Ne jyrää meitin. Pojaat!


Kymmenen vuotta sitten haukuin blogissani vihreät armomurhien kannattajat. Siihen loppui kirkollisen urani nousujohteisuus.

Piispa suuttui. Hyvä niin. Tuohon aikaan asti ja vähän ylikin harrastin selkeää sanankäyttöä kirjoituksissani ja puheissani. Osansa saivat abortti, homosuhteet, eutanasia, valtaeliitin hölmöys (erityisesti piispat). Ja kaikki muu, mikä ahdisti minua Jeesus-fanina ja kiukkuisena äijänä.

Lohjan kaupunginvaltuuston vuosia kestänyt jäsenyys on tehnyt minusta maltillisen kristityn ja hitaasti juoksevan kuntoilijan. En enää kirjoita enkä puhu selkeästi kielletyistä aiheista. Tilalle on tullut
Tuntemattoman sotilaan pelko: ”Ne jyrää meitin. Pojat! Ne jyrää meitin”. Tarkoitan uutta suvaitsevaista enemmistöä, jotka tykkäävät kaikesta, ihailevat vain itseään ja vihaavat meitä uskovaisia Jeesusfaneja.


Joka kesä pahoitan mieleni Pride-viikosta ja sateenkaarilipuista. Nyt on valtuustoaloitekin tehty, jotta sateenkaariliput liehuisivat Lohjan kaupungin lipputangoissa. Kainosti vastustan moista, koska Raamattu on edelleen Jumalan sanaa.

Eniten minua masentaa taidollisena sanankäyttäjänä sanojen uusi määrittely. Oikein on väärin, musta on valkoista. Hyvä on pahaa. Puhumme oikeista arvoista, kun ne sopivat itselle parhaiten. Jos joku on toista mieltä, kysymme suuttuneena: ”Missä on armollisuus?” Eli eri mieltä ei saa olla vapaasta abortista, Pride aatteesta, napajäätiköiden sulamisesta eikä rouva Haukion käsilaukun mallista.

Vaan kerran vuodessa, pelon keskellä, sanon - ainakin kirjoitan: ”Maapallo kiertää aurinkoa, kristillinen perhekäsitys on Jumalan tahto, abortti ei ole ehkäisyväline, vanhukset ja sairaat ansaitsevat hyvän elämän ilman eutanasiaa”.


Siunausta, kesää, kärpäsiä.

Heikki Linnavirta, rovasti, kaupunginvaltuutettu

*******

Hei Jeesus

Kesä käsillä ja tässä olen. Mietin, pitäisikö tehdä jotakin? Olla enemmän uskovainen. Suorittaa jotakin hengellistä. Kelvata enemmän Sinulle.

Vai voinko vain olla ja ottaa vastaan Sinun rakkauttasi? Tiedän, että haluat minun enemmän vain olevan ja elävän levossa. Näin sanot Sanassasi. Vaan se on niin vaikeaa. Koetan kuitenkin heittäytyä lepoosi ja huolenpitoosi. Nyt, nyt, nyt…


Kiitos Taivaasta. Olen lukenut taas paljon sanoja Taivaasta. Minulle riittää sinun läsnäolosi. Sinun näkemisesi ja kokemisesi. Taivas ei minua jännitä. Se siirtymisen hetki ja aika, se aina vain pelottaa. Vanhempana asia helpottaa? Satavuotiaana?

Taivaassa ylistetään ja palvotaan. Raamatun mukaan Taivas on täynnä Jumalan ja Karitsan (Jeesuksen) ylistystä. Iloa, yhdessäoloa ja ylistystä. Mitä sieltä puuttuu kyyneleiden, surun, sairauden ja pelon lisäksi? Mitä Taivaasta puuttuu? Meille papeille ja saarnamiehille kasvattava yllätys. Taivaassa ei pidetä saarnoja.


Lutherilla on ollut opettelemista, jos muillakin edesmenneillä saarnaavaisilla. Mieli on muuttunut ylistyksen ja palvonnan tasolle. Olisiko Jeesus tässä kohden kaikilla etukäteen oivallettavaa? Vähemmän sanoja ja riitoja. Vähemmän oikeaoppisuutta ja toisten tuomitsemista. Tilalla yhteistä rukousta, Jumalan Sanaa ja musiikkia. Taivaassa lauletaan samoja lauluja, kuin maan päällä. Paremmin vain.

Jeesus. Kiitos rakkaudestasi. Kiitos Sanastasi Raamatussa. Kiitos kaikista ihmisistä. Kiitos ennen muuta siitä, kun kohtaamme kaiken yhdessä. Jeesus
ja minä. Tämä elämä, kuoleman raja ja Taivas. Sinun seurassa. Sinä huolehdit ja minä olen. Vain olen, en yritä, vaan lepään Sinussa. Kiitos Jeesus.


Mennään, kiitos kun siunaat rakkaani. Heitä on paljon.

Terveisin Heka



Rohkaisua Raamatusta ja rukouksesta (Kirjoitukseni TV7 ystävälehdessä)

Juoksen ja rukoilen

Juoksen viikoittain minulle tuttuja Lohjan katuja. Ainakin muutamana päivänä tunnin lenkin. Juoksen yksin, tai oikeastaan Jeesuksen
kanssa. Rukoilen, ihmettelen ja kyselen Jeesukselta missä mennään? Koetan myös juoksun lomassa palauttaa mieleen joitakin Raamatun jakeita, kun oikein alkaa juoksu takkuamaan. Viisi jaetta Vanhasta Testamentista, viisi UT:sta. Uusi Testamentti on minulle helpompi. Muistan monia hyviä suosikkilauseita ja sanoja automaattisesti.

Vanhasta Testamentista muistan Psalmia 23 sinnepäin ja Joosuasta tämän: ”Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea, älä arkana säikähdä, sillä minä Herra, sinun Jumalasi olen sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin” Jotenkin noin se kaiketi menee? Ja tietysti muistan kaiken alun: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan…”


Olen tuota ulkoa osaamista miettinyt viime aikoina aika usein, koska nuoruuden sankarit, nuo kommunismin kynsissä kärsineet marttyyrit mm. Richard Wurmbrand ja Watchman Nee ovat olleet vahvasti mielessä. Tuo uudelleenmuistelu johtuu tästä ajasta, jota elämme Suomessa ja maailmassa. Olen vuosikymmeniä puhunut, saarnannut ja kirjoittanut lopunajoista, mutta nyt nuo ajat tuntuvat olevan harvinaisen paljon kohdallaan. Kuin eläisin Ilmestyskirjan alkulukuja.

Minulla on kotona hyviä hengellisiä kirjoja ja Raamattuja monin kappalein. Jotenkin tuntuu, kuin kirjarovioiden aika voi olla pian käsillä. Silloin on parempi, kun osaa ulkoa enemmänkin jakeita ja kohtia Raamatusta.


Jumalan hyvä uutinen pelottaa

Luterilainen piispa ja kansanedustaja ovat paraikaa
(tammi-helmikuu -22) syytettynä Raamatun sanojen takia. Täällä kristillisiä kirkkoja ja seurakuntia täynnä olevassa Suomessa. Kyse on tästä Pride-uskovaisten hyökkäyksestä kristillistä kirkkoa ja erityisesti sen
avioliitto-opetusta vastaan. Muutamassa vuosikymmenessä kaikki on kääntynyt päälaelleen. Rakkauden sanat ovat vihapuhetta. Perhe-arvot ovat tuomittavia. Haureus on jotain tavoiteltavaa ja suositeltavaa. Ja Raamatun sanasta kiinni pitävät ovat tuomiolla.


Tämä on Raamatun mukaan Antikristuksen ajan alkusoittoa. Kirkon enemmistö Suomessa on jo luovuttanut. Lähes jokainen piispa kumartaa maailman suuntaan. Pappien ja saarnaajien enemmistö varoo sanojaan, niin, ettei niistä saa mitään tolkkua. Pelkkää runoa ja luontokuvausta saarnat täynnä.

Huomaan surukseni, miten vaikeaa myös minun on ilman rykimistä kertoa, mitä Jumala odottaa – Pyhän Sanansa mukaan- ihmisiltä. Vaikeneminen ja sanojen pyörittely on pelottavan helppoa.

Raamatun päivittäinen lukeminen, Jeesuksen seura,
rukouslenkit juosten ja kävellen. Tällä täytän elämäni, jotta jaksan ja ennen muuta uskallan - edes vähän - näyttää väriä: uskoani ja rakkauttani Jeesukseen. Pyhällä Hengellä on monta tehtävää, lahjaa, meitä kristittyjä varten. Minulle, huonomuistiselle, yksi parhain lahja on muistuttaminen. Pyhä Henki muistuttaa, palauttaa mieleen hyviä ja tärkeitä asioita. Tässä muutama, ole hyvä:


- Kun lähdet aamulla liikkeelle, niin hiljenny, lue pieni siunaus, ota vaikka yksi Raamatun turvallinen jae päivän evääksi. Ja sitten menoksi.

- Jos kohtaat ihmisiä ja joudut/saat jutella, neuvotella, kokoustaa, keskustella, niin ennen jokaista kohtaamista muista: Jeesus on kanssasi, pärjäät kyllä. Kaikki käy hyvin. Jeesus ja sinä: Voittajatiimi.


- Ja illalla on kiitoksen aika. Tai palaverin paikka Jeesuksen kanssa kahden. Miten kaikki menikään? Taas selvittiin. Kiitos Jeesus.

Oikeastaan jo huomaat tapani elää. Minä jotenkin sopotan ja höpötän Jeesuksen kanssa pitkin päivää. Huokailen, nikottelen ja kiitän. Koen, että meillä on aika läheinen suhde. Totta kai minä joskus hätääntyneenä tai suuresti säikytettynä, unohdan ja kadotan Jeesuksen tästä viereltäni, mutta aina tuo Jeesus on ravistellut, havahduttanut minut paniikista, säikähdyksestä tai kauhun syövereistä. Näin olen jaksanut hyvinkin tietoisesti uskon tietä yli neljäkymmentäviisi vuotta. Siitä uskoon pamahduksesta laskien. Tai varttiluterilaisena voin laskea ihan alkuun: 67 vuotta on Jeesus ollut
ruorissa. Ihan vauvasta vaari-ikään asti. Ihmettä kerrakseen.


Korona – mitä se on?

Entä sitten korona? Nämä pandemian ajat ovat olleet meille kaikille pienenpieni ajanjakso elämästämme. Muutama erilainen vuosi on mennyt ja lisää tätä outoutta on tulossa, mutta kuitenkin…edelleen on sydänsairauksia, kauheaa syöpää, kipuja, kolotuksia, pelkoja, masennusta, liikenneonnettomuuksia,
perheväkivaltaa, kaikkea elämän kurjuutta. Ilman tuota koronaakin. Olisiko tässä meille kaikille kristityille havahtumisen paikka?



Olen kertonut joillekin - ja kerron nyt sinulle – miltä
minusta tämä koronapelko on tuntunut. Nyt, kun lähes kaikki suomalaiset on peloteltu median kautta puolikuoliaiksi. Nyt uutisissa näytetään jatkuvasti
käänneltäviä ja henkeä haukkovia teho-osastopotilaita ja varoitellaan, että kohta nuo osastot ovat täynnä, niin varopa vain ja pelkää! Lopeta elämästä nauttiminen ja kävele varoen, eristäydy paljon ja pyörittele mielessäsi kauhuskenaarioita,
mitä voikaan vielä tapahtua.



Kuolemanpelosta on tullut kansantauti. Olen vuosikymmenten saatossa ajoittain kärsinyt vakavasta masennuksesta, tähän liittynyt
kuolemanpelko on ollut rankka paino kantaa.
Olen siis kertonut joillekin ja kerron nyt sinulle... Koen, että koko maailma tuntee nyt jotain samaa, mitä minä olen käynyt läpi pahoissa masennuskausissani.

Tämän takia korona ei ole minulle ongelma, vaikka se onkin enemmän, kuin flunssa. Jumala on nimittäin ruorissa. Näin olen saanut tuntea masennuskausien ja pelkojen keskellä. Näin saa jokainen tuntea koronan ja muiden kulkutautien tullessa.



Jokaisen uskovaisen ja Jeesusta kaipaavan on mahdollisuus muistaa tämä, kun Pyhä Henki kerran
muistuttaa: ”Olenhan minä sinua käskenyt. Ole luja ja rohkea. Älä arkana säikähdä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen sinun kanssasi, missä ikinä
kuljetkin”.
Jumala on kanssasi. Jeesus ei jätä sinua koskaan. Vaikka joskus hätääntyneenä niin luuletkin. Muista Jeesuksen sana: ”Minä olen sinun kanssasi
kaikki päivät maailman loppuun asti”. Joka ikinen hetki.



Uskon, että nyt on meidän kristittyjen aika todistaa, kertoa hyvää uutista uskosta osattomille, rohkaista ja julistaa: ”Jeesus on Herra. Hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet. Hän on tie, totuus ja elämä. Hänen seurassaan, ei eksy hullutkaan. Jeesuksen seura, usko Jeesukseen on tie vapauteen kaikista peloista, myös kuoleman pelosta. Jeesus on tie iloon ja rauhaan. Vaikka maailma on kaukana paratiisista. Jeesus on turva, Hän on syli, jota olet kaivannut.”



Raamattu puhuu

Rakas ystävä. Raamattu on Jumalan puhetta tälle ajalle ja jokaiselle ihmiselle. Raamattu kertoo kirouksista ja siunauksista. Rikkovista ja rakentavista sanoista ja ajatuksista. Olen lukenut niistä muutaman kirjan, jotta oppisin. Derek Princen kirjaa ”Siunaus vai kirous” suosittelen. Mutta ihan perussiunaus, Miten sen kanssa toimia? Näin alkuvuonna on jo ehditty toivottaa tutuille ja tuntemattomille ”Hyvää uutta vuotta!” Joulunakin oli
helppo luikauttaa vähän monelle ”hyvää, iloista Joulua” .

Huomasithan nuo toivotukset? Hyvää, iloista ja sen semmoista on helppo toivotella, koska noissa
sanoissa ei ole selkeää kristillistä painoa. Raamatussa puhutaan paljon siunauksista ja kehotetaan meitä Jeesus-tien kulkijoita toivottamaan siunauksia, siunaamaan lähimmäisiä. Kaikkia.

Itsestäni on helppo kertoa. Huomaan, kuinka joskus toivottelen letkeästi minäkin mitä tahansa muuta hyvää ja iloista ja kivaa, mutta en Jumalan Siunausta. Tuo siunauksen toivotus on todistus uskosta. Sen takia se on niin vaikeaa. Jumala ei tee todistamista vaikeaksi, vaan saatana ja oma ylpeys.

Tämän takia rohkaisen itseäni ja myös sinua. Kun haluat viedä vapauden sanomaa eteenpäin, niin muista nämä pienet tärkeät mahdollisuudet: Toivota tarvittaessa kaikissa kohden, Jumalan antaman rohkeuden avulla:


- Hyvää syntymäpäivää ja Taivaan Isän Siunausta.
- Iloista Joulua ja Jumalan Siunausta.
- Tsemppiä ja Siunausta uuteen vuoteen 2022
- Jeesus kanssasi, ystävä.

Kristityt ovat aina olleet herkkiä arvostelemaan toisia
uskovia. Tämän takia meillä on kirkkokuntia, uskonsuuntia, herätysliikkeitä. Alkuseurakuntakin jo riiteli, kuka on Apolloksen ja kuka Paavalin puolta. Nyt me kristityt olemme jakautuneet aika reippaasti tämän suuresti mainostetun taudinkin suhteen. Tämä johtuu siitä, kun katsomme ja keskitymme aina vain tiukemmin katsomaan jotakin sairautta, tautia tai kurjuutta, emmekä katso Jeesukseen.



Meidän kristittyjen riidat laantuisivat nopeasti, jos tavoittelisimme lähempää, luottavaisempaa ja rakastavampaa suhdetta Jeesukseen. Katsoisimme Jeesukseen ja muistaisimme mitä ristillä tapahtui: Jeesus kuoli ristillä julman kuoleman, kärsi Isän hylkäämisen, jotta me pelastuisimme, synnin, saatanan ja kuoleman vallasta.

Rakas ystävä, me olemme armosta pelastettuja Jumalan lapsia. Jeesus kulkee turvallisen lähellä. Me voimme elää sovussa, kun katsomme kaikki samaan suuntaan: Kohti ristiä, kohti Jeesusta.

Viimeiset sanat ristillä ovat lupaus sinun pelastumisesta ja Jumalan rakkaudesta: ”Se on täytetty”.


Jeesus kanssasi, ystävä

Heka-pappi Linnavirta




Kirkko ja tauti


Kaksi vuotta on mennyt maskeillen ja kirkot lukossa. Pieniä porukkoja on otettu jumalanpalveluksiin. Kaikki kerhotoiminta ja sosiaalinen kanssakäyminen on ollut jumissa. Miten kirkko on kriisiaikana onnistunut?

Piispat ovat kuuliaisten lampaitten tavoin orjailleet
naisministerien sanoja, ajatuksia ja otsanrypistyksiä. Siinä ovat sitten piispalliset turvaohjeet sinkoilleet Suomen seurakuntiin.


Kirkot ovat neliöiltään ja kuutiotilavuuksiltaan suurensuuria rakennuksia. Paikkoja 500–1500 löytyy ympäri isänmaata. Jumalanpalveluksiin on saanut tulla 30–100 henkeä silloin tällöin, kun jumalanpalveluksia on viitsitty pitää. Samaan aikaan juottolat ovat olleet avoinna/kiinni koronatartuntaryppäiden tahtiin. Yritetty on juoda ja juottaa.

Olisikohan seurakuntien hiljaiselo ja suljetut kirkot merkki liberaalikirkon turhuudesta ja sanoman puuttumisesta? Vastaan itse: Tämä on syy.

Kirkko ei tee mitään ja kuukausipalkat papeilla juoksevat. Nettijutut, striimaukset ja TV jumalanpalvelukset ovat aina se huonompi vaihtoehto. Elävä seurakunta ja kohtaaminen livenä on Jeesuksen seurakunnan merkki. Elämää ei
kirkon kerma kaipaa. Torkkuvat ja nuokkuvat.


Heikki Linnavirta, TV-pappi


Hei Jeesus, tässä Heka

Raamatusta, siitä Sinun Sanastasi muutama pelokas ajatus. Ne meinaavat kieltää Raamatun ottamisen tosissaan. Ainakin arkkipiispa ja se valtakunnan pelottava syyttäjä. Se, joka kiusaa Päivi Räsästä tauotta.

Raamatusta pitäisi lahtailla Valitut Palat. Valinnan
haluavat suorittaa nuo pakanat ja jumalankieltäjät. Vain pelkkää runoa ja pumpulia pitäisi Sanastasi löytyä. Miten ajattelit hoitaa, Jeesus, asiaa?


Jos en enää saa sanoa, että sinä olet ainoa Tie Taivaaseen, niin kaikkihan on turhaa.

Jos en saa (edes ujosti) varoitella avo-,homo- tai dingelidongseksin synnillisyydestä, niin mitä virkaa on ”Älä tee huorin” käskyllä. Tai rakkauden kaksoiskäskyllä?

Jos en saa kehottaa ihmisiä tekemään parannusta itsekkäästä ja ylpeästä elämästä, niin silloinhan kirkkosi kertomus on pian ohi?

Siis miten Jeesus ajattelit hoitaa tämän asian? Joudummeko tutun pilkan ja naureskelun lisäksi myös vainottaviksi? Suomessa? Minä olen kyllä niin kipuherkkä ja pelokas, ettei minun varaan kannata paljon laskea. Oikeastaan, Jeesus, minun varaani ei kannata laskea mitään. Olen Sinun peesaajasi.

Jeesus. Odotan ihmettä, Rakastan sinua. Päivä kerrallaan soudan kanssasi vastavirtaan. Tai äyskäröin vettä veneestä. Ja pälyilen ympärilleni.


Terveisin heka-pappi Linnavirta


Hei Jeesus, tässä Heka

Jeesus, uusi vuosi alkaa. Vanha meni koronaa pelatessa ja kaikkea pelätessä. Muuten hyvä vuosi, tuo mennyt. Mutta toisaalta ja totta puhuen: ”Kiitos Jeesus, kun olet ja jaksat! Vaan outoa kaikki on.

Olen ollut pari vuotta eläkkeellä, enkä tiedä, miten täällä pitäisi olla. Vanhenen kyllä, mutta se seesteisyys ja rauha on aina vain kulman takana, edessäpäin.

Muutamia rukouksia, Jeesus. Sinulle ja täysillä. Siunaa, pidä huolta, ohjaa Taivaan Tiellä kaikkia rakkaitani. Heitä on paljon. Malle-vaimo, kaikki seitsemän ihanaa lasta, heidän puolisot, lastenlapset kaikki tyynni. Siunaa ja johdata läpi elämän.


Tämä toinen ryhmä on isompi, mutta yhtä lailla rakas. Jeesus, siunaa ja ohjaa kohti Taivaan kotia ja pidä pelastettujen tiellä nämä lohjalaiset. Kaikki. Myös sammattilaiset. Siunaa Facebook-kaverit ja muut sometutut. Siunaa tätä outoa maata ja kansaa, meitä suomalaisia.

Ja tämä hullu maailma hulluine johtajineen. Siunaa ja
armahda meitä kaikkia. Tule pian takaisin ja hoida homma kotiin. Nämä nykyiset pelaajat eivät osaa mitään. Jeesus, Siunaa meitä. Siunaa koko maailmaa. Kiitos ja aamen. Kiitos vuodesta 2022 jKr.


terveisin heka-pappi



Hei Jeesus,
tässä Heka



Jotenkin ihan marraskuuta koko maailma. Tämä Coronation Street tauti tappaa kotona ja puutarhassa. Suomen hallitus on ihan pöhkö. Kirkossa vaikuttaa jumalaton piispallisuus ja mun rauha sydämessä on haavetta vain.


Katsoin hyvännäköisen tumman ja tulisen Iranin kurdin ynnä sen vanhan avaruustieteilijän keskusteluohjelman. Ihanasti tuo nuori nainen ilmaisi tunteitaan. Uskaltaisinpa itse olla yhtä rohkea. Asiallisesti tuo horoskooppimies oli enemmän oikeassa, mutta mitä sen väliä. Ainakin ihmiset innostuivat keskustelemaan. Rasismista ja turvallisesta tilasta. Mun turvallinen tila on meidän vaatehuoneen komero. Kaikille suomalaisille omat komerot!

Lapualle valittiin uusi piispa. Toivottavasti hän on
kristitty. Nämä etelän piispat voisivat yhtä hyvin olla new age kirkon imaameja. Arkkipiispan puolesta rukoilen kuuliaisesti, mutta kyllä minä siitä intoilijasta trauman sain poikineen. No, se työpaikkakiusaamisjuttu jätti jäljet. Onneksi saan terapioida. Juttua riittää loppuelämäksi. Jeesus, Taivaassa sitten rauhan ja rakkauden maisemissa. Joohan?


Hei Jeesus. Sinä olet minulle rakas. Ilman sinua maailma olisi ihan paska paikka. Ja nämä ihmiset, jotka eivät usko Sinuun. Herätä heitä uskomaan oikein isolla rytinällä. Helvetti kun on pimeä ja synkkä ikuisuus.

Jeesus, kiitos, kun olet. Ja jaksat. Minuakin.

terveisin Heka-pappi, uskon apukoululainen




Satapiikkinen
Yamaha


Sain vauvana kaikki maailman piikit ja lääkkeet. Vieläkin on vasemmassa reidessä sellainen kuoppa. Muistan lämmöllä pakollisia kouluajan rokotteita. Tunnin jälkeen meidät komennettiin jonossa opettajanhuoneeseen, jossa terveydenhoitaja oli vastassa noin puolen metrin piikin kanssa. Olin tuolloin rokotekriittinen. Opettaja piti minusta kiinni, samoin johtajaopettaja, isosiskonikin oli siinä rauhoittelemassa. Silti se hoitaja osui kankkuun vasta toisella yrittämällä. Olin liukas urheilijatyyppi jo lapsena.

Armeija meni kestoshokissa. Rokotukset eivät paljon heilautelleet. Sielläkin olimme äijät jonossa ja piikkejä tuli niin vasempaan kuin oikeaan käteen ja yksi ihan tuohon rintalihakseen. Lääkintäupseeri kyseli: ”Heikottaako?” Siihen tuli vastata: ”Ei heikota, herra vääpeli”. Muutama viikko myöhemmin sain virtsakivikohtauksen komppanian tuvassa ja huusin kivusta, kuin piesty sika. Paikalla tullut lääkintäihme pisti jotain hyvää lääkettä minuun. Viimeisenä muistan sanat: ”Eiköhän mies hiljene.” Hiljenin.


Aikuisena olen ottanut kaikki tarjolla olevat rokotteet ja lääkkeet. Jäykkäkouristukset, punkit tehosteineen, flunssapiikit…kaikki ovat menneet heittämällä. Nyt jonotan pian korona kolmosta ja viitosta. Tuplana.

Kun tämän verran olen hyveposeerannut lääketehtaiden mannekiinina, voin sanoa ilman taka-ajatuksia: Älkää hyvät ihmiset vihatko rokotekriittisiä lähimmäisiä! Sen verran pitää sietää erilaisuutta. Onhan meidät rokotettu ja taskut pursuavat maskeja. Toisaalta kriittisyys valtaapitäviä kohtaan on aina suurta viisautta.


Asuin Tsernobylin aikana Ruotsissa. Heti, kun jysähti, niin Ruotsin media varoitti mahdollisista saastevaaroista. Suomessa useiden päivien jälkeen kerrottiin uutisissa, "ettei ole mitään hätää, mutta älkää liikaa käykö marjassa ja välttäkää kalan syömistä".

Kriittisyys on viisautta. Eliitti valehtelee aina. Ne ovat saanut siihen koulutuksen.

Siunausta. Relatkaa vähän boomerit ja teinit.


Heka-pappi Linnavirta



Hei Jeesus, tässä Heka. Lokakuuta 2021.



Hei Jeesus. Kipuilen aina vain siitä, miten uskon. Haluaisin uskoa kaikkeen, mitä Raamattuun on kirjoitettu, mutta se on vähän tahtomisen puolelle menevää sinnittelyä. Esimerkiksi tuo iänikuinen ”Luominen”. Menikö siihen kuusi päivää vai tarvitsitko 100 miljardia vuotta ja rapiat päälle, kun avaruus on isompi, kuin ihmisen ylpeys? No ei nyt sentään.


Toisaalta nuo homot, tai oikeastaan Pride-uskovaiset, ovat aina mielessä häiritsemässä. Tunnen ja tiedän ihan jees homoja, mutta Sana kertoo, etteivät homo- eikä avosuhteet, ole ok, vaan Jumalan silmissä kauhistus. En haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä, ujo kun olen. Raamatusta en silti luovu, vaikka onkin haukuttu kirja toisille.

Lisäksi ovat nämä yhteiskunnalliset kotkotukset. Elokapinanuoret leikkii 60-luvun tolloja ja tämä ärsyttää. Hallitus on ’pikku Kakkosen posti’ -porukkaa. Marin on itsensä lumoissa, Kurvinen mainostaa valkoisia paitoja ja muut nuoret haluavat myös näkyä.


Olen tietysti vanha, mutta miksi kaikki ihmiset vaikuttavat niin typeriltä. Ja kirkon kerma on tollojen kasa. Piispat ajavat kaikki vasenta kaistaa ja kilpailevat, kellä on ruskein kieli. Jopa arvostamani emerituspiispa Huovinen katsoi aiheelliseksi lipaista Elokapinalapsia.

’Ilmastomuutos’ sana ällöttää. Aiemmin jotkut lahkolaiset kantoivat julisteita: ”Maailmanloppu tulee!” Nyt länsimaiden enemmistö kantaa otsallaan samaa viestiä: ”Ilmastomuutos, hätätila, maailmanloppu tulee, osta uusi kännykkä!”

Totta kai ilmasto muuttuu ja saastutamme korkean elintason kautta, minkä ehdimme. Totta kai maailmanloppu tulee aikanaan ja olemme Jumalan tuomioistuimen edessä joka ikinen luomakunnan kruunu ja laava. Mutta mistä tuo paniikinomainen
asenne? Hätätila on silloin, kun paskat tulee housuihin. Muuten vähempikin uho riittäisi.


Jeesus. Tule ihan pian ja hoida homma kotiin. Tack.

Terveisin Heka



Elokapina
ja hätätila


Seurasin somessa Elokapinan istujaisia Helsingin Mannerheimintieltä. Nuoria pölähti illalla kuuden nurkilla kadulle ja asettui seisoskelemaan ja kyykkimään keskelle Helsingin pääväylää, Eduskuntatalon kohdalle.

Poliisiautoja ilmestyi kymmenittäin paikalle. Ajoivat, kuin harjoituksissa konsanaan, lähietäisyydelle mielenosoittajia ja jonkin sortin suojaksi kauemmas. Poliiseja seisoskeli viiden metrin välein tien molemmin puolin ja leikki alkoi. Poliisi kehotti poistumaan ajotieltä ja nuoret kieltäytyivät.

Pian kolme poliisin lainaamaa kaupungin bussia täyttyi pidätetyistä nuorista. He kävelivät poliisien saattelemana itse busseihin. Muutama panikoiva piti kantaa. Elokapinan täysikäiset ja tosi aikuiset kannustusjoukot jalkakäytävillä ja lähinurtsilla rummuttelivat, lauloivat ja rohkaisivat nuorisoa rikkomaan lakia. Parissa kolmessa tunnissa Mannerheimintie oli tyhjä mielenosoittajanuorista.


Tyytyväisinä nuoria yllyttäneet yli-ikäiset entiset taistolaiset ja muut säälittävät kommunistit istuivat sitten eduskuntatalon nurtsilla ja lauloivat ”maailma hukkuu paskaan” ja erästä Amerikan mustien orjien hengellistä laulua kommarisanoin.

Vanhemmat elokapinoitsijat saattoivat lauluillaan tyhmän nuorison putkaan. Sitten oli aika jammailla ja muistella 70-luvun taisteluja samanhenkisten porukassa. Kotona heitä odotti Kymmenen uutiset ja lasi, kaksi punkkua yömyssyksi ja maailma tuli miltei pelastettua.


Nuorille Elokapinoitsijoille nostan hattua kohtuullisesta rohkeudesta, vaikka en heidän pienipalkkaisten poliisien kiusaamista hyväksykään. Runsaasti keski-ikäiset (45+) tuenantajat katsomosta, mustien orjien musiikin omijat, olivat tosi masentavaa seurattavaa. Liian laiskoja vallankumoukseen. Hyvä Suomi.

Siunausta ja sittenkin ilon pilkahduksia, ystävä.


Heikki Linnavirta, rovasti

Kaikki ovat oikeassa


Vuosi poikineen on pian mennyt koronauutisia seuratessa. Heti, kun ensimmäiset viestit alkoivat saapua Suomeen, laitoimme Mallen kanssa maskit naamalle käydessämme kaupoilla.

Olimme varmaan Lohjan ensimmäisiä. Minä käytin maskia ihan sairastumisenpelosta, Malle solidaarisuudesta ukkoaan kohtaan. Olimme vähän ufoja maskeinemme, kun feministihallitus ja ministeriöt sanoivat ”ettei maskeista ole mitään hyötyä”. Kävi ilmi, ettei maskeja ollut saatavilla. Siksi tuo alkuajan vähättely valtion taholta.

Sitten koneistot alkoivat jauhamaan. ”Rekat lähtivät liikkeelle”. Maskeja satoi taivaalta. Rokotteita, joita tarvittaisiin yksi, oli pian saatavilla. Paitsi sitten pitikin ottaa toinen piikki. (Heti otin molemmat, pelkuri, kun olen.)

Lapsia ei tarvitse rokotella ollenkaan. Paitsi lapset tarvitsevatkin rokotteen. Vauvoille myös muutama rokote. Kohta varmaan rokotetaan kotieläimetkin. Ainakin marsut.


Jotenkin olen uutisia kuunnellessani ja eri vaihtoehtoja seuratessani tullut siihe ntulokseen, jotta kaikilla päättäjillä, tutkijoilla, asiantuntijoilla ja vielä enemmän asiantuntijoilla on pallo ihan hukassa. Rokotellaan, pidetään maskeja,luovutaan maskeista, avataan yhteiskuntaa, suljetaan uudestaan, tehdään kaikkeaja rikkaat rikastuvat. Ja ihmiset intoilevat puolesta ja vastaan naamat ruvella.

Nykyaika opettaa oikein rautalangasta vääntäen: ”Älä luota kehenkään ihmiseen. Älä luota mihinkään auktoriteettiin tai instituutioon. Epäile kaikkea ja kaiken aikaa. Joka tyypillä ja firmalla on ketunhäntä kainalossa.”


Himorokotushamsterit, niin kuin minä. Rokotuksen epäilijät ja vastustajat, niin kuin Reiska. Olemme eri puolella barrikadia, mutta olemme ehdottomasti molemmat oikeassa. Tai olemme molemmat väärässä.

Jeesus kanssasi, ystävä. Poukkaillaan säikkyinä, kuin kanit, ollaan rohkeita, kuin amebat. Silti usko kantaa. Eihän meillä muuta ole.

Heikki Linnavirta, rovasti


Afganistanin fiasko



Kaksikymmentä vuotta länsimaat – myös Suomi – olivat rakentamassa Afganistanista länsimaista demokratiaa. Tuhansia kuolleita sotilaita, kymmeniätuhansia kuolleita siviilejä.



Naisten asema parani hetkeksi kaupungeissa, joissa turvana oli sadoittain hallituksen sotilaita. Maaseudulla talibanit hallitsivat kuten
ennenkin. Länsi maksoi opettajien palkat, terroristijärjestö vastasi opetuksen sisällöstä. Ja tytöt…he eivät maaseudulla kouluja käyneet.



Uskonnon- ja sananvapaus eivät toimineet edes kaupungeissa. Lähetysjärjestöjen mukaan ne muutama tuhat afgaanikristittyä olivat yhtä vainottuja ja kuoleman uhan alla niin Talibanin, kuin hallituksen/lännen vaikutuspiirissä. Pelkkää terroria ja kidutusta maa täynnä.



Jotkut Suomen kellokkaat puhuvat hurskaasti naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta Afganistanissa. Pelkkää potaskaa kaikki puheet.
Ainoa keino uskonnon- ja sananvapauden kasvulle ja tyttöjen oikeuksien puolustamiselle on pakolaisten ottaminen länsimaihin. Täällä turvallisuutta on
enemmän. Todellinen mahdollisuus auttaa on sanoa tuhansille afgaanipakolaisille: ”Tervetuloa Eurooppaan ja Suomeen. Olemme oikeasti huolissamme teistä”.



Heikki Linnavirta, rovasti




Kertaus on opintojen vaari



Milloin viimeksi kerroin olevani uskossa? No, nyt taas kerron näin syksyn kunniaksi. Kerran nuoruudessa olin rajalla ja hyppäsin
Jeesuksen kelkkaan. Tein aikalailla tietoisen ratkaisun: ”Jeesus, hoida homma, kiitos!”


En muuttunut hyvätapaiseksi, fiksuksi, enkä edustuskelpoiseksi. Korkeintaan vähän komeammaksi. Vaan sydämessä muuttui paljon. Uskoin ja tiesin: Jumala on numero yksi. Siitä asti olen hiihdelly tlipsuvilla suksilla ja nuoskakelissä, mutta eteenpäin silti, kuin Herran kukkarossa.

Aina epäonnistumisten, haavoittumisten ja putoamisten
keskellä olen saanut huomata. En ole pohjalla yksin. Jeesus on samalla matalalla tasolla. Ja Hän on tukenut ja kantanut syyttelemättä ja ilman arvostelua.


Jumala on hyvä. Parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut, on löytymisen ihme. Jeesus löysi minut ja sitoutui minuun. Täysillä. Tästä jaksan ja haluan kiitellä Jumalaa tänään. Olen huippuohjaajan käsissä.

Rakas ystävä. En tiedä missä vaiheessa elämän tietä olet
tänään, mutta yhdestä asiasta olen varma. Jeesus rakastaa sinua. Hän haluaa sinun parastasi. Tuo paras on yltäkylläinen elämä maan päällä. Jeesuksen seurassa ja ystävien keskellä. Tuo paras on myös Taivas. Silloin elämä oikeastaan alkaa. Näin Jeesus Raamatussa lupaa.


Siunausta ja hyviä päätöksiä elämässäsi. Jeesus kanssasi, ystävä.

Heikki Linnavirta, rovasti



Väärät jumalat


- UskonPumpulijeesukseen.
- Uskonrakkauteen ja hyvään. Tosi hyvään.
- Annan kaikkien kukkien kukkia ja iloitsen elämästä.

Olen usein kiusattu uskossani Jeesukseen. Tunnen Jeesuksen Raamatun sanojen ja opetusten perusteella. En ole saanut ilmestyksiä, en nähnyt rakentavia näkyjä. Sanan mukaan tahdon ja uskon: Jeesus on Herrani.


Olen kiusattu, kun monet hyvät ja läheisetkin ihmiset uskovat laveammin. Heillä on kodeissaan koriste-esineitä idän uskontojen sankareista ja jumalista. On Buddhaa, ja onnellista kissaa heiluvine käsineen. Afrikan suunnalta jotkut ovat tuoneet yhtä lailla kuvia ja patsaita epäjumalista. Ihan koristeita. Nuo kuvat ja koristeet kuitenkin edustavat uskontoja, jotka ovat pakanallisia, vahingoittavia ja vaarallisia. Ajatusmaailma rikkoutuu helposti.

Olen uskossani Jeesukseen ehdoton, koska koen Taivaan ja Kadotuksen eron niin suurena. Ei ole helvettiä pienellä kurjuudella, eikä eroa Jumalasta pienellä haikeudella, vaan Kadotus loppusijoituspaikkana on kauhea ikuisuus. Siksi
flirttailu pakanauskomuksiin tai ”kevyt silaus uskoa Jeesukseen”, ovat ahdistavia.


Nämä ajatukset tulivat mieleeni, kun luin yhden somepäivityksen, jossa ylistettiin jotain hindulaista terapiaa ja hierontaa. Meidän ei tulisi ottaa yhtään askelta väärien jumalien suuntaan, jos haluamme pysyä Taivaan tiellä. Jeesuksen ristinkuolema ei ole muslimien tai Jehovan todistajien mainostama feikkikuolema, vaan totuus kauheasta kuolemasta, jolla meidät ostettiin vapaaksi Saatanan vallasta.

Yksin Jeesus. Muuta nimeä meille ei ole annettu, mutta Jeesus yksin on tie Taivaaseen.


Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, rovasti




Inventaario


Hei Jeesus. Vuosi eläkkeellä. Täällä on outoa. Se oli kuin kirous, kun yksi kokenut eläkeläinen (gubbe) sanoi minulle muutama vuosi sitten: ”Kun pääset eläkkeelle, niin ensimmäinen vuosi tuo mukanaan kaikki kivut ja sairaudet”. Nyt toivon, että helpottaa, vaikkei ”elämässä kuulukaan olla helppoa”, kuten se eräs venäläinen lääkäri sanoi kymmeniä vuosia sitten.

Jeesus, ihmisten puheet vaikuttavat minuun aivan liikaa. Kunpa tekisit asialle jotakin. Sinua haluan kuunnella, miellyttää ja rakastaa. Ihmiset ovat outoja. Ihan kuin maailma olisi täynnä eläkeläisiä. Kaikenikäisiä.

Mitä muuta eläkkeellä? Toimituksia olen hoidellut muutamia,
jotta saan Jeesus puhua sinusta edelleenkin. Kuin luvan kanssa. Helpompaa, kuin torievankelistan kiusallinen ammatti. Ja olenhan saanut muutaman eurosen nopeusrajoitussakkojen
ja veromätkyjen maksuun. Vuosikymmeniin ensi kerta lisäveroja. Eläkkeestä! Hyvä Suomi.


Olen myös nauhoitellut muutamia TV7 jumalanpalveluksia ynnä Lohjan seurakunnan sanan ja rukouksen iltoja. Tuonne nettiin ja televisioon. Kumma juttu. Esiintymisjännitys on lisääntynyt vuoden aikana. Luulisi, että tällä kokemuksella sitä olisi jännitykset jo jännitetty, vaan paskat. Edelleen ja entistä enemmän jännitän.

Jeesus, eläkkeen riemuja ja vapautta lienee liioiteltu? Ilman sinua Jeesus olisin ihan komerossa. Sinulle Herra voin sanoa ilman hävetystä: ”Kiitos, kun olet olemassa.”

Heikki Linnavirta, täällä eläkkeellä, komeron ovella



Vanhuksen usko

Minua aina järkyttää, kun tapaan jonkun vanhuksen, joka kiroilee, kuin turkkilainen ja on, kuin täysi pakana konsanaan. Jotenkin sitä olettaisi, että vanhuuteen kuuluu edes jonkinlainen usko Jumalaan. Onhan rippikouluja käyty ja joku vihkiminen tai tutun hautaan siunaaminen koettu. Mutta ei, kun ei.

Useat vanhukset, jotka ovat kiinni uskossa Jumalaan kertovat
lapsuus- ja nuoruusvuosista, jolloin usko Jeesukseen tuli omakohtaiseksi. Vaikka sellaisen uskovaisen leimaa ei välttämättä saanutkaan, niin sydämessä oli virren mukainen takertumisen kohde: ”Ystävä sä lapsien, katso minuun
pienehen”. Tuon Ystävän varassa elämä on kulkenut vanhuuteen asti.


Harvoin tapaan vanhuusiällä uskoon tulleita ihmisiä. Onneksi
sentään joitakin on. Silti tuntuu ahdistavalta, kun kuudenkymmenen ja kuoleman välillä elää suomalasia uuspakanoita, joille riittää tämä elämän menot: television
hömpät, urheiluohjelmat ja politiikan ihmettely.


Ilman uskoa Jeesukseen vuosissa pitkän elämän päässä on kadotus. Näin Jumalan Sana, Raamattu, varoittaa. Ilman Jeesusta ei ole pelastusta, ei Taivasta. On vain ero Jumalasta, ikuinen kadotus ja vaiva.

”Rakas Jeesus. Etsi armossasi vanhempia ihmisiä. Herätä
heitä Sanallasi, Pelasta kadotuksen kauhuilta. Anna heille armon aika vielä vanhuuden vuosina. Etsi ja löydä heidät Taivaan tielle. Aamen.”


Heikki Linnavirta, rovasti

* * *