä vältän kotimaisia TV ohjelmia. Ovat niin kökköjä ja
muualta matkittuja. Nyt kuitenkin katsoin yhden poliisisarjan. Porvoon poliisit selvittivät sarjamurhajuttua. Kaupungissa ei ollut kuin yksi kahvila. Kaikki poliisit ja vähän rosmotkin avuivat vanhan kaupungin arvokiinteistöissä. Alkukertaus ja lopputekstit veivät aina neljänneksen yhden jakson ajasta.


Yhden asian poliisit osasivat. Perkeleitä ja saatanoita
lenteli vähän jokaisen hyväkkään suusta. Jopa naiset kiroilivat. Eläkeläistä tuo pöyristytti. Lapsetkin katsovat kenties televisiota.


Tiedän että hoitoalalla kirotaan reippaasti omassa
porukassa. Unkan Baarin ykköspöydässä on kiroiltu aina. Luottamushenkilöt kiroilevat kokoontumisissaan. Minua tuo kiroilu on aina tympäissyt. Ihan vain kirvauspuheen välittämän sivistymättömyyden takia. Eikö suomen kielessä löydy kuvaavia sanoja ilman perkele ja vittu sanojen toistoja?


Rippikoulussa sain viikoksi nuoret laittamaan kirosanatmsyrjään. Se ei ollut kovin vaikeaa: uhkaus, lahjonta, kiristys. En tiedä puututaanko kouluissa tai kodeissa kiroiluun ja sen hillitsemiseen? Nyt kun
elämme vahvassa holhousyhteiskunnassa, niin esivalta voisi tehdä jotakin? Onhan kiroilu aina vihapuhetta. Kyllä ärräpäitten ja alapääilmaisujen taustalla on aina uho, kiukku, viha ja inho joko muita tai itseä kohtaan. Li Andersson tuumimaan.


Tsemppiä, Siunausta ja Suusaippuaa.

Heikki Linnavirta, Lohjan kaupunginvaltuutettu, rovasti


Hei Jeesus, tässä Heka

Jeesus, uusi vuosi menossa hyvää vauhtia. Ajattelin kerrata Sinulle ja muillekin, miten uskon ja miksi? Kun ihmiset muuttuvat, valistuvat ja suvaitsevaistuvat huimaa vauhtia, niin entä maalaispappi?

Aloitan Luomisesta. Uskon, että Sinä loit sanallasi kaiken. Ajan ja avaruuden kaikkineen, maa planeettaa myöten. Loit myös ihmisen omaksi kuvaksesi. Eli meissä on jotakin ihmeellistä. Olit myös nopea. Seitsemän päivää riitti sinulle. Ehdit jopa ottaa rennommin. Sen seitsemännen päivän.


Raamatun Sana. Uskon, että Raamattu on Jumalan sanaa ja ilmoitusta pelastuksesta, parannuksen armosta ja Taivaasta. Uskon, että sinä Jeesus olet ainoa tie Taivaaseen. Muuta nimeä ei ole meille annettu. Vaan Sinäpä riität. Kaikille kaipaaville reppanoille. Myös isokenkäisille ja maailman hulluuksiin eksyneille.


Eksytykset: Prideusko, abortti on ehkäisyväline, sukupuolia on pilvin pimein, eutanasia on hyvästä. Kaikki nämä ovat samaa eksytystä ja muistutusta. Saatana on kiireinen, pahuus lisääntyy ennen tuloasi.


Jeesus, näillä mietteillä Herran vuonna 2023. Maailman vauhti kiihtyy pahuudessaan ja jumalattomuudessaan. Minä näytän uskovan samaa tankaten, kuin Jukolan Jussi. Yksin Jeesus. Piste.

On minulla neljä rukouskehotustakin tälle vuodelle. Näitä yritän noudattaa. Sopinee muillekin uskoville ja
laskeville:

- Lakkaa miellyttämästä.

- Katso Jeesukseen.

- Tiedä olevasi tervetullut.

- Jumalalla on kaikki hallinnassa.

Kysy joskus, mitä näillä tarkoitan. Jeesus kanssasi, ystävä.

Heka-pappi Linnavirta

***

Paavalin samba ja Yhden Tien saarna

Katsoin Arenaa ja Youtubea. Kaksi erilaista jumalanpalvelusta. Toinen oli saarnaa sanasta, toinen Adventtikuvaelma Paavalin evankelis-sambalaisesta kirkosta.

Tuo ensimmäinen juttu oli One Way tv:n saarnaajan puhe, joka käsitteli kirkon sisälle levinnyttä syntiä ja jumalattomuutta. Nimeltä mainittiin ainakin avoliitto ja avioero. Varmasti muistakin synneistä varoiteltiin, mutta paino oli varomisessa ja parannuksenteossa.

Tuossa varomisessa oli hyvä pointti siinä, että kerralla sitä harvemmin hyppää kukaan synnin kaivoon. Pikemminkin sitä kiertelee kaivon ympärillä varovasti kurkistellen, sitten vähän rohkeammin
kurotellen ja sitten sitä ollaankin kaulaa myöten paskassa, kuten entinen maalaisliittolainen sanoi. Näin siis tulkitsin.


Parannuspuhe oli aiheellista kehotusta katsoa Jeesukseen ja kaivata sinne ristin juurelle kaikessa liassa, pahuudessa ja surkeudessa. Ja luottaa uhastakin: ”Herra, ole minulle syntiselle armollinen.”

Jotenkin noin ymmärsin tuon pitkähkön saarnan. Sopi syntisille ja pyhille.


Sambakirkko alkoi tanssiesityksellä. Ristikulkueessa tanssittiin samban tahtiin. Mukana oli turvana muutamia kehitysvammaisia. Tämä oli parasta kulkueessa. Musiikin tahdissa kulkivat myös tavalliset stadintallaajat, jouluradion henkilökunta, ja tietty Sambatanssijat: nuoria, taitavia, näyttäviä ja täydessä tällingissään.

Mitään eroottiseen viittaavaa hommassa ei ollut. Ei edes tuntiviisari värähtänyt. Jotenkin tuo samba tuntui vain säälittävältä ja päälle liimatulta. Vähän kuin 8- vuotias huutaisi pyörän selästä: ”Äiti, mä ajan ilman käsiä!” Virret olivat kauniita. Saarna oli liberaaliteologin haastelua. Mieslaulaja oli ehkä parasta kirkkohetkessä.

Jos tuo sambajumis on sitä ilosanomaa, mitä piispajohtoinen liberaalikirkko voi tarjota, niin vuoteen 2030 mennessä olemme vähemmistökirkko. Ja niin on ehdottomasti hyvä.


Jeesus on Herra. Raamattu on Jumalan sanaa. Meille on syntynyt Vapahtaja. Ilosanoma ja mahdollisuus parannukseen kuuluu kaikille. Niin sambaajille, kuin meille tönkkösuolatuille hapannaamoille.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, rovasti, Karjalohjan piispa h.c.

*******

Hei Jeesus, tässä Heka

Ukrainassa on julma sota ja ihmisiä kuolee. Länsi on hyvän puolella ja Venäjä pahan puolella. Onneksi Jeesus sinä olet kärsivien ja heikkojen puolella. Kuolevien ja pelokkaitten vierellä. Niinpä me voimme seurata uutisia lämpimissä oloissa ja vatsat täynnä. Ovatko kaikki, jotka kaipaavat rauhaa maailmaan Putinin kannattajia?

Milloin kaikki muuttui näin vihaiseksi ja mustavalkoiseksi? Jeesus, olisiko lopun ajat sittenkin lähempänä, kuin arvaammekaan? Kun Harmageddonin taistelu käydään sotien osapuolia, on paljon. On idän suuret armeijat, on Googin joukot, on Antikristuksen joukot. Missä lie Suomi tuolloin?

Voittava sotajoukko on se, jonka kärjessä Jeesus palaa takaisin ja lyö kaikki muut sotajoukot Harmageddonin taistelussa.


Jeesus, milloin kaikki muuttui näin vihaiseksi ja mustavalkoiseksi? Mielessäni on se Israelin taistelu vihollisia vastaan, jonka yhteydessä Joosua tapasi Jerikon lähellä miehen paljastettu miekka kädessään.

- Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?
- En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies.

Jeesus, auta meitä uskomaan. Vain Sinun kauttasi rauha koittaa. Ihmisille ja kansoille. Jeesus, siunaa ja auta ukrainalaisia. Siunaa venäläisiä.

Siunaa erityisesti meitä suomalaisia. Olemme hyvin pieni ja outo kansa. Aamen.

terveisin Heka




Olin krapulassa


Nuoruuden synnit ovat takana. Parannusta olen tehnyt Jumalan ja ihmisten edessä hävettävän paljon. Minua siis hävetti kaikki toilailuni ja muitten satuttamiset. Humalassa ja selvempänä. Krapula oli osa elämääni. Henkinen krapula oli ja on aina perusdarraa pahempaa. Edelleen olen lankeavaa sorttia ja parannusta on tehtävä häveten ja taistellen.

Kaikesta huolimatta kaksikymppisestä lähtien olen kuljeskellut Jeesuksen seurassa. Jaksan kulkea aikoja hoipertelematta ja liiaksi suuttumatta. Elän sellaista armosta pelastetun syntisen lievästi pyhittyvää elämää.

Lapsesta asti olen tiennyt eron oikean ja väärän välillä. Synnit olen tiedostanut automaattisesti. Vahingossa olen harvemmin synteillyt. Nyt vanhoilla päivilläni olen enempi hämmentynyt. Kirkkoni (luterilainen pulju) on hylännyt syntikäsitteen. Enää ei voi langeta minkäänlaiseen syntiin. Ehkä poikkeuksena ilmastoa ja ameboja vastaan tehdyt synnit. Kirkon lisäksi yhteiskunta ei hahmota oikean ja väärän eroa. Murha on tietysti edelleen väärin. Paitsi abortti.

Parannuksen armo ja tie Taivaaseen aukeaa, kun herää. Huomaa oman elämänsä kulkevan kohti kadotusta, ikuista kuolemaa. Kun havahtuu, häpeää, katuu, itkee, etsii apua…ja löytää armon. Jeesuksen ristin tuoman anteeksiannon ja pelastuksen.

Tästä kohtaamisesta elämä muuttuu. Sitä löytää kauneutta, rakkautta, iloa ja raikkautta, jopa raittiutta elämään. Jumalan seurassa oppii näkemään Taivaaseen asti. Silloin jaksaa kilvoitella, taistella ja nähdä vaivaa, koska rakastaa. Eikä tarvitse olla krapulassa. Jeesus on mukana kuvioissa.

Jeesus kanssasi, ystävä. Jumalalla on hyvä suunnitelma elämääsi varten. Ota uskon askel juuri nyt: "Jeesus tässä olen. Anteeksi ja kiitos. Hoida kaikki. Aamen."


Heka-pappi Linnavirta



Päivän ahdistus, kiitos


Kun Trump tuli Amerikan pressaksi otettiin käyttöön sana valemedia. Sen jälkeen eri leimoja on Suomessakin käytetty lahjakkaasti. Kaikki se, mikä edustaa itselle vieraita arvoja kuuluu valemedian piiriin. Minun henkilökohtaiseen ankeuttajajengiin kuuluvat Hesari, iltapäivälehdet, Yle ja Ålands Eko (merimetsojen luodollinen julkaisu).

Perustelen subjektiivista näkemystäni muutamin kommentein. Stadin lehden lukemisessa ahdistaa kyseisen julkaisun näky: ” Älyllistä elämää on vain
kehäykkösen sisäpuolella. Myös Korkeasaaressa”.

Hyvätkin artikkelit hukkuvat omahyväisen ja saarnaavan aatteen alle. Tällainen pieni ihminen ahdistuu paatoksesta. Olen vuosikymmenten aikana reagoinut ja käyttänyt taloudellista painostusta Hesaria kohtaan. Olen lopettanut tilauksen, uusinut tilauksen, lopettanut, uusinut… Vielä ei lehden linja ole muuttunut.


Entä Iltapäivälehdet ja lööpit kaupoissa ja somessa? Pelottelun makua:

- Nämä kaikki sairaudet voivat osua kohdallesi, jos olet yli tai alle 38-vuotias maalainen.

- Suomalaisilta loppuvat rahat. Varsinkin nuoret vaarassa.

- Kylmäjäinen tulee ja patterit kylmenevät. Osta
pipoja varastoon.

- Korona, sota, ilmastonmuutos ovella. Varo kaikkea ja pidä huivista kiinni.

Tällaista äänetöntä huutoa lööpit julistavat. Mistä syntyvät lasten, nuorten, jos vanhempienkin pelot ja
ahdistus? Pelottelevat estoitta nuo rahanahneet mediaihmiset. Valtamediaa parhaimmillaan.

Yle on ajoitellen hyväkin media. Englantilaiset sarjat ovat parasta. Uutiset ovat lähes asiallisia, paitsi Israelin uutisoinnin kohdalla. Antisemitismi paistaa aina läpi.

A-studio on sitten oma lukunsa. Hesaritasoiset toimittajat haastattelevat omia kavereitaan vallan huipulta. Tuon ohjelman katsominen ei onnistu meikäläiseltä edes siedätyshoitona.

Mikä sitten on hyvä lehti tai media? Paikallislehdet ovat pitäneet sitkeästi pintansa. Meillä Länskäri. Uutiset ja kirjoitukset ovat ihmisenkokoisia,
tavallisia, arkea koskettavia. Näiden medioiden kautta sitä pystyy jopa tutustumaan erilaisiin aatteisiin ja ihmisiin.


Jumalan Siunausta syksyyn, ystävä. Käytetään mediaa kohtuudella, ulkoillaan enemmän ja syödään hyvällä mielin, mitä milloinkin. Juodaan myös vettä.

Heikki Linnavirta, rovasti, Lohjan
kaupunginvaltuutettu

*********


Ne jyrää meitin. Pojaat!


Kymmenen vuotta sitten haukuin blogissani vihreät armomurhien kannattajat. Siihen loppui kirkollisen urani nousujohteisuus.

Piispa suuttui. Hyvä niin. Tuohon aikaan asti ja vähän ylikin harrastin selkeää sanankäyttöä kirjoituksissani ja puheissani. Osansa saivat abortti, homosuhteet, eutanasia, valtaeliitin hölmöys (erityisesti piispat). Ja kaikki muu, mikä ahdisti minua Jeesus-fanina ja kiukkuisena äijänä.

Lohjan kaupunginvaltuuston vuosia kestänyt jäsenyys on tehnyt minusta maltillisen kristityn ja hitaasti juoksevan kuntoilijan. En enää kirjoita enkä puhu selkeästi kielletyistä aiheista. Tilalle on tullut
Tuntemattoman sotilaan pelko: ”Ne jyrää meitin. Pojat! Ne jyrää meitin”. Tarkoitan uutta suvaitsevaista enemmistöä, jotka tykkäävät kaikesta, ihailevat vain itseään ja vihaavat meitä uskovaisia Jeesusfaneja.


Joka kesä pahoitan mieleni Pride-viikosta ja sateenkaarilipuista. Nyt on valtuustoaloitekin tehty, jotta sateenkaariliput liehuisivat Lohjan kaupungin lipputangoissa. Kainosti vastustan moista, koska Raamattu on edelleen Jumalan sanaa.

Eniten minua masentaa taidollisena sanankäyttäjänä sanojen uusi määrittely. Oikein on väärin, musta on valkoista. Hyvä on pahaa. Puhumme oikeista arvoista, kun ne sopivat itselle parhaiten. Jos joku on toista mieltä, kysymme suuttuneena: ”Missä on armollisuus?” Eli eri mieltä ei saa olla vapaasta abortista, Pride aatteesta, napajäätiköiden sulamisesta eikä rouva Haukion käsilaukun mallista.

Vaan kerran vuodessa, pelon keskellä, sanon - ainakin kirjoitan: ”Maapallo kiertää aurinkoa, kristillinen perhekäsitys on Jumalan tahto, abortti ei ole ehkäisyväline, vanhukset ja sairaat ansaitsevat hyvän elämän ilman eutanasiaa”.


Siunausta, kesää, kärpäsiä.

Heikki Linnavirta, rovasti, kaupunginvaltuutettu

*******

Hei Jeesus

Kesä käsillä ja tässä olen. Mietin, pitäisikö tehdä jotakin? Olla enemmän uskovainen. Suorittaa jotakin hengellistä. Kelvata enemmän Sinulle.

Vai voinko vain olla ja ottaa vastaan Sinun rakkauttasi? Tiedän, että haluat minun enemmän vain olevan ja elävän levossa. Näin sanot Sanassasi. Vaan se on niin vaikeaa. Koetan kuitenkin heittäytyä lepoosi ja huolenpitoosi. Nyt, nyt, nyt…


Kiitos Taivaasta. Olen lukenut taas paljon sanoja Taivaasta. Minulle riittää sinun läsnäolosi. Sinun näkemisesi ja kokemisesi. Taivas ei minua jännitä. Se siirtymisen hetki ja aika, se aina vain pelottaa. Vanhempana asia helpottaa? Satavuotiaana?

Taivaassa ylistetään ja palvotaan. Raamatun mukaan Taivas on täynnä Jumalan ja Karitsan (Jeesuksen) ylistystä. Iloa, yhdessäoloa ja ylistystä. Mitä sieltä puuttuu kyyneleiden, surun, sairauden ja pelon lisäksi? Mitä Taivaasta puuttuu? Meille papeille ja saarnamiehille kasvattava yllätys. Taivaassa ei pidetä saarnoja.


Lutherilla on ollut opettelemista, jos muillakin edesmenneillä saarnaavaisilla. Mieli on muuttunut ylistyksen ja palvonnan tasolle. Olisiko Jeesus tässä kohden kaikilla etukäteen oivallettavaa? Vähemmän sanoja ja riitoja. Vähemmän oikeaoppisuutta ja toisten tuomitsemista. Tilalla yhteistä rukousta, Jumalan Sanaa ja musiikkia. Taivaassa lauletaan samoja lauluja, kuin maan päällä. Paremmin vain.

Jeesus. Kiitos rakkaudestasi. Kiitos Sanastasi Raamatussa. Kiitos kaikista ihmisistä. Kiitos ennen muuta siitä, kun kohtaamme kaiken yhdessä. Jeesus
ja minä. Tämä elämä, kuoleman raja ja Taivas. Sinun seurassa. Sinä huolehdit ja minä olen. Vain olen, en yritä, vaan lepään Sinussa. Kiitos Jeesus.


Mennään, kiitos kun siunaat rakkaani. Heitä on paljon.

Terveisin Heka



Rohkaisua Raamatusta ja rukouksesta (Kirjoitukseni TV7 ystävälehdessä)

Juoksen ja rukoilen

Juoksen viikoittain minulle tuttuja Lohjan katuja. Ainakin muutamana päivänä tunnin lenkin. Juoksen yksin, tai oikeastaan Jeesuksen
kanssa. Rukoilen, ihmettelen ja kyselen Jeesukselta missä mennään? Koetan myös juoksun lomassa palauttaa mieleen joitakin Raamatun jakeita, kun oikein alkaa juoksu takkuamaan. Viisi jaetta Vanhasta Testamentista, viisi UT:sta. Uusi Testamentti on minulle helpompi. Muistan monia hyviä suosikkilauseita ja sanoja automaattisesti.

Vanhasta Testamentista muistan Psalmia 23 sinnepäin ja Joosuasta tämän: ”Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea, älä arkana säikähdä, sillä minä Herra, sinun Jumalasi olen sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin” Jotenkin noin se kaiketi menee? Ja tietysti muistan kaiken alun: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan…”


Olen tuota ulkoa osaamista miettinyt viime aikoina aika usein, koska nuoruuden sankarit, nuo kommunismin kynsissä kärsineet marttyyrit mm. Richard Wurmbrand ja Watchman Nee ovat olleet vahvasti mielessä. Tuo uudelleenmuistelu johtuu tästä ajasta, jota elämme Suomessa ja maailmassa. Olen vuosikymmeniä puhunut, saarnannut ja kirjoittanut lopunajoista, mutta nyt nuo ajat tuntuvat olevan harvinaisen paljon kohdallaan. Kuin eläisin Ilmestyskirjan alkulukuja.

Minulla on kotona hyviä hengellisiä kirjoja ja Raamattuja monin kappalein. Jotenkin tuntuu, kuin kirjarovioiden aika voi olla pian käsillä. Silloin on parempi, kun osaa ulkoa enemmänkin jakeita ja kohtia Raamatusta.


Jumalan hyvä uutinen pelottaa

Luterilainen piispa ja kansanedustaja ovat paraikaa
(tammi-helmikuu -22) syytettynä Raamatun sanojen takia. Täällä kristillisiä kirkkoja ja seurakuntia täynnä olevassa Suomessa. Kyse on tästä Pride-uskovaisten hyökkäyksestä kristillistä kirkkoa ja erityisesti sen
avioliitto-opetusta vastaan. Muutamassa vuosikymmenessä kaikki on kääntynyt päälaelleen. Rakkauden sanat ovat vihapuhetta. Perhe-arvot ovat tuomittavia. Haureus on jotain tavoiteltavaa ja suositeltavaa. Ja Raamatun sanasta kiinni pitävät ovat tuomiolla.


Tämä on Raamatun mukaan Antikristuksen ajan alkusoittoa. Kirkon enemmistö Suomessa on jo luovuttanut. Lähes jokainen piispa kumartaa maailman suuntaan. Pappien ja saarnaajien enemmistö varoo sanojaan, niin, ettei niistä saa mitään tolkkua. Pelkkää runoa ja luontokuvausta saarnat täynnä.

Huomaan surukseni, miten vaikeaa myös minun on ilman rykimistä kertoa, mitä Jumala odottaa – Pyhän Sanansa mukaan- ihmisiltä. Vaikeneminen ja sanojen pyörittely on pelottavan helppoa.

Raamatun päivittäinen lukeminen, Jeesuksen seura,
rukouslenkit juosten ja kävellen. Tällä täytän elämäni, jotta jaksan ja ennen muuta uskallan - edes vähän - näyttää väriä: uskoani ja rakkauttani Jeesukseen. Pyhällä Hengellä on monta tehtävää, lahjaa, meitä kristittyjä varten. Minulle, huonomuistiselle, yksi parhain lahja on muistuttaminen. Pyhä Henki muistuttaa, palauttaa mieleen hyviä ja tärkeitä asioita. Tässä muutama, ole hyvä:


- Kun lähdet aamulla liikkeelle, niin hiljenny, lue pieni siunaus, ota vaikka yksi Raamatun turvallinen jae päivän evääksi. Ja sitten menoksi.

- Jos kohtaat ihmisiä ja joudut/saat jutella, neuvotella, kokoustaa, keskustella, niin ennen jokaista kohtaamista muista: Jeesus on kanssasi, pärjäät kyllä. Kaikki käy hyvin. Jeesus ja sinä: Voittajatiimi.


- Ja illalla on kiitoksen aika. Tai palaverin paikka Jeesuksen kanssa kahden. Miten kaikki menikään? Taas selvittiin. Kiitos Jeesus.

Oikeastaan jo huomaat tapani elää. Minä jotenkin sopotan ja höpötän Jeesuksen kanssa pitkin päivää. Huokailen, nikottelen ja kiitän. Koen, että meillä on aika läheinen suhde. Totta kai minä joskus hätääntyneenä tai suuresti säikytettynä, unohdan ja kadotan Jeesuksen tästä viereltäni, mutta aina tuo Jeesus on ravistellut, havahduttanut minut paniikista, säikähdyksestä tai kauhun syövereistä. Näin olen jaksanut hyvinkin tietoisesti uskon tietä yli neljäkymmentäviisi vuotta. Siitä uskoon pamahduksesta laskien. Tai varttiluterilaisena voin laskea ihan alkuun: 67 vuotta on Jeesus ollut
ruorissa. Ihan vauvasta vaari-ikään asti. Ihmettä kerrakseen.


Korona – mitä se on?

Entä sitten korona? Nämä pandemian ajat ovat olleet meille kaikille pienenpieni ajanjakso elämästämme. Muutama erilainen vuosi on mennyt ja lisää tätä outoutta on tulossa, mutta kuitenkin…edelleen on sydänsairauksia, kauheaa syöpää, kipuja, kolotuksia, pelkoja, masennusta, liikenneonnettomuuksia,
perheväkivaltaa, kaikkea elämän kurjuutta. Ilman tuota koronaakin. Olisiko tässä meille kaikille kristityille havahtumisen paikka?



Olen kertonut joillekin - ja kerron nyt sinulle – miltä
minusta tämä koronapelko on tuntunut. Nyt, kun lähes kaikki suomalaiset on peloteltu median kautta puolikuoliaiksi. Nyt uutisissa näytetään jatkuvasti
käänneltäviä ja henkeä haukkovia teho-osastopotilaita ja varoitellaan, että kohta nuo osastot ovat täynnä, niin varopa vain ja pelkää! Lopeta elämästä nauttiminen ja kävele varoen, eristäydy paljon ja pyörittele mielessäsi kauhuskenaarioita,
mitä voikaan vielä tapahtua.



Kuolemanpelosta on tullut kansantauti. Olen vuosikymmenten saatossa ajoittain kärsinyt vakavasta masennuksesta, tähän liittynyt
kuolemanpelko on ollut rankka paino kantaa.
Olen siis kertonut joillekin ja kerron nyt sinulle... Koen, että koko maailma tuntee nyt jotain samaa, mitä minä olen käynyt läpi pahoissa masennuskausissani.

Tämän takia korona ei ole minulle ongelma, vaikka se onkin enemmän, kuin flunssa. Jumala on nimittäin ruorissa. Näin olen saanut tuntea masennuskausien ja pelkojen keskellä. Näin saa jokainen tuntea koronan ja muiden kulkutautien tullessa.



Jokaisen uskovaisen ja Jeesusta kaipaavan on mahdollisuus muistaa tämä, kun Pyhä Henki kerran
muistuttaa: ”Olenhan minä sinua käskenyt. Ole luja ja rohkea. Älä arkana säikähdä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen sinun kanssasi, missä ikinä
kuljetkin”.
Jumala on kanssasi. Jeesus ei jätä sinua koskaan. Vaikka joskus hätääntyneenä niin luuletkin. Muista Jeesuksen sana: ”Minä olen sinun kanssasi
kaikki päivät maailman loppuun asti”. Joka ikinen hetki.



Uskon, että nyt on meidän kristittyjen aika todistaa, kertoa hyvää uutista uskosta osattomille, rohkaista ja julistaa: ”Jeesus on Herra. Hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet. Hän on tie, totuus ja elämä. Hänen seurassaan, ei eksy hullutkaan. Jeesuksen seura, usko Jeesukseen on tie vapauteen kaikista peloista, myös kuoleman pelosta. Jeesus on tie iloon ja rauhaan. Vaikka maailma on kaukana paratiisista. Jeesus on turva, Hän on syli, jota olet kaivannut.”



Raamattu puhuu

Rakas ystävä. Raamattu on Jumalan puhetta tälle ajalle ja jokaiselle ihmiselle. Raamattu kertoo kirouksista ja siunauksista. Rikkovista ja rakentavista sanoista ja ajatuksista. Olen lukenut niistä muutaman kirjan, jotta oppisin. Derek Princen kirjaa ”Siunaus vai kirous” suosittelen. Mutta ihan perussiunaus, Miten sen kanssa toimia? Näin alkuvuonna on jo ehditty toivottaa tutuille ja tuntemattomille ”Hyvää uutta vuotta!” Joulunakin oli
helppo luikauttaa vähän monelle ”hyvää, iloista Joulua” .

Huomasithan nuo toivotukset? Hyvää, iloista ja sen semmoista on helppo toivotella, koska noissa
sanoissa ei ole selkeää kristillistä painoa. Raamatussa puhutaan paljon siunauksista ja kehotetaan meitä Jeesus-tien kulkijoita toivottamaan siunauksia, siunaamaan lähimmäisiä. Kaikkia.

Itsestäni on helppo kertoa. Huomaan, kuinka joskus toivottelen letkeästi minäkin mitä tahansa muuta hyvää ja iloista ja kivaa, mutta en Jumalan Siunausta. Tuo siunauksen toivotus on todistus uskosta. Sen takia se on niin vaikeaa. Jumala ei tee todistamista vaikeaksi, vaan saatana ja oma ylpeys.

Tämän takia rohkaisen itseäni ja myös sinua. Kun haluat viedä vapauden sanomaa eteenpäin, niin muista nämä pienet tärkeät mahdollisuudet: Toivota tarvittaessa kaikissa kohden, Jumalan antaman rohkeuden avulla:


- Hyvää syntymäpäivää ja Taivaan Isän Siunausta.
- Iloista Joulua ja Jumalan Siunausta.
- Tsemppiä ja Siunausta uuteen vuoteen 2022
- Jeesus kanssasi, ystävä.

Kristityt ovat aina olleet herkkiä arvostelemaan toisia
uskovia. Tämän takia meillä on kirkkokuntia, uskonsuuntia, herätysliikkeitä. Alkuseurakuntakin jo riiteli, kuka on Apolloksen ja kuka Paavalin puolta. Nyt me kristityt olemme jakautuneet aika reippaasti tämän suuresti mainostetun taudinkin suhteen. Tämä johtuu siitä, kun katsomme ja keskitymme aina vain tiukemmin katsomaan jotakin sairautta, tautia tai kurjuutta, emmekä katso Jeesukseen.



Meidän kristittyjen riidat laantuisivat nopeasti, jos tavoittelisimme lähempää, luottavaisempaa ja rakastavampaa suhdetta Jeesukseen. Katsoisimme Jeesukseen ja muistaisimme mitä ristillä tapahtui: Jeesus kuoli ristillä julman kuoleman, kärsi Isän hylkäämisen, jotta me pelastuisimme, synnin, saatanan ja kuoleman vallasta.

Rakas ystävä, me olemme armosta pelastettuja Jumalan lapsia. Jeesus kulkee turvallisen lähellä. Me voimme elää sovussa, kun katsomme kaikki samaan suuntaan: Kohti ristiä, kohti Jeesusta.

Viimeiset sanat ristillä ovat lupaus sinun pelastumisesta ja Jumalan rakkaudesta: ”Se on täytetty”.


Jeesus kanssasi, ystävä

Heka-pappi Linnavirta


Kirkko ja tauti

Kaksi vuotta on mennyt maskeillen ja kirkot lukossa. Pieniä porukkoja on otettu jumalanpalveluksiin. Kaikki kerhotoiminta ja sosiaalinen kanssakäyminen on ollut jumissa. Miten kirkko on kriisiaikana onnistunut?

Piispat ovat kuuliaisten lampaitten tavoin orjailleet
naisministerien sanoja, ajatuksia ja otsanrypistyksiä. Siinä ovat sitten piispalliset turvaohjeet sinkoilleet Suomen seurakuntiin.


Kirkot ovat neliöiltään ja kuutiotilavuuksiltaan suurensuuria rakennuksia. Paikkoja 500–1500 löytyy ympäri isänmaata. Jumalanpalveluksiin on saanut tulla 30–100 henkeä silloin tällöin, kun jumalanpalveluksia on viitsitty pitää. Samaan aikaan juottolat ovat olleet avoinna/kiinni koronatartuntaryppäiden tahtiin. Yritetty on juoda ja juottaa.

Olisikohan seurakuntien hiljaiselo ja suljetut kirkot merkki liberaalikirkon turhuudesta ja sanoman puuttumisesta? Vastaan itse: Tämä on syy.

Kirkko ei tee mitään ja kuukausipalkat papeilla juoksevat. Nettijutut, striimaukset ja TV jumalanpalvelukset ovat aina se huonompi vaihtoehto. Elävä seurakunta ja kohtaaminen livenä on Jeesuksen seurakunnan merkki. Elämää ei
kirkon kerma kaipaa. Torkkuvat ja nuokkuvat.


Heikki Linnavirta, TV-pappi


Hei Jeesus, tässä Heka

Raamatusta, siitä Sinun Sanastasi muutama pelokas ajatus. Ne meinaavat kieltää Raamatun ottamisen tosissaan. Ainakin arkkipiispa ja se valtakunnan pelottava syyttäjä. Se, joka kiusaa Päivi Räsästä tauotta.

Raamatusta pitäisi lahtailla Valitut Palat. Valinnan
haluavat suorittaa nuo pakanat ja jumalankieltäjät. Vain pelkkää runoa ja pumpulia pitäisi Sanastasi löytyä. Miten ajattelit hoitaa, Jeesus, asiaa?


Jos en enää saa sanoa, että sinä olet ainoa Tie Taivaaseen, niin kaikkihan on turhaa.

Jos en saa (edes ujosti) varoitella avo-,homo- tai dingelidongseksin synnillisyydestä, niin mitä virkaa on ”Älä tee huorin” käskyllä. Tai rakkauden kaksoiskäskyllä?

Jos en saa kehottaa ihmisiä tekemään parannusta itsekkäästä ja ylpeästä elämästä, niin silloinhan kirkkosi kertomus on pian ohi?

Siis miten Jeesus ajattelit hoitaa tämän asian? Joudummeko tutun pilkan ja naureskelun lisäksi myös vainottaviksi? Suomessa? Minä olen kyllä niin kipuherkkä ja pelokas, ettei minun varaan kannata paljon laskea. Oikeastaan, Jeesus, minun varaani ei kannata laskea mitään. Olen Sinun peesaajasi.

Jeesus. Odotan ihmettä, Rakastan sinua. Päivä kerrallaan soudan kanssasi vastavirtaan. Tai äyskäröin vettä veneestä. Ja pälyilen ympärilleni.


Terveisin heka-pappi Linnavirta


Hei Jeesus, tässä Heka

Jeesus, uusi vuosi alkaa. Vanha meni koronaa pelatessa ja kaikkea pelätessä. Muuten hyvä vuosi, tuo mennyt. Mutta toisaalta ja totta puhuen: ”Kiitos Jeesus, kun olet ja jaksat! Vaan outoa kaikki on.

Olen ollut pari vuotta eläkkeellä, enkä tiedä, miten täällä pitäisi olla. Vanhenen kyllä, mutta se seesteisyys ja rauha on aina vain kulman takana, edessäpäin.

Muutamia rukouksia, Jeesus. Sinulle ja täysillä. Siunaa, pidä huolta, ohjaa Taivaan Tiellä kaikkia rakkaitani. Heitä on paljon. Malle-vaimo, kaikki seitsemän ihanaa lasta, heidän puolisot, lastenlapset kaikki tyynni. Siunaa ja johdata läpi elämän.


Tämä toinen ryhmä on isompi, mutta yhtä lailla rakas. Jeesus, siunaa ja ohjaa kohti Taivaan kotia ja pidä pelastettujen tiellä nämä lohjalaiset. Kaikki. Myös sammattilaiset. Siunaa Facebook-kaverit ja muut sometutut. Siunaa tätä outoa maata ja kansaa, meitä suomalaisia.

Ja tämä hullu maailma hulluine johtajineen. Siunaa ja
armahda meitä kaikkia. Tule pian takaisin ja hoida homma kotiin. Nämä nykyiset pelaajat eivät osaa mitään. Jeesus, Siunaa meitä. Siunaa koko maailmaa. Kiitos ja aamen. Kiitos vuodesta 2022 jKr.


terveisin heka-pappi